Taas vaan niin syydäntä raasti jättää poika aamulla sinne itkemään, alkoi jo autossa alahuuli väpättämään ja sanoi vaan että "ei päiväkotiin" 
Perillä olikin huuto jo lähes hysteeristä ja takertui muhun ihan täysillä ta jotenkin vielä liikuttavampaa se, että kun kenkiä otettiin pois niin yritti olla reipas mutta alahuuli vaan värisi ja sitten alkoikin se kunnon itku.
Tulee kyllä niin huono äiti olo, kun lapselle tämän aiheuttaa... Poika on viel muuten niin reipas, vilkas ja kova tekemään kaikkien kanssa tuttavuutta etten osannut edes ajatella että tää hoitoon sopeutuminen on tosiaan näin vaikeaa, kun siis äitikerhoissakin on juosta viipottanut ympäriinsä eikä ikinä edes huomannut mun olemassaoloa eli ei ole ujostellut tai vierastellut mitään.
Perillä olikin huuto jo lähes hysteeristä ja takertui muhun ihan täysillä ta jotenkin vielä liikuttavampaa se, että kun kenkiä otettiin pois niin yritti olla reipas mutta alahuuli vaan värisi ja sitten alkoikin se kunnon itku.
Tulee kyllä niin huono äiti olo, kun lapselle tämän aiheuttaa... Poika on viel muuten niin reipas, vilkas ja kova tekemään kaikkien kanssa tuttavuutta etten osannut edes ajatella että tää hoitoon sopeutuminen on tosiaan näin vaikeaa, kun siis äitikerhoissakin on juosta viipottanut ympäriinsä eikä ikinä edes huomannut mun olemassaoloa eli ei ole ujostellut tai vierastellut mitään.
Mutta sitten kun siirtyi lyhyen kotonaoloajan jälkeen (toinen lapsi syntyi) päiväkotiin 2v10kk iässä, niin on ollut yhtä tuskaa. Ollut hoidossa 2kk ja nyt alkaa hiukan helpottaa. Alussa alkoi jo edellisenä iltana anelemaan, ettei aamulla tarvitsisi mennä ja jääminen on ollut tuskaa 
