Miten niin vanhempien välinen suhde on lapselle tärkeintä, en ymmärrä...?!?

[ei ymmärrä]

Joo on tärkeää, että kodin ilmapiiri on turvallinen ja rakastava, mutta mä en voi käsittää, miten vanhempien välinen parisuhde muka olisi myös lapsen kannalta kaikkein tärkeintä. Kyllä minä ainakin olen valmis tinkimään parisuhteestani lapseni vuoksi. Esimerkki: eräs perhekerhon vetäjä oli ollut viikon etelässä, ja samalla pakettimatkalla oli ollut äiti alle vuoden ikäisen vauvan kanssa, ja tämä äiti oli koko viikon kuulemma valittanut, miten vauva on niin kiukkuinen eikä syö kunnolla jne jne. Kuulemma olisi ollut koko perheelle parasta, että vauva olisi jätetty matkan ajaksi hoitoon, että ei mitään järkeä raahata vauvaa mukana ja valittaa koko viikon. Tämä kaikki siis kuultu sen kerhon vetäjän suusta. Siis mitä IHMETTÄ?!? Oikeastiko on vauvalle parasta olla vaikka viikko hoidossa, jotta vanhemmat saavat rentoutua ja hoitaa parisuhdettaan???

 

[mielestäni]

Niin?
No eikö se sittn olisi ollut sitä vauvaa kohtaan parempi ratkaisu.

 

[...]

No jos vaihtoehtona on että vauva on koko ajan kiukkuinen niin parempi olla tutussa ympäristössä. Eikös tuo nyt ole aika yksinkertaista? Vanhempien parisuhde on tietysti tärkeää, se miten vanhemmat voivat kun nyt vain sattuu aika oleellisesti vaikuttamaan lapsen hyvinvointiin... Mitä sinä et tuossa ymmärrä?

 

["vieras"]

Siis jos vanhemmilla on huono ja ei toimiva parisuhde niin kyllähän lapset sen aistii ja se vaikuttaa heihin ja heidän omiin tuleviin parisuhteisiinsa. Parisuhteen malli siis vääristyy, kun vanhempien parisuhde ei ole kunnossa.

Mutta parisuhdetta ei mielestäni kuulu vauva-aikana hoitaa niin, että vauva hoitoon vaikka viikoksi ja vanhemmat lomalle. Vauva-aikana parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla.

 

[Tasku Venus]

En mäkään välttis vauvaa laittais hoitoon, mutta jos tuollainen viikon matka etelään tulis vastaan niin ennemmin hoitoon kun sinne mukaan. Mitä lomaa se muka olis jos vauva on mukana.

 

[tottakai]

vanhempien välinen suhde on kuitenkin sen kodin perusta, jos parisuhde kuralla niin aika pian kodin ilmapiiri myrkyttyy.
Voisit katsoa vaikka muutaman jakson Dr. Philiä. Se meinaan tietää mistä puhuu, mitä tulee parisuhteen tilan vaikutuksista lasten mielialaan ja hyvinvointiin.

 

[ei ymmärrä]

[QUOTE="vieras";22076734]Siis jos vanhemmilla on huono ja ei toimiva parisuhde niin kyllähän lapset sen aistii ja se vaikuttaa heihin ja heidän omiin tuleviin parisuhteisiinsa. Parisuhteen malli siis vääristyy, kun vanhempien parisuhde ei ole kunnossa.

Mutta parisuhdetta ei mielestäni kuulu vauva-aikana hoitaa niin, että vauva hoitoon vaikka viikoksi ja vanhemmat lomalle. Vauva-aikana parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla.[/QUOTE]

Juuri tätä hain takaa. Kun mun mielestä tätä parisuhde-korttia käytetään nimenomaan VAUVA-aikana väärin oikeuttamaan vanhempien itsekästä toimintaa. Mä en vaan jaksa uskoa, että vanhempien etelänmatka koituu eniten lapsen eduksi.

 

[Mummeliisa]

Se sanontahan menee luullakseni niin että "Vanhempien parisuhde on lapsen koti."

Käsittääkseni sillä tarkoitetaan sitä, että aikuiset pitkälle luovat kodin ilmapiirin ja mikäli aikuisten välinen suhde on kunnossa, he luovat ympärilleen turvallista ja rakastavaa ilmapiiriä. Koti ei siis ole niinkään fyysinen paikka (nehän voivat vaihtua) vaan kannustava, rakastava ja turvallinen ilmapiiri perheen jäsenten keskuudessa.

Itsekin uskon tuohon tiettyyn pisteeseen asti.
Uskon, että esimerkiksi avioero on niin rankka prosessi, että sen aiheuttamissa tunnemyrskyissä lapsi voi jäädä emotionaalisesti heitteille jopa vuosiksi - näin siis silloinkin vaikka kumpikin vanhemmista vilpittömästi rakastaisi lasta ja ponnistelisi taatakseen tämän hyvät olot.
Vielä huonompi on tietenkin tilanne, jossa voimia tuohon ponnisteluun ei ole vaan suru, viha, katkeruus tms syö aikuisen henkiset voimat kokonaan.

Suhtaudun myös epäillen ihmisiin, jotka ilmoittavat antavansa lapsellen vain parasta ja sisällyttävänsä "parhaaseensa" sen että laiminlyövät lapsen vanhempien välisen parisuhteen hoitoa, koska "sehän hoituu itsestään, siinä sivussa."
Tekee aina mieli kysyä että laiminlyövätkö he myös lapsen ruokkimista, pesemistä, kasvattamista tms. Hoituvathan nekin , jos ihan pakko on, "siinä sivussa vähän vähemmälläkin satsaamisella", mutta on silti iso ero saako lapsi säännöllisesti terveellistä ruokaa vai "jotain, kun ehditään, jaksetaan ja viitsitään."

Eli yksi tapa ilmaista rakkauttaan (lapseenkin) on mielestäni pitää tietoisesti huolta vanhempien välisestä parisuhteesta.

Toisaalta en pidä siitä että hetero- tai homoseksuaalinen parisuhde esitetään ainoana onnellisena kotina. On paljon muitakin perhemuotoja. Esim. yksinhuoltajilla ja isommissa perheissä voi niissäkin asiat olla lapsen kannalta mitä parhaimmassa kunnossa.

Tämä siis kantaa ottamatta siihen, mikä esimerkkiperheesi tilanne on. Itse henkilökohtaisesti en ehkä tahtoisi olla alle vuoden ikäisestä erossa viikkoa, mutta toisaalta mikäli lapsi on kovin vaativa, lapsen koti ja vanhempien suhde ja jaksaminen vaakalaudalla , hoitopaikka lapselle tuttu ja turvallinen jne. niin miksipä ei.
Se ettei itse "tahdo" ei aina ole paras ratkaisu lapsen kannalta.

 

["totta"]

Juuri tätä hain takaa. Kun mun mielestä tätä parisuhde-korttia käytetään nimenomaan VAUVA-aikana väärin oikeuttamaan vanhempien itsekästä toimintaa. Mä en vaan jaksa uskoa, että vanhempien etelänmatka koituu eniten lapsen eduksi.

No tuossa kyllä ihan oikeessa, kyllä se vauva menee edelle. Ja kyllä vanhempien kuuluu ymmärtää että parisuhteen hoitamista etelänmatkoilla pitää lykätä siihen saakka kunnes lapsi on tarpeeksi vanha joko jäämään hoitoon tai tulemaan mukaan ilman suurempia ongelmia.
Ja sitä paitsi, onko se matkailu vauvalle muka niin haitallista. sukulaisillani espanjassa mökki ja ottivat lapsensa sinne eka kerran mukaan 6kk ikäisenä. Vauvat on kyllä melko sopeutuvaisia, riittää että vanhemmat pysyy rauhallisina ja tajuavat varautua lapsen tarpeisiin matkan aikana.
Mutta itse kuitenkin lähtisin ulkomaan matkalle vasta kun nuorempi on jotain 4v. ihan vaan siksi että tiedän sen olevan helpompaa kun toinen edes jonkun verran ymmärtää asioita.

 

[Khimaira]

Mun mielestä sitä parisuhdetta hoidetaan kotona, arjen keskellä, ei missään lomamatkalla missä saa vain lomailla. Kuka vaan on lomalla rento ja mukava, vailla arjen rasitteita.

Kuitenkin sitä arkea eletään valtaosa elämästä- miksi arjesta ei voi tehdä nautittavaa, eikä aina vaan odoteta lomaa alkavaksi.

Esmes meillä eletään aika lailla lasten ehdoilla siinä mielessä että lasten etu on ykkönen, ei lasten tahto. Ja illalla kun lapsilla on nukkumaanmeno- aika ( 20.30 ) kaikki lapset menevät sänkyihin ja sitten alkaa vanhempien aika - katsotaan leffaa, ollaan muuten vaan yhdessä, tai..jotain muuta kivaa.

 

[Madicken04]

Itse kuvittelisin että valtaosa vanhemmista kyllä rakastaa ja välittää lapsistaan, se siis tulee ihan luonnostaan.

Jos parisuhde on tämän lisäksi kunnossa niin uskon tuon ja koko kodinilmapiirin heijastuvan lapseen. hyvinvoivalla vanhemmalla on enemmän energiaa sille lapsellekin. Ei sen parisuhteen tai sen vaalimisen tarvitse tarkoittaa sitä että vastasyntynyt jätetään heti viikonlopuksi hoitoon että päästään itse ulos tai että alle vuosikas jätetään viikon lomareissun ajaksi mummolaan hoitoon.

Normaalisti varmaan vanhemmat ymmärtävät että lapsi tuo oman lisänsä perheeseen ja se yhteinen, aikuisten kahdenkeskeinen aika vähenee. Ponttina leinee kuitenkin se että parisuhteessa säilyy se jokin ja molemmilla on halua sen ylläpitämiseen, eikä niin että lapsen myötä parisuhde lentää roskakoriin ja molemmat keskittyvät vain olemaan äiti ja isä. Se alkaa varmasti ajan myötä stressata ainakin toista osapuolta ja ne ongelmat ja kiristynyt tilanne kotona vaikuttavat myös lapseen.