Miten muuttaa omaa asennettaan ja olemista parempaan suuntaan?

["harmistus"]

Aina kun tulee jonkin muutostilanne eteen, niin muutun todella kiukkuiseksi ja vihaiseksi huolesta, että mitä nyt on tulossa eteen ja miksi asiat eivät menneetkään vanhoja tuttuja latuja eteenpäin?

Sitten tuo vihaisuus purkautuu perheeseeni eli alan karjumaan ja huutamaan ihan turhista asioista mm; isomman lapsen kanssa. En jaksa kuunnella silloin hänen juttujaan, vaan alan äyskimään ja tiuskimaan kovaäänisesti. En jaksa keskittyä häneen ja hänen tekemisiinsä lainkaan. Ja mies sitten hermostuu, kun minä huudan lapselle liian kovaan ääneen ja isompi lapsi taas puhuu liian kovaan ääneen.

Tuollaisessa tilanteessa haluaisin olla vain yksin ja ihan rauhassa omien ajatusteni keskellä. Tuntuu, että silloin arki täällä kotona vain ärsyttää ja suututtaa entisestään. Isompi lapsi hölisee ja pölisee omiaan + usein illalla saattaa olla hyvin levotonkin. Tv pauhaa omiaan jne jne....

 

["vieras"]

Mulla auttaa jonkin sortin meditointi, että olen oloissani hetken ja tyhjennän pääni ajatuksista. Ettei siis ajattele yhtään mitään tai kuuntelee vaikka jotakin musiikkia/kellon tikitystä/ autoje hurinaa keskittyen vain siihen ääneen. Viitisen minuuttia riittää. Sitä täytyy alkuun tehdä usein, mutta kun oppii pystyy kielteisyyttä hallitsemaan nopeasti.

Olet hyvällä alulla. Kun tajuaa, mistä ongelma lähtee ja miten omaa asennetta muuttaa ei tarvita kuin sopiva metodi avuksi.

 

[meici]

tuossa tilanteessa kannattaa poistua sieltä kotoa hetkeksi, jollei siellä saa olla rauhassa. pieni happihyppely puhdistaa ajatuksia kivasti, sit vaikka kuulokkeista jotain mielentilaan sopivaa soimaan!

 

[käytännön vinkki]

Ala suorittaa rentoutusharjoituksia, meditoida, tms. Tämä on pitkän tähtäimen neuvo. Lyhyellä tähtäimellä edelliset neuvot ovat hyviä.

 

[Mep]

Taitaa olla koko elämä oppimista varten Kun hoksaa jonkun kehityksen paikan, siitähän on hyvä lähteä miettimään, mikä mua auttaisi tässä kohtaa.

Laskea kymmeneen, olla hetki hiljaa...antaa itselleen mahdollisuus reagoida "uudelleen".

 

[täällä kans]

Mulla on sama juttu...ihan panikoin kun tulee jotain yllättävää. Myös muutokset arjessa ahdistaa. Itsekin puran mieheen ja lapsiin. Miksi tulee niin hankala olo. Itsellä tällä hetkellä on stressaavaksi kun joka toinen viikko perheemme vaihtuu kolme lapsiseksi. Yllättävän iso muutos koska joka toinen viikko on lapsia tappelemassa keskenään, ja täällä asuvat lapset stressaantuu huomattavasti kun tulee lisä lapsi. Vähemmällä porukalla jostain syystä on helpompaa, lapset tottelee ja on helpompaa.

 

["vieras"]

Kun tietää ongelmansa, aikuinen voi vaan muuttaa käyttäytymistään. Itse olen päässyt eroon huutamisesta ja muunlaisista ongelmista yksinkertasesti tekemällä toisin. Oppii uusille tavoille yllättävän nopeasti. Ei saa antaa itsensä mennä johonkin opittuun huonoon käytökseen tms. Joskushan ne tulevat jo lapsuudenkodista perintönä nuo huonot mallit.

 

["vieras"]

Minä olen kasvanut ihmisenä viimeisen 4 vuoden aikana todella paljon.. ja paljon on matkaa vielä jäljellä. Sen 4 vuotta olen ollut äiti. Lapset kun kasvaa ja tulee uusia vaiheita ja ongelmia, tulee itselle uudet ongelmat. Niitä sitten pään sisällä ratkotaan ja pohditaan ja koitetaan kypsyä ja ottaa opiksi. Itselläni ei ole mitenkään onnellinen lapsuus, joten sieltähän nämä ongelmat juontavat