Miten muut olette selvinneet kun lapsi muuttaa pois kotoa?

[Äidistä vain puolet]

Meidän nuori on nyt päättänyt että haluaa muuttaa omilleen. Hän on siihen mielestäni kypsä, ja aikoo tuoda vara-avaimensa meille kotiin talteen. Lupasin auttaa, mennään yhdessä ostamaan verhoja yms. Ja jatkossa yhdessä ruokakauppaan jajaja...... Mä väännän jo itkua. Jukra mikä ikävä tulee olen tietty iloinen että hän on fiksu ja pärjäävä nuorimies. Mut jos olis ollu kotona edes intin yli....mut kun ei niin ei. Siksi lupasinkin jeesata ennemmin kuin pakottaa olemaan täällä. Läksin itse aikoinaan maailmalle 15-vuotiaana. Toinen pointti mihin haluaisin kuulla mielipiteenne; eikö näitä juttuja pitäisi voida pohtia äidin kanssa? Mä olen vain äitipuoli. Tää on tärkeä vaihe elämässä. Miten biologinen oma äiti voi kääntää selkänsä tällaisella hetkellä vaikka on ihan normi ihminen? Kaikki äidit ja isät,kokonaiset puolikkaat tai muuten kaltaiseni, jeesatkaa.

 

[Jaria muistaen]

Ainoa lapseni, Jari muutti kotoa pois 3 vuotta sitten ja kyllä se outoa oli ja on vieläkin kun ei poika enää ole tuossa kotosalla. Sitä ehti poikaan niin tottua 48 vuoden aikana jonka hän kotona asui. Omilleen kirkonkylälle muutti, vuokra-asuntoon kerrostaloon.

 

[Aaaaaaapee]

No mulla jää kyllä kotiin vielä ihan omiakin lapsia, eli mistään tyhjän pesän syndroomasta ei ainakaan vielä ole kyse. Hyvä yritys silti

 

["Sanny"]

Ei ole vielä itsellä ollut ajankohtaista, kun lapset 3 ja 5- vuotiaat, mutta halusin vaan sanoa, että vaikutat ihanalta äidiltä

 

[leijona76]

Enköhän tuota aikanaan tule selviämään. En ainakaan meinaa roikkua lapsessa ja yrittää edelleen säätää lapseni elämää kuten äitini teki meidän lähdettyä kotoa.

 

[cimo]

Soket selkäsaunan tarpees'.

 

[.-.]

Ihan samaa olen miettinyt. Meillä on nyt vanhin 16v ja tiedän, että tulee olemaan tuskallista. Kaveri on kyllä fiksu ja osaa kotitöitäkin, että ei siltä kannalta. Mutta mamma on aina mamma.

 

["piipula"]

hyvä että lähtivät, näin se maailma vain menee ja kaikki 3 pärjää upeasti, vaki työt ja osaavat siivota ja laittaa ruokaa,pestä pyykit hoitaa lapset. pahempi olis jos vielä 30 olisivat kotosalla tekemättä mitään .nuorin lähti 16v monen sadan km päähän opiskelemaan, vanhin 18 v,ulkomaille ja kaskimmäinen 20v

 

["Dicentra"]

Minulle lasten muutto pois kotoa ei ole ollut mikään kauhun paikka, vaan luonteva ja toivottu osa lasten itsenäistymistä. Kun lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, on vähän vaikea asua kotona, mutta jos olisivat opiskelleet kotipaikkakunnalla kotona asuen, niin toki olisin toivottanut tervemenneiksi siinä vaiheessa kun valmistuvat ja siirtyvät työelämään. Omituistahan se olisi, jos aikuiset lapset jäisivät asumaan vanhempiensa luo!

 

[V.ieras]

Esikoinen on nyt 16 ja kyllä mä jo vähän ootan, että se muuttaa omilleen....lukion nyt vielä kyllä kotoa käsin käy toki. Kyllähän mä sitä aion auttaa ja verho ostoksille yhdessä lähteä ja varmaan ruokakassejakin vien , mutta lasten kuuluu muuttaa pois vanhempien luota

 

[tyhjä_pesä]

Itseasiassa paremmin mitä etukäteen kauhulla odotti, vaikka nyt ekaa kertaa eläissäni asun yksin. Suurelta osin helpottaa se, että lapsi (tai nyt aikuinen) asuu samassa kaupungissa, kävelymatkan päässä. Tuskallisempaa sen sijaan oli se, että samoihin aikoihin ois ollu kaksosten LA, jotka meni kesken.. pesä tuntuu siis ehkä sen takia nyt tyhjääkin tyhjemmältä.

 

[vierailija]

Enköhän tuota aikanaan tule selviämään. En ainakaan meinaa roikkua lapsessa ja yrittää edelleen säätää lapseni elämää kuten äitini teki meidän lähdettyä kotoa.

mites kävi?