Miten mainita miehelle?

[vaaleanpunainen pupu]

Hei Miehet, ja Naisetkin

Ihan tammoista kyselisin (pahoittelen aakkosten viimeisten kirjaimien puuttumista, kannettavani on ulkomailta ostettu enka saa juuri nyt jostain syysta Suomen aakkosia nappaimista kytkettya paalle) etta millaisia tuntemuksia teilla miehilla on yleisesti ollut siina vaiheessa kun nainen on ilmoittanut etta vauvakuume on iskenyt?

Olen itse 28-vuotias nainen ja mieheni on saman ikainen. Olemme seurustelleet kaksi vuotta, asuneet yhdessa siita suurimman osan ajasta, mutta ei kihloja viela, aina on ollut puhetta etta ei hatikointia kun nainkin on hyva. Molemmilla pitkat suhteet takanaan (minulla 5v, miehella 6v), mina asuin avoliitossa mutta miehelle tama meidan suhde on ensimmainen avoliitto. Molemmat kokopaivatyossa.

Viela 6-7kk sitten en osannut kuvitellakaan lapsen hankintaa: ystavani alkoivat saamaan lapsia ja melkein kauhulla kavin synnytysosastoilla niita tervehtimassa kukkakimppujen kanssa. Huokasin aina onnellisena kotiin paastyani etta paasin taas rauhaan. Kuitenkin viime kuukausien aikana jokin on muuttunut... kai se on se biologinen kello joka on alkanut raksuttaa ja kovaa. Jopa 7v syoneet e-pillerini alkoivat aiheuttaa iho-ja mielialaongelmia ja jouduin lopettaa ne - kroppa ei siis enaa halunnut niita. Kondomi edelleen kaytossa.

En tieda miten mainita miehelle vauvakuumeestani koska en tieda miten mies reagoisi asiaan. Mies rakastaa lapsia, sisaruksillaan on monia pienia lapsia ja mies on tottunut niiden kanssa peuhaamaan. Kavereillaan ei kuitenkaan ole kenellakaan viela lapsia, puolet miehen kavereista ei itse asiassa ole edes parisuhteessa talla hetkella. Mies kysyi minulta suhteen alkuaikana etta haluaisinko lapsia pian, ja etta han olisi valmis vaikka heti jos muut asiat (isompi kamppa ym) olisivat kohdallaan. Silloin tietysti panikoin, onhan asiasta aikaa yli 1.5 vuotta ja lasten hankinta oli viimeinen asia mielessani.

Mies on viime aikoina usein sanonut lapsia nahdessaan etta 'huh menee viela aikaa ennenkuin tollasen itelleni haluan' mutta kuitenkin sisaruksillaan kaydessa nukuttelee vauvoja syliinsa ja leikkii parivuotiaiden kanssa.

Onko omia esimerkkeja teilla siita, miten nainen on maininnut vauvakuumeestaan ja millaisia tuntemuksia se aiheutti? En tietenkaan halua pakottaa miesta mihinkaan, siksi asiaa siis mietinkin yksin omassa pienessa paassani. Tiedan ettemme ole kihloissa tai naimisissa, mutta tiedan etta meille molemmille naimisiin meno on todella kaukainen asia: en itsekaan haluaisi naimisiin viela vuosiin koska mielestani vakaumuksen toiseen ihmiseen voi nayttaa ilman aviopapereitakin.

Tai jos tata lukevat naiset, onko vinkkeja siita miten asiaa mainita...? Yksi paiva olimme parvekkeella ja alla nainen tyonsi liloja natteja vauvanvaunuja eteenpain. Sanoin miehelle etta awww onpa natit vaunut, voi, makin haluaisin tyonnella tollasia vaunuja... johon miehen ensireaktio oli vitsilla (?) sanottu "hah, no niita saisit tyonnella kylla yksin!".

Pahinta etta luin tuossa juuri etta Suomessa ensisynnyttajien keski-ika on 28 vuotta... mika vaan lisasi vauvakuumetta.

 

[Kahlemestari]

Mitäs jos ihan varovaisesti aloittelet. Vaikka kun olette lasten kanssa tekemisissä niin vähän vihjaat että onpas mukavaa jne. Jos jossaan kaupassa näkyy ihan läheltä joku söpö vauva niin voit vähän ihastella ääneen ja antaa sen kuvan että lapset kyllä kinnostaisi. Sitten vähän ajan päästä otat puheeksi että lapsi olisi ehkä jo ihan kiva. Näin miehesi saa pehmeän laskun.
Hänkin saattaa vaan olla asennoitunut siihen että lapsia ei tule pitkään aikaan koska olet antanut sellaisen kuvan

 

[DsariaL]

mie ehkä vastaavassa tilanteessa suoraan puhuisin miehelle omista tunteista. Miehet yleensä pitävät suorasta puheesta, eivätkä taida juuri vihjailuja ymmärtää. Näin siis ainakin oman miehen kohdalla.... Onnea miehen taivutteluun, toivottavasti käy helposti!

 

[mymosa]

Kyllä minä sanoin ihan suoraan. Ja mies se oli lopulta joka sitten ehdotti, ettei oteta enää ehkäisyä kun liuska loppuu. Mä en muutenkaan juuri harrasta tuota vihjailua, asioista voi keskustella, ei se meinaa, että justnythetimulle vauva.

 

[AnniSofia]

Meillä se meni niin, että mies on tiennyt surustelun alkuajoista asti, että tykkään lapsista ihan hirveästi ja haluan niitä "nuorena". Mieskin on jo 30-vee ja odottanut sopivaa naista perheen perustamiseen :hug: ite oon siis 26-vuotias. Nyt, kun meillä on sopiva koti, molemmilla työpaikat, niin se on miehen mielestä ihan itsestäänselvyys että lasta yritetään saada meidän perheeseen...musta tuntuu, että miehet usein haluavat "perusasioiden" olevan kunnossa, ennen kuin lasta hankitaan (koti, työpaikka, parisuhde...), kun taas naiset eivät näe asiaa aina ihan niin "käytännöllisesti"...
ehkä sun kannattais ottaa vaikka asia puheeksi niin, että kysyt mieheltä, että millaiseen elämäntilanteeseen hän olisi valmis yrittämään lasta ja onko hän ajatellut esimerkiksi jotain ikää, jolloin lapsi/ lapsia saisi olla...?siitä puhe voi helpostikkin kääntyä siihen, että milloin tekin ehkä voisitte haluta yhteisiä lapsia :heart:

 

[Miuski00]

Me ollaan tällainen uusperhe jossa jo yhteinenkin ja toista yhteistä kuumeillaan molemmat ihan tosissaan. Olisi siis viides tähän perheeseen...ja saatu kommentteja, että meidän ei tartte tätä maailmaa kansoittaa....todella asiallista |O

Niin mutta aiheeseen. Kun mentiin yhteen niin jo alussa mä ilmaisin, että on vauvakuume päällä, mutta en tarkoita, että tarttis hetimiten alkaa yhteistä yrittämään. Ilmaisin myös, että jos hän ei halua niin ei tarvitse koskaan. Kuitenkin mies lämpeni hyvin nopeasti asialle lopulta ja nyt tämän toisen yhteisen kohdalla onkin mies ollut ensin kuumeinen, mä lämpenin hitaasti...