Käytiin perjantaina kangaskaupassa ja ostettiin matskut auton sisutuksen verhoiluun sekä keittiöön uudet verhokankaat. Sanoin sit miehelle alkuillasta, et meen ompelemaan verhot pikaisesti, et saan ne ikkunoihin nopsaan. Ompelin ne ja laitoin ikkunoihin. Mies oli ollu puuhailemassa omia töitään sillä välin. Kävin sanomas, et tuuppas käymään täällä ja kävelin keittiöön. Kysäisin, et mitäs sanot. Mies katseli miuta jonkun aikaa ja kysäs, ni niin mistä
Mie sit levitin käteni ja sanoin, et katsoppas nyt oikein tarkkaan. katseli edelleen miuta päästä varpaisiin ihmetellen ja kysyi, et mitä mie oon itsellein tehny?
Sanoin, et katsoppas hieman ympärilles tarkemmin. Vasta siinä vaiheessa huomas verhot ja totes, et hienot niistä tuli
Kävin vaan nauramaan, et miten ei voinu tajuta, ku viel läksin verhoja ompelemaan tuntia aiemmin ja sanoin laittavani ne ikkunaan
ja kun mies vielä oli se, joka edellisiin verhoihin tympiinty ja halus ne pois 