Miten myöhään vauva voi vielä kääntyä/vauvan voi kääntää? Vaihtoehtoisesti: kertokaa POSITIIVISIA sektiokokemuksia :D

[Anatolia]

...siis kun prkl on 37. raskausviikko menossa (36+5 tai jotain, jos tarkkoja ollaan), ja tyyppi päätti kääntyä pari päivää sitten taas poikittain. Hyvin mahtui kääntymään (se kyllä tuntui kunnolla, ja näkyi myös) eli mahtunee kääntymään vielä oikeinpäinkin jos niin haluaa tehdä. Ei vaan taida haluta :headwall:

Neuvolakortista just lunttasin, että rv 29 oli perätilassa, rv 32 alkaen raivotarjonnassa, sitten poikittain, raivotarjonnassa, ja nyt taas poikittain. Tänään vielä selkeämmin kuin eilen.

Muuten ei ongelmaa, mutta mulla on maailman ehkäpä kamalin sektiokammo :stick: ja ajatuskin ahdistaa. Mutta kai siitäkin selviää jotenkin.

Eikä ajatus ulkokäännöksestäkään kyllä kiehdo yhtään. Kai siihen on syynsä, jos vauva on väärässä tarjonnassa.

Painoarvioultra ja synnytystapa-arvio on viikon kuluttua. Paitsi jos ja kun joudun äitiyspolille ennen sitä, kun sokeritkin on taas viikon ajan olleet vähän viturallaan. Peruin juuri ensi viikon maanantaille annetun (jo tammikuussa annetun) äitiyspoliajan (neuvolan ohjeen mukaisesti siis peruin, kun sille ei pitänyt olla tarvetta) ja sain eilen sinne uuden lähetteen.

Tästä lähtien teen vaan tyttöjä. Mun pojat ei tajua, mikä on raivotarjonta.

 

["ullis"]

Mikä siinä sektiossa pelottaa? Joku tietty asia vai ylipäätänsä iso leikkaus?

 

[Anatolia]

[QUOTE="ullis";26311681]Mikä siinä sektiossa pelottaa? Joku tietty asia vai ylipäätänsä iso leikkaus?[/QUOTE]
Se, että se on leikkaus.

Viilto. Keltaiset rasvakerrokset paljastuvat. Toinen viilto. Verta. Lisää viiltoja. Kohdun seinämä. Sen aukaisu. Lapsivedet pullahtavat. Haavan levittäminen. Vauva kiskotaan ulos. Joutuu itse olemaan hereillä koko ajan. Siis hyiyök |O. Kyllä, olen erehtynyt katsomaan dokumentteja aiheesta :headwall:

Lisäksi sektion jälkeinen kipu ja toipumiseen kuluva aika. Ei kivaa.

Mä vihaan haavoja ja tikkejä.

 

["noh"]

Meillä yksi lapsista kääntyi poikkitilasta vasta synnytyksen alkaessa ja yksi viikolla 37+ jotain

 

["vieras"]

Mun esikoinen oli vielä rv 39+1 viistossa (ei ihan poikittain ja pää alempana kun peppu mutta siis vinossa oli) ja sen vuoksi kävin rv 39+5 ylim ultrassa. Lääkäri sitten totes että eiköhän tuo tuosta vielä itekseen synny. Rv 40+5 sitten syntyi,ihan ilman kääntämisiä tai mitään,alateitse. Tuolloin 39+5 oli ultran mukaan painoarvio 3kg,mutta vauva oli vielä vähän pienempi.

Kuopuskin oli välillä viistossa,välillä (muutaman kerran joitain tunteja kerrallaan vielä vikoilla viikoillakin) poikittain,mutta rv 41+0 syntyi alateitse. Tämä tyyppi oli vielä synnytyksen aikana (kätilö tutki kun olin kokonaan auki ja odottelin ponnistustarvetta) avosuutarjonnassa,mutta ton "välivaiheen" aikana kääntyi raivotarjontaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="noh";26311704]Meillä yksi lapsista kääntyi poikkitilasta vasta synnytyksen alkaessa ja yksi viikolla 37+ jotain [/QUOTE]
Jes, tällaista halusinkin kuulla

 

[Niina85]

Mulla yritettiin kääntää poikaa viikolla 37, ei enää kääntynyt. Sektio oli edessä, en tosin sitä pelännyt: ei siinä ees tunne mitään ja haavakin parani nopeammin kuin alatiesynnytyksen jälkeen alapää :$
Toista yritettiin kääntää parempaan asentoon viikolla 40 (ja kääntyikin).. Pelkäsin ihan kauheesti alatiesynnytystä! Mulle vaan kätilökin huusi, että ala puskemaan äläkä pillitä! Hoidetaan se sun paniikkikohtaus sitten jälkikäteen (henki ei kulkenut, sain lisähappea sitten synntyksen jälkeen!) Se auttoikin ihan kauheesti.. :stick:

Toi kääntäminen tuntuu pahalta ja mua ainakin sattu niin paljon, että kyyneleet vaan valu pitkin naamaa.. :kieh:

 

[syklaaminkukka]

Meillä esikoinen heitti voltit perätilaan vielä viikolla 39. Siinä ei kauheesti ehtinyt miettiä, kun sektio oli jo alle viikon päästä Mä olen leikkaus-sairaala-veri-kammoinen ja oikeesti pelkäsin kun ruttoa tuota sektiota, mutta ihan hyvin kaikki meni.

 

[Neil]

Minulle tehty kaksi sektiota. Ensimmäinen hätäsektio ja toinen suunniteltu. Kummastakaan ei mitään pahaa sanottavaa ole. Toipuminen kävi nopeasti ja komplikaatioita ei tullut. Minulle sektio on oikea tapa synnyttää, en tahtoisi synnyttää alakautta.

 

[Anatolia]

Meillä esikoinen heitti voltit perätilaan vielä viikolla 39. Siinä ei kauheesti ehtinyt miettiä, kun sektio oli jo alle viikon päästä Mä olen leikkaus-sairaala-veri-kammoinen ja oikeesti pelkäsin kun ruttoa tuota sektiota, mutta ihan hyvin kaikki meni.

Mäkin vihaan sairaaloita (kuulostaapa omituiselta ammatinvalinnan puolesta mutta siis potilaana oloa vihaan) ja sitä kun MINUN vereni on jossain muualla kuin suonissa. Vihaan jo verikokeitakin, saati sitten jotain muuta.

Mutta kai se ihan hyvin menisi silti. Haluan kyllä jonkun pelkokeskustelun ekana, jos sektioon päädytään. Muuten mut saa hakea kotoa ja nukuttaa eteisessä, jos meinaa minut sinne sairaalaan saada.

 

[sairaaloiden vihaaja myös]

Mulla sektio oli pelkästään positiivinen kokemus. Leikkaushenkilökunta oli aivan loistavaa vaikka potilas itki vaan kun sitä pelotti niin pirusti. Ja suunniteltu sektio oli kyseessä. Koko ajan kerrottiin tarpeeksi, mitä tapahtuu, muttei liikaa. Mielestäni en myöskään ollut hirveän kipeä missään vaiheessa, koska heti kun vähänkään tuntui jossain, niin särkylääkettä vaan lisää pyytämään. Toki sängyssä kääntyminen oli haasteellista pari päivää, mutta se oli parissa päivässä ohi. Viikon jälkeen käytiin jo kävelyllä vauvan kanssa. Ainoa "ikävä" kokemus oli ilman kerääntyminen vatsaan, joka oli kipeämpää kun itse haava. Jos joutuisin nyt sektioon, niin olisin erittäin tehokas syömään ilmaapoistavia lääkkeitä. Kolmen yön jälkeen päästiin kotiin. Ja mikä myös positiivista: jälkivuoto oli pienempää kun menkat

Hyvin se menee, jos sektioon joudut!

 

[Niina85]

Mäkin vihaan sairaaloita (kuulostaapa omituiselta ammatinvalinnan puolesta mutta siis potilaana oloa vihaan) ja sitä kun MINUN vereni on jossain muualla kuin suonissa. Vihaan jo verikokeitakin, saati sitten jotain muuta.

Mutta kai se ihan hyvin menisi silti. Haluan kyllä jonkun pelkokeskustelun ekana, jos sektioon päädytään. Muuten mut saa hakea kotoa ja nukuttaa eteisessä, jos meinaa minut sinne sairaalaan saada.

Mä vihaan myös sairaaloita, verikokeita ja alatiesynnytys oli helvettiä! Sektiossa ei ollut kipua yhtään. Oltiin omassa rauhassa odottamassa, sain puudutteen (en halunnut että kertoo yhtään mitään mitä tekee! Ei kertonut edes että pistää niin hittolainen kun säikähin.. ) ja sen jälkeen en sitten tuntenutkaan yhtään mitään!

Puudutus lakkasi niin sain niin paljon tabuja, ettei jälkeenkään päin ollut mitään kipua ja apua sain henkilökunnalta kun piti sängystä nousta vessaan, syömään tms, sillä jalkojen tunto oli jossain ihan muualla melkein pari päivää. Haava tosiaan parani ihan parissa viikossa ja tuntu ihan ettei oo synnyttämässä käynytkään..

Uskon, että tuo pelkopolilla käynti / keskustelu auttaa sinua rauhottumaan (jos sektioon päädytään) ja kyllä meille ainakin selitettiin tosi tarkkaa kaikki mitä tapahtuu ja missä ja mitä mies tekee!! Mutta yksityiskohtia en missään nimessä halunnut tietää, olisin muuten lähtenyt kävelemään samantien. Suuri leikkaushan se on, mutta ammattilaisethan sen hoitaa, joten itse ainakin olin luottavaisin mielin..

Tsemppiä!!

 

[Anatolia]

Voisikohan ne olla ihan hiljaa vaan, siis olla kertomatta mitään sektion aikana, ja mielellään myös ennen sitä?
Mä EN halua tietää milloin ne aloittaa, milloin tunnen paineen tunnetta, tms. Mulle sopisi se, että olen totaalisen tajuttomana ja umpiunessa, mutta siihen tuskin on mahdollisuutta.

Ihan oikeasti mä haluan alatiesynnytyksen. Sellaisen olen "tilannut", sellaiseen henkisesti valmistautunut, ja jos en sitä saa niin kiukuttelen kuin pikkukakara, poljen jalkaa, huudan ja kiroilen, ja karjun että mua on huijattu. Juujuu, takuuta ei koskaan saa ja vauvan terveys ennen kaikkea, mutta juuri nyt päällimmäinen tunne on pelonsekainen pettymys eikä järkiajattelu auta.

Taidanpa pestä tänään lattiat kontaten, jos se asento auttaisi vauvaa kääntymään. Pesin kylppärin kontaten tässä jokin aika sitten, kun sain potkuja väärään kohtaan, ja se auttoi ainakin silloin, mutta vain hetkeksi.

 

[sairaaloiden vihaaja myös]

Voisikohan ne olla ihan hiljaa vaan, siis olla kertomatta mitään sektion aikana, ja mielellään myös ennen sitä?
Mä EN halua tietää milloin ne aloittaa, milloin tunnen paineen tunnetta, tms. Mulle sopisi se, että olen totaalisen tajuttomana ja umpiunessa, mutta siihen tuskin on mahdollisuutta.

Pyydät vaan, ettei kerro, niin tuskinpa kertovat! Pidetään peukkuja, että pieni tyyppi kääntyy vielä.

 

[Anatolia]

Pyydät vaan, ettei kerro, niin tuskinpa kertovat! Pidetään peukkuja, että pieni tyyppi kääntyy vielä.

Todellakin pyydän, jos sektioon joudun.

Ja alatiesynnytyksessäkin aion ilmoittaa, että mulle ei sitten näytetä mitään istukoita tai sikiökalvoja, kiitos :attn:. Ekalla kerralla näytettiin ja se oli ällöä. Toisella kerralla ei, kun kielsin, mutta näin istukan silti kun menin suihkuun ja sitä punnittiin juuri saman käytävän varrella :x

 

["Titta"]

Voisikohan ne olla ihan hiljaa vaan, siis olla kertomatta mitään sektion aikana, ja mielellään myös ennen sitä?
Mä EN halua tietää milloin ne aloittaa, milloin tunnen paineen tunnetta, tms. Mulle sopisi se, että olen totaalisen tajuttomana ja umpiunessa, mutta siihen tuskin on mahdollisuutta.

Ihan oikeasti mä haluan alatiesynnytyksen. Sellaisen olen "tilannut", sellaiseen henkisesti valmistautunut, ja jos en sitä saa niin kiukuttelen kuin pikkukakara, poljen jalkaa, huudan ja kiroilen, ja karjun että mua on huijattu. Juujuu, takuuta ei koskaan saa ja vauvan terveys ennen kaikkea, mutta juuri nyt päällimmäinen tunne on pelonsekainen pettymys eikä järkiajattelu auta.

Taidanpa pestä tänään lattiat kontaten, jos se asento auttaisi vauvaa kääntymään. Pesin kylppärin kontaten tässä jokin aika sitten, kun sain potkuja väärään kohtaan, ja se auttoi ainakin silloin, mutta vain hetkeksi.

Ystävälleni tehtiin sektio ja lääkäri "huijasi" häntä leikkauksen aikana. Kaveri luuli että viiltoa vasta valmistellaan, kun vauva jo vedettiin ulos

 

[hytrcc]

En ihmettele että on sektiokammo, en nyt lähde kertomaan kun positiivisia kokemuksia kyseltiin. Mutta sanon sen, että voihan sulla käydä tuuri j saat helpon sektion!

Mulla kääntyi 39+5

 

[ot,]

Mut onks se poika! ihanaa, onnea pojat on mahtavia! mulla tyttö ja 2 poikaa ja jos jatkossa vahingossa raskaudun niin poikia kiitos

 

[jutuista]

Siitä mitä sektion aikana juttelevat. Omalla kohdalla keskustelivat kenen loma on millonki ym. jokapäiväisiä juttuja siellä leikkaussalissa. Toki kyselivät myösm että mikä olo jne. Kaikin puolin oli paljon rennompaa kuin olin kuvitellut! Jossain vaiheessa kun koko pöytä heilui, totesi vaan että nyt saattaa vähän tuntua. Ja kyllähän se tuntuikin, ei kipuna vaan että jotain sielä tehdään. Mutta siis ei minulle ainakaan selostettu milloin viilletään tai mitään muuta sellaista. Lopuksi vaan totesi että nyt enää pari tikkiä ja homma on valmis.

Siihen missä kunnossa on sektion tai alatiesynnytksen jälkeen, niin ei voi yhtään tietää. Sektion jälkeen meni vuorokausi kun pääsin jaloilleni, alatiesynnytyksen jälkeen 2 päivää ennen kuin kykenin suihkuun talutettuna kävelemään. Että ei se aina helpompaa niin ole. Tsemppiä!

 

[Anatolia]

Mut onks se poika! ihanaa, onnea pojat on mahtavia! mulla tyttö ja 2 poikaa ja jos jatkossa vahingossa raskaudun niin poikia kiitos

Syytä olisi olla poika, sellaisen mä tilasin...kahdessa ultrassa on pojan vehkeet nähty, ja vaatepaljoudesta 99% on pojan vaatteita. Jos tuleekin tyttö ja vieläpä sektiolla niin sitten olen tuplahuijauksen uhri

 

[utsssss]

Mua pelotti sektio tosi kovasti ja itkin alussa lähes hysteerisesti. Onneksi leikkaushenkilökunta oli mahtavaa ja he rupattelivat kanssani niitä näitä, kunnes yhtäkkiä lääkäri nosti vauvan näytille sen verhon takaa. Jäi kyllä positiivinen kokemus!

 

[1x sektio]

Voisikohan ne olla ihan hiljaa vaan, siis olla kertomatta mitään sektion aikana, ja mielellään myös ennen sitä?
Mä EN halua tietää milloin ne aloittaa, milloin tunnen paineen tunnetta, tms. Mulle sopisi se, että olen totaalisen tajuttomana ja umpiunessa, mutta siihen tuskin on mahdollisuutta.

Mulle ei ainakaan sanottu mitään, paitsi siinä vaiheessa kun veitsi jo lauloi niin hoitaja totesi "ja leikkaus onkin nyt aloitettu". Tietenkin myös kun vauva revittiin ulos niin kerrottiin, että kohta hän saapuu.