Miten masennus alkaa? Hiipimällä?

[tökkii]

Tosi raskasta aikaa. Ero ja talousvaikeudet, uhmaikäinen tuossa ja kaikki on niin helkkarin kituuttamista päivästä toiseen. Olen koko ajan väsynyt, lyhytpinnainen, ja nukkuisin vaan. Tuntuu, että 12 tuntia yössä ei riitä, vaan pitäisi vielä saada päiväunetkin. lasten äänet ja riemukkaat kiljumiset ärsyttää, tekee mieli sanoa koko ajan että olkaa hiljaa.

Ex-mies on tosi huonossa jamassa mielenterveytensä ja alkoholisminsa kanssa, ja tunnen vastuuta hänestäkin... pitäisi pystyä auttamaan kait lastenkin takia, mutta voimat ei riitä ja sitten töksäytän hänelle tarpeettoman rumasti että painu helvettiin äläkä koskaan tule takaisin tai aivan sama, tapa vaan itsesi, en jaksa huolehtia enää sinusta.

Mitä pitäisi tehdä? En haluaisi mennä mihinkään terveyskeskukseen, jossa joku kandi määrää masennuslääkkeet vartin haastattelun perusteella, ja sitten niitä lääkkeitä pitää syödä lopun elämää. ja unilääkkeitä ja ahdistuslääkkeitä ja sitten painokin nousee ja ...

Siis jaksan kyllä vielä, iloakin tunnen hetkittäin, mutta olen tosi alavireinen ja pelkään, että mitäs jos tämä tilanne sitten hiipiikin itsekseen pahaksi, enkä oikein huomaa sitä ja sitten lapset kärsisi tai jotakin...

Mitä pitäisi tehdä?

 

[Rukoilijasirkka]

Kukaan ei pakota sua vetään lääkettä, ellet halua. ne kysyy sulta, että millasta apua sä haluut, johon tietty vastaat, että keskusteluapua. Sitten saat sitä. lääkkeitä ei ole pakko syödä, jos et halua. Voit kieltäytyä niistä.

 

[ap]

Rukoilijasirkka, onko ihan totta sillä lailla, etä nykyään sitä psykologin/psykiatrin apua voi siis saada ihan julkiselta puoleltakin? Omalääkärin kautta? Minä olen vaan aina kuullut niin, että ei sitä apua riitä kuin ihan "pahimmille" tapauksille, ja lääkityksen kanssa elävillekään ei riitä niitä lain vaatimia keskusteluja ja kontrolleja. Ylsityiselle psykiatrille/psykologille mulla ei ole varaa mennä.

 

[Mamitar]

Itse olen kokenut masennuksen enkä edes tunnistanut sitä itsessäni, otin neuvolassa puheeksi uupumukseni ja ärtyneisyyteni. Ohjasi minut psykologille, jossa todettiin masennus. Jo pelkkä juttelu vieraan ihmisen kanssa toi helpotusta asiaan.

Lähtötilanne oli mulla aikas samanlainen kun sulla, tuota ex:ää myöden. Omasta mielestäni sinun kannattaisi hakeutua edes puhumaan asiasta jollekkin ulkopuoliselle.

 

[Rukoilijasirkka]

Rukoilijasirkka, onko ihan totta sillä lailla, etä nykyään sitä psykologin/psykiatrin apua voi siis saada ihan julkiselta puoleltakin? Omalääkärin kautta? Minä olen vaan aina kuullut niin, että ei sitä apua riitä kuin ihan "pahimmille" tapauksille, ja lääkityksen kanssa elävillekään ei riitä niitä lain vaatimia keskusteluja ja kontrolleja. Ylsityiselle psykiatrille/psykologille mulla ei ole varaa mennä.

No psykiatriselle sairaanhoitajalle ainakin saa aikoja. se on semmosta keskustelua vaan. se voi olla just sitä, mitä tarttee, ku on paljon tapahtunut kaikkea raskasta.

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

suosittelen lämpimästi että käyt vain juttelemassa esim. psykologin kanssa kerran viiikossa.. itse kävin vajaa vuoden ja yhä edelleen teen samoja mielikuvaharjoituksia ku sielä. En alkuun itekkään uskonu että siitä mitää apua olis mutta kummasti se vain rauhoitti ja auttoi.

 

[ap]

Kiitos teille. Sitä ihan vielä vaan kysyn, että otanko yhteyttä terveyskeskuksen omalääkäriin vai suoraan jollekin psykiatrian puolelle tms.? Osaatteko neuvoa? Asun isossa kaupungissa.

 

[vieras]

Hei sitä mää en nyt hoksaa, että miten, siis nouseeko masennuslääkkeistä paino? Sai just reseptin, mutta jos asia on noin niin...
Ap, entä onko kaupungissasi perheneuvolapalvelua? Voit koittaa sieltä ensin, ja kuulostat kkyllä siltä, että tarvitset oikeasti apua, joten luulis sun sitä myös kohtuullisen nopeasti saavankin..

 

[Rukoilijasirkka]

Hei sitä mää en nyt hoksaa, että miten, siis nouseeko masennuslääkkeistä paino? Sai just reseptin, mutta jos asia on noin niin...
Ap, entä onko kaupungissasi perheneuvolapalvelua? Voit koittaa sieltä ensin, ja kuulostat kkyllä siltä, että tarvitset oikeasti apua, joten luulis sun sitä myös kohtuullisen nopeasti saavankin..

Jotkut masennuslääkkeet joillekkin aiheuttaa ruokahalun kasvua ja saattaa turvottaa. lihomista aiheuttaa syöminen.

 

[vieras]

No niin, no sitten... Ei ainakaan mun lääkkeissä puhuttu ruokahalun kasvamisesta mitään. Mutta syön nykyään kun hevonen muutenki nii että se ei ois mitenkään tervetullu sivuoire..

 

[ap]

Niin siis haluan sanoa, että olen varmasti asenteellinen ja huhupuheiden varassa mitä tulee noihin lääkkeisiin. Pelottaa vaan hurjasti se ajatus että alkaisin niitä sitten syömään lopun elämääni... Tai ehkä sekin on vaan sitkeä harhaluulo. Moni tuttuni on niitä alkanut syömään ja sitten vaan syövät vuositolkulla. En tiedä kenenkään lopettaneen sitä lääkitystä. Mietin vaan, että onko se vieroitus niin vaikeaa sitten, vai pitääkö ne lääkkeet sen masennuksen pois niin kauan vaan kun niitä syö, eikä siis siten että ne "parantaisi" sen masennuksen.

Mutta nämä on tosiaan mun luulojani, en ole alalla enkä tiedä edes mitään masennuslääkettä nimeltä.

 

[Rukoilijasirkka]

No niin, no sitten... Ei ainakaan mun lääkkeissä puhuttu ruokahalun kasvamisesta mitään. Mutta syön nykyään kun hevonen muutenki nii että se ei ois mitenkään tervetullu sivuoire..

Ei semmosia kannata miettiä, vaan sitä, et itsellä ois hyvä olla, se on tärkeintä, eikä pari kiloa sinne tai tänne.

 

[äippä]

otappa yhteyttä neuvolaa ja pyydä neuvolapsykologin numero ja varaa aika, ne on ylensä tosi osaavia ja taitavia ohjaamaan ajatuksia oikeaan suuntaan kuin myös tekemisiä ja jos hänen mielestään tilanteesi näyttää siltä etä tarvitset lääkitystä niin hän sitä lääkäriltä pyytää, mutta et jäisi pelkästään lääkkeiden varaan vaan sinulla olisi hoitosuhde myös psykologiin. Rohkeasti vain ja neuvolassa ei tarvitse yrittää näyttää ylipirteältä vaan siellä pitää uskaltaa kertoa että mikä on tilanne kotona ja omassa päässä.

 

[ap]

Ei se lihominen mullakaan ole mikään pääasia tai isoin murhe. Lähinnä tuo lääkeriippuvuus sitten lopun ikää, mistä tuossa edellisessä viestissä puhuinkin.

Nyt laitan lapsille iltapalaa kun ne tulevat tuosta takapihalta, ja varaan sitten pyhien jälkeen ajan tuonne ammattilaisen juttusille.

Kiitos kaikille teille, jotka kirjoittelitte.

 

[Mamitar]

Yhteys neuvolaan tai omalle lääkärille, neuvovat sieltä eteenpäin.

Lääkkeet eivät aiheuta lihomista itsessään ellet sitten ala syömään enemmän. Itse en ainakaan jäänyt riippuvaiseksi lääkityksestä eikä sitä ollut omasta mielestäni hankalaa lopettaa.

 

[Cassyput]

Luulisin että olisi helpompi olla syömättä kuin hevonen, jos olisi parempi olo sisäisesti? Ja siihen ne lääkkeet kai auttaisi. Tietty terapia olisi paras vaihtoehto, mutta kelläs hitolla siihen on varaa. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat jotain apua! :hug:

 

[Cassyput]

Niin ja itse tunnen 2 ihmistä jotka ovat lopettaneet mielialalääkkeiden syömisen! :wave:

 

[Mamitar]

Kunnallinen psykologi on ilmainen. Myös mielenterveystoimisto.

 

[Cassyput]

Kunnallinen psykologi on ilmainen. Myös mielenterveystoimisto.

Itse olen aikoinani käynyt siellä mielenterveystoimistossa hakemassa lähetteen Kelan terapiaan. Se psykologi oli kyllä tooodella outo, olisi ehkä ollut itsekin jotenkin hoidon tarpeessa.