Miten ohjata lastani (kohta2v) olemaan kaverin (kohta 3v) kanssa?

[Miten toimia]

Meillä on kohta 2 v tyttö joka on aika vilkas, utelias, nauravainen, äänekäs, pussailee ja halii kaikkea mistä tykkää eli aika eloisa tapaus. Pääasiassa iloinen mutta välillä oikea draamaprinsessa kun ei saa tahtoaan läpi.

Kaverin lapsi on aika tarkkaan vuoden vanhempi ja täysin päinvastainen luonteeltaan. Ujostelee pitkään, puhuu hiljaisella äänellä ja pelästyy aivan pientäkin ääntä jos ei näe mistä se tulee. Tästä seuraa pitkä hiljainen itku eikä uskalla tulla sylistä pitkään aikaan pois. Itkee kun lapsemme tulee ja pussaa poskelle, lelu putoaa lattialle yms.

En oikein tiedä miten lastamme pitäisi ohjata olemaan tämän lapsen seurassa (muiden kanssa ei ole tätä ongelmaa vaan leikkivät vierekkäin ja yhdessä). Lapsemme on "kohtelias" (jos näin voi pienestä sanoa): tuo leluja kaikille nätisti, ei raavi, pure, potki töni tai vastaavaa. Ei kilju vaikka omaa höpötystään ja selitystä tuleekin paljon. Ongelma on lähinnä tuo pussailu ja haliminen tällä hetkellä. Antaa kunnon märän pusun sellaisen poskelle josta pitää (ei sentään kaikkia pussaile eikä täysin vieraita). Leikistä lähtevät äänet: Saattaa pudottaa lelun kädestään lattialle kun näkee jotain mielenkiintoisempaa, saattaa ravistella jotain lelua jonka on laittanut purkkiin kun siitä lähtee kiva ääni. Nämä kaikki ovat ihan liikaa kaverini lapselle joten lasten kanssa näkeminen on sitä, että kaverini lapsi itkee kokoajan eikä se tunnu mukavalta. Toisaalta meidän lapsemme ei tee mitään sellaista mistä pitäisi torua. Toki ohjaan tekemään jotain muuta jos kolistelee jotain tai vastaavaa. Mutta eihän tuo malta istua sylissä hiljaa pitkään ellei sitten lueta kirjaa.

 

[dfsg]

2 ja 3 vuotiaan kehityserot on huimat ja päälle vielä temperamenttierot! Mä neuvoisin omaa lastani, ettei toista mennä pussailemaan ja halailemaan ilman lupaa. Eihän aikuisetkaan käy toisiin käsiksi.

 

[leijona76]

Kyllähän sitä leikkiä pitää voida vaikka siitä ääntä irtoaakin. Sen sijaan lääppimiseen jne on hyvä puuttua ja kertoa ettei niin vaan voi toista mennä halailemaan tms. Ajattelen että 2v normaalileikkiä ei pidä rajoittaa siksi että toinen on turhankin herkkä.

 

[.......]

Minun mielestä kohta 3veen vanhemman pitäisi rohkaista lastaan jollain tapaa leikkimään ja elämän normaaleihin ääniin, ja sinä vaan katsoisit ettei lapsesi kovin innokkaasti halailisi ja pussailisi, selittäisit ettei tämä toinen lapsi pidä siitä. Lapset on tosiaan erilaisia, itsellä voisi hiukan nousta huolikin 3veen käytöksestä. Ehkä ei ole tottunut muihin lapsiin? Ongelma tuntuu enemmänkin olevan tässä vanhemmassa lapsessa, jospa pitäisitte hiukan taukoa leikkitreffeissä?

 

[viera.s]

Oma lapseni ei ole ääniherkkä koskaan ollut, mutta muutoin ujosteleva ja hitaasti lämpiävä. Hän meni/menee sitä enemmän kuoreensa, mitä enemmän muut höösäävät. Ajan antaminen ja ujostelun noteeraamatta jättäminen toimi tuossa iässä parhaiten. Vaikeaa tietysti aivan ääripäätä edustavan pienen lapsen kanssa, mutta parhaiten tuet tätä kaveruutta siis ohjaamalla lastasi omiin leikkeihinsä, niin että toinen saisi rauhassa kerätä rohkeutta. Lapsi todennäköisesti ujostelee yhtä lailla sinua kuin lastasikin, joten olisi paras jos ujomman lapsen oma äiti ohjaisi lapsia leikkiin. Helpointa varmasti aloittaa rinnakkaisleikillä, eihän noin pienten yhteisleikkitaidot ole muutenkaan vielä kovin kehittyneet. Mutta ihan hyvin lapsista voi vielä ihan kavereitakin tulla, ainakin jos tiheämmin tapaatte. Kyllä se ujompikin lapsi ajan kanssa tottuu ja tutustuu lapseesi.