S
"Siskolikka"
Vieras
Veljeni on naimisissa, ja heillä on kaksi lasta. Nuorin on esikouluikäinen.
Veljenvaimoni on tehnyt hyvin selväksi, että veljeni tehtävänä on toimia perheen elättäjänä ja hoitaa puolet kotitöistä. Mihinkään muuhun häntä ei sitten kotona tarvitakaan. He nukkuvat eri kerroksissa vaimon toiveesta. Vaimo on kieltänyt veljeä jopa koskemasta itseensä, nyt kun lapset on jo tehtynä niin seksille ei tietenkään ole mitään tarvetta. Se on vaimosta ällöttävää, ja veli on ällöttävä jos edes ajattelee sellaista. Asiasta ei saa puhua, tai seuraa hirvittävä huutoriita.
Veli on ehdottanut pariterapiaa tai muuta keskusteluapua, mutta vaimo ei suostu. Hän ei näe parisuhteessa mitään ongelmaa niin kauan kun veli ymmärtää olla koskematta. Hänen mielestään veljen pitäisi aikuistua ja ymmärtää että nyt kun hän on perheenisä, hänen pitää elää lasten ehdoilla.
Veli on todella ahdistunut ja masentunut. Vaimo on ilmottanut että jos ero tulee, hän tekee kaikkensa ettei veli lapsia näkisi, kun on kerran valinnut sen tien ettei halua lastensa etua ajatella. Minua ahdistaa katsoa veljen ahdinkoa, mutta hän on sitä mieltä ettei hänellä ole asiassa muuta ulospääsyä kuin kestää siihen asti että lapset ovat hiukan isompia, ja osaavat itse tulla isäänsä katsomaan. Silloin hän voi erota. Nyt hän asuu omakotitalon alakertaa, vaimo yläkertaa, ja sietää sitä että häneen ei kosketa, hänelle ei puhuta muutoin kun komennellen, ja suurin hellyyden osoitus on portaista huikattu "öitä". Illat he viettävät myös eri kerroksissa, vaimolla on yläkerran makuuhuoneessa oma tv, tietokone jne, jonne hän vetäytyy kun lapset on nukahtaneet.
Minusta tuo on jo henkistä väkivaltaa. Varovasti koitin veljen vaimon kanssa asiasta puhua, hän vaan totesi ettei veljeni ymmärrä millaista on olla pienten lasten äiti, ja hänen pitäisi luopua itsekkäistä ja iljettävistä vaatimuksistaan (minkäänlaisesta läheisyydestä) perheen edun nimissä. Tiedän siis ettei veljeni valehtele, koska olen itse puhunut vaimon kanssa.
Mitä ihmettä veljeni voi tehdä?
Veljenvaimoni on tehnyt hyvin selväksi, että veljeni tehtävänä on toimia perheen elättäjänä ja hoitaa puolet kotitöistä. Mihinkään muuhun häntä ei sitten kotona tarvitakaan. He nukkuvat eri kerroksissa vaimon toiveesta. Vaimo on kieltänyt veljeä jopa koskemasta itseensä, nyt kun lapset on jo tehtynä niin seksille ei tietenkään ole mitään tarvetta. Se on vaimosta ällöttävää, ja veli on ällöttävä jos edes ajattelee sellaista. Asiasta ei saa puhua, tai seuraa hirvittävä huutoriita.
Veli on ehdottanut pariterapiaa tai muuta keskusteluapua, mutta vaimo ei suostu. Hän ei näe parisuhteessa mitään ongelmaa niin kauan kun veli ymmärtää olla koskematta. Hänen mielestään veljen pitäisi aikuistua ja ymmärtää että nyt kun hän on perheenisä, hänen pitää elää lasten ehdoilla.
Veli on todella ahdistunut ja masentunut. Vaimo on ilmottanut että jos ero tulee, hän tekee kaikkensa ettei veli lapsia näkisi, kun on kerran valinnut sen tien ettei halua lastensa etua ajatella. Minua ahdistaa katsoa veljen ahdinkoa, mutta hän on sitä mieltä ettei hänellä ole asiassa muuta ulospääsyä kuin kestää siihen asti että lapset ovat hiukan isompia, ja osaavat itse tulla isäänsä katsomaan. Silloin hän voi erota. Nyt hän asuu omakotitalon alakertaa, vaimo yläkertaa, ja sietää sitä että häneen ei kosketa, hänelle ei puhuta muutoin kun komennellen, ja suurin hellyyden osoitus on portaista huikattu "öitä". Illat he viettävät myös eri kerroksissa, vaimolla on yläkerran makuuhuoneessa oma tv, tietokone jne, jonne hän vetäytyy kun lapset on nukahtaneet.
Minusta tuo on jo henkistä väkivaltaa. Varovasti koitin veljen vaimon kanssa asiasta puhua, hän vaan totesi ettei veljeni ymmärrä millaista on olla pienten lasten äiti, ja hänen pitäisi luopua itsekkäistä ja iljettävistä vaatimuksistaan (minkäänlaisesta läheisyydestä) perheen edun nimissä. Tiedän siis ettei veljeni valehtele, koska olen itse puhunut vaimon kanssa.
Mitä ihmettä veljeni voi tehdä?