V
vierasvierasmorsian
Vieras
Meillä olisi jonkin sortin häät tiedossa parin vuoden sisällä. Minulle ongelma on se, että minulla ei ole isää tai isovanhempia enää elossa, eikä sisaruksia ole ollenkaan. Serkkuihin en ole koskaan pitänyt yhteyttä, isän puolelta ovat minua jopa 20v vanhempia. Eivät ole myöskään kutsuneet minua koskaan mihinkään juhliinsa. En tuntisi jos tulisivat kadulla vastaan.
Äidin puolelta suku asuu kaukana, ja sinnekään päin ei ole koskaan ollut mitään yhteydenpitoa. Ystäviä minulla on tosi vähän... Ei esim ole ketään ketä pyytää kaasoksi, lähipiirissä ei ole pieniä lapsia, eli ei olisi morsiusneitojakaan.
Miehen puolella taas on iiiiiso perhe ja suku! On paljon sisaruksia, joilla on puolisot ja lapset, on läheiset välit serkkuihin. Miehen perheen juhlissa on yleensä läsnä "vain" 25 lähintä sukulaista. Minä en edes tiedä noin montaa omaa sukulaista...
Mies haluaisi kirkkohäät, mutta minusta olisi tosi orpoa, kun siellä ei ole minun puoleltani ketään. Siellä istuisi vaan äiti. Ystäviäkin on tosi vähän. Jos keksimällä keksin, saisin kasaan varmaan 25 vierasta, mutta niistäkin suurin osa on sellaisia joita en ole vuosikausiin nähnyt. Varmaan ihmettelisivät miksi kutsun heidät häihin kun ei ole yhteyttä pidetty. Enkä usko, että kovin moni edes tulisi. Minä itse en esim ole koskaan ollut kenenkään häissä.
Tämä asia on minulle niin vaikea, että olen sen vuoksi peruuttamassa koko kirkkohäät. Olenko minä lapsellinen vai onko mieheni itsekäs vai mitä???
Minusta häät ovat suku- ja perhejuhlat, mutta kun sukua ja perhettä ei ole.
*huoh*
Onko muilla miten hoidettu asiat silloin kun ei ole sukua ja perhettä keitä kutsua häihin? Minä haluaisin tosi pienet siviilivihkimishäät, missä paikalla olisi vain äitini ja miehen vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset (tästäkin joukosta tulee pitkälti tusina henkeä). Miehelle tämä ei käy, kun on niin paljon sukulaisia jotka vetävät herneen nenään, kuulemma. Kirkkohäät on oltava, heidän suvussa se on tapana.
Mitähän tekisi? Kirkkohäät ei yhtään nappaa. Se olisi vain muistutus siitä, että on niin pieni perhe ja suku. Mitenhän saisi miehen puhuttua siviilihäihin?
Äidin puolelta suku asuu kaukana, ja sinnekään päin ei ole koskaan ollut mitään yhteydenpitoa. Ystäviä minulla on tosi vähän... Ei esim ole ketään ketä pyytää kaasoksi, lähipiirissä ei ole pieniä lapsia, eli ei olisi morsiusneitojakaan.
Miehen puolella taas on iiiiiso perhe ja suku! On paljon sisaruksia, joilla on puolisot ja lapset, on läheiset välit serkkuihin. Miehen perheen juhlissa on yleensä läsnä "vain" 25 lähintä sukulaista. Minä en edes tiedä noin montaa omaa sukulaista...
Mies haluaisi kirkkohäät, mutta minusta olisi tosi orpoa, kun siellä ei ole minun puoleltani ketään. Siellä istuisi vaan äiti. Ystäviäkin on tosi vähän. Jos keksimällä keksin, saisin kasaan varmaan 25 vierasta, mutta niistäkin suurin osa on sellaisia joita en ole vuosikausiin nähnyt. Varmaan ihmettelisivät miksi kutsun heidät häihin kun ei ole yhteyttä pidetty. Enkä usko, että kovin moni edes tulisi. Minä itse en esim ole koskaan ollut kenenkään häissä.
Tämä asia on minulle niin vaikea, että olen sen vuoksi peruuttamassa koko kirkkohäät. Olenko minä lapsellinen vai onko mieheni itsekäs vai mitä???
Minusta häät ovat suku- ja perhejuhlat, mutta kun sukua ja perhettä ei ole.
*huoh*
Onko muilla miten hoidettu asiat silloin kun ei ole sukua ja perhettä keitä kutsua häihin? Minä haluaisin tosi pienet siviilivihkimishäät, missä paikalla olisi vain äitini ja miehen vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset (tästäkin joukosta tulee pitkälti tusina henkeä). Miehelle tämä ei käy, kun on niin paljon sukulaisia jotka vetävät herneen nenään, kuulemma. Kirkkohäät on oltava, heidän suvussa se on tapana.
Mitähän tekisi? Kirkkohäät ei yhtään nappaa. Se olisi vain muistutus siitä, että on niin pieni perhe ja suku. Mitenhän saisi miehen puhuttua siviilihäihin?