Miten opetella sietämään lapsen negatiivisia puolia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paha äiti

Vieras
Pitkään meni niin, että ihana lapseni oli mielessäni aivan täydellinen, ylpeänä vain ihastelin häntä ja hänen tekemisiään.. Nyt tilanne on muuttunut niin, että niitä positiivisia asioita ei aina edes näe niiden negatiivisten asioiden takaa :( Eli, meille on tullut toinen lapsi jo jonkin aikaa sitten. Siitä alkoi alamäki.. Esikoinen taantui taantumistaan ja nykyään on pienemmän lapsen tasolla lähes. En voi sietää sitä! Määmättää niinkuin pieni vauva, osoittelee asioita eikä kommunikoi kunnolla aina. Kiusaa pienempää minkä kerkeää, paiskoo tavaroita, huutaa ja riehuu. Ei usko sanaakaan. Nyt esikoinen on hoidossa vähän aikaa mummolassa ja olen paljon pirteämpi kun ei tarvitse hoitaa kuin tuota pienempää. Tiedän, että esikoinen on mustasukkainen ja kaipaisi enemmän muutakin kuin kotona oloa. Ei kertakaikkiaan enään viihdy kotona. Nyt haluaisin saada itseni rauhoittumaan kunnolla ja saada jostain jotain ihme voimia, miten jaksan tuommoista käyttäytymistä. Olen tukistellut lasta useasti ja senkin haluaisin lopettaa kun tiedän että se on niin väärin kuin olla voi :( Mutta pinna on kireämpi kuin ikinä ja katkeaa niin helposti..
 
Lapsi hakee sun huomiota hyvällä tai pahalla. Tuo vauvaksi heittäytyminen menee ohi. Miksi lapsi ei saisi sitä tehdä? Se yrittää saada saman aseman kuin vauva, olemalla "vauva". Nyt voisin sanoa, että on peiliin katsomisen paikka, sillä lapsi peilaa huonolla käytöskellä sinun olotilaa. Enemmän huomiota esikoiselle, myös ilman vauvaa. Hellyyttä, rakkauden osoitusta, kehuja. Kokeilleppa lempeää linjaa, niin huomaat muutoksen lapsessa.
 
Älä ainakaan siihen mene, että esikoinen pistetään koko ajan enemmän jonnekin hoitoon. Koska äidin huomiostahan se nyt vaan kisailee, on varmaan pirun mustasukkainen. Sitä on joskus verrattu niin, että esikoisesta tuntuu vähän samalta kun tulee uusi vauva kuin että mies toisi uuden naisen kotiin, joka saa kaiken huomion ja ihanan, ja vanha saa vaan kiukkuista sättimistä. Muutostilanteet on usein vaativia, mutta yleensä se on väliaikaista.

Se menee näin: kova alkuinnostus, kyllästyminen, kaikki ärsyttää, lopulta sopeutuminen uuteen tilanteeseen. Nuo vaiheet on vaan käytävä läpi.
 
Kuulostaa tutulta.
Minkä ikäiset lapset sulla on?
Onko mahdollista laittaa isompi lapsi kerhoon?

Ei ole ihme, että isompi käyttäytyy huonosti ja kiusaa pienempää, koska pienempi saa rakkautta ja hellyyttää, huomiota, mutta isompi vain tukkapöllyä, komentoa, kieltoa.

Meillä tuli myös taantuma isomman kohdalla, kun vauva syntyi. Annoin hänelle jopa tutin, melkein 5 vuotiaalle, koska halusi. Hän halusi kokeilla millaista on olla vauva, joten saa olla sitä aina välillä, jopa tuttipullosta on saanut juoda ja ihmettelee, miten vauva siitä juo, kun se on kuulemma vaikeaa.. :)

Katso asiaa lapsen kannalta: Kun vauva vaan ON ja toljottaa ja sanoo: "ÄÄÄÄ", kaikki tädit ja aikuiset huutaa ihastuksissaan: OI MITEN SULOINEN. Kukapa meistä ei haluaisi olla IHANA JA SULOINEN joten meillä sitten pitkänhonkkeli poika ottaa samanlaisen vauvan toljottavan ilmeen ja suu ammollaan vieressä sanoo: ÄÄÄÄÄÄÄ! - eikä kukaan kehu.

Tai kun vauva konttaa. "onpas reipas ja suloinen, voi voi lässynlää" kiekuu tätilauma terveysaseman odotushuoneen penkeillä. Joten 5 vuotias menee myös konttaamaan, räpiköi leluja vauvaottein ja sanoo tättäkuuta kuten pienempikin.
Ja kas, tätien huomio kiinnittyy taas takaisin aikakauslehtiin. :( Meni itselläkin hetki että tajusin sanoa, että täälläpäs onkin nyt kaksi vauvaa, voi mitä sinulle kuuluu, oletpa suloinen.
Ja sen lauseen jälkeen isompi palasi ikätasoiseen leikkiin ja kommunikointiin.

Kehu, kiitä ja kannusta isompaa siihen, että hän osaa ja mitä kaikkea hän osaa. Muistele, että hänkin on vauvana ollut samanlainen, ja vauva vasta opettelee sen kaiken, mitä iso jo osaa..
mutta meillä tosiaan on auttanut, kun isompi on välillä saanut olla vauva.
 
Minä en missään nimessä laittaisi juuri nyt mihinkään kerhoon. Lapsi tuntee itsensä vieläkin hyljeksitymmäksi ja kokee, että äiti työntää luotaan pois uuden vauvan takia. Esikoisesi tarvitsee sinua enempi, kuin kuvitteletkaan.
 
Meillä muuten tilanne on helpottunut juuri silllä tavalla, että isompi on päivähoidossa, kerho ajaa saman asian, mutta täällä ei semmosta ole. Saa ikäistään seuraa, on kavereita, on tekemistä, ja jaksaa kotona sitten tuota pienempää säheltäjää paljon paremmin. Eli mustasukkaisuus ja ns. huono käytös on vähentynyt päivähodion aloittamisen jälkeen.
 
Yksi hyvä konsti on katsella esikoisen vauvakuvia ja kertoa siitä, kun hän oli vauva. Muistella, miten ihana hän oli, ja miten sinä häntä hoidit silloin. Ja ottaa hänet nyt mukaan hoitamaan vauvaa, ja kehua siitä, että onpa hienoa, että hän on kasvanut jo noin isoksi ja taitavaksi, että osaa olla äidille niin apuna. Ja että onpa hienoa, että sinä osaat jo syödä itse, ja käydä pöntöllä, niin siitä on tosi iso apu. Selkeästi erilaisen roolin rakentaa hänelle, mistä hän voi olla ylpeä ja saada kehuja. Ja kun vieraitakin on, niin keskittyä esikoiseen, miten kiva on, että hän osaa jo sitä ja tätä. Vauvan kaikki huomaavat muutenkin, mutta esikoinen tosiaan tarvii paljon huomiota tuossa vaiheessa, ettei koe jäävänsä syrjään.
 
No, tämä vauva on jo 1v ikäinen. Esikoinen pian 4v. Alku meni tosi hyvin, ei suurta mustasukkaisuutta. Mutta nyt kun vauva osaa jo liikkua, kävellä ja leikkiä.. Nyt on pahin tilanne, mitä meillä on ollut. Esikko aloitti juuri kerhon, mutta ei se ole kuin reilun tunnin viikossa. Siellä tykkää käydä ja varmasti tykkäisi käydä enemmänkin jos vain olisi mahdollista!

Kiitos kommenteista, osa sai mut nauramaan oikein kunnolla :) Olen puhunut ja näyttänyt esikoiselle hänen vauvakuviaan, on kokeillut tuttia kun halusi, juonut pullosta jne. Selvähän se on, että kun vauvat saa pelkällä olemisellaan ja ääntelyllään niin paljon huomiota, kokeilee isompi myös samaa. Olenkin joskus pitänyt esikoista sylissä kuin vauvaa ja lässyttänyt kuin vauvalle. Tykkäsi kovasti.. Luulen, että eniten nyt kuitenkin on kyse siitä että esikoisella ei ole tarpeeksi tekemistä ja kaipaisi ikäistään seuraa. Minä oon aatellut, että osapäivähoito ei ois ollenkaan paha vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sillähän siitä:
sillähän siitä negatiivisia tunteita herättävästä kakarasta eroon pääsee päiviksi.. Et ole kovin kypsän kuuloinen äitykkä..

Vaikket usko, ajattelen lapsen parasta! Saisi tekemistä ja seuraa mitä todella kaipaa.. Ja ajattelen kyllä myös omaa jaksamistani; siten myös lapsen parasta.
 
Mun ymmärryksen mukaan suht kaikki isosisarukset taantuu, kun tulee pikkusisarus.

Meillä taantui tyttö, mutta ei ainakaan mua se häirinnyt.

Kun oltiin perheestään, joku teki isomman kanssa isomman asioita, jotka oli tosi kivoja, niin taantuminen hellitti. Eihän vauva voi käyttää muovailuvahoja tai tehdä lumiukkoa? =)
 
no meillä ainakin tuo kohta 5 v on osapäivähoidossa päiväkodissa, ei minun laiskuuteni takia vaan ihan itsensä takia. En todellakaan pysty muuttumaan 4-5 vuotiaaksi pojaksi leikkimään autoilla, varsinkin kun pienempi konttaa sotkemaan. En voi, en onnistu, en osaa keksiä täällä meillä semmosta, mikä olisi sekä 5 vuotiaalle että 1 vuotiaalle molemmille kiinnostavaa.
Missä ap asuu, ja sitten tulee se: voi, miksi nämä kaikki kavereiden etsijät asuvat ihan toisella puolen suomea?!?! täällä olisi 1 v ja 5 v ja äitikin kaveria vailla.
 
Lapsi voi saada sieltä mielekästä sisältöä elämäänsä tai sitten ei. Toki on aina parempi lapsen olla hoidossa pk:ssa jos kotona on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa : (
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen äiti myös:
no meillä ainakin tuo kohta 5 v on osapäivähoidossa päiväkodissa, ei minun laiskuuteni takia vaan ihan itsensä takia. En todellakaan pysty muuttumaan 4-5 vuotiaaksi pojaksi leikkimään autoilla, varsinkin kun pienempi konttaa sotkemaan. En voi, en onnistu, en osaa keksiä täällä meillä semmosta, mikä olisi sekä 5 vuotiaalle että 1 vuotiaalle molemmille kiinnostavaa.
Missä ap asuu, ja sitten tulee se: voi, miksi nämä kaikki kavereiden etsijät asuvat ihan toisella puolen suomea?!?! täällä olisi 1 v ja 5 v ja äitikin kaveria vailla.

Mistäs sitten olet? Minä pohjoisesta..
 
Surettaa älyttömästi esikoisesi puolesta. :( Jo otsikko: Miten opetella SIETÄMÄÄN.. ja tukkapöllyt. :/ Rakasta lastasi, keskity niihin hyviin puoliin, ei lapsesi ole muuttunut vähemmän ihanaksi, huomioit vain väsyneenä ne kiukuttelut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi ei:
Surettaa älyttömästi esikoisesi puolesta. :( Jo otsikko: Miten opetella SIETÄMÄÄN.. ja tukkapöllyt. :/ Rakasta lastasi, keskity niihin hyviin puoliin, ei lapsesi ole muuttunut vähemmän ihanaksi, huomioit vain väsyneenä ne kiukuttelut.

Niin surettaa mullakin. Olen ihan paska äiti, tiedän tiedän. Haluan nimenomaan opetella sietämään, kun en rakastaakkaan voi tuommoista käyttäytymistä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja voi ei:
Surettaa älyttömästi esikoisesi puolesta. :( Jo otsikko: Miten opetella SIETÄMÄÄN.. ja tukkapöllyt. :/ Rakasta lastasi, keskity niihin hyviin puoliin, ei lapsesi ole muuttunut vähemmän ihanaksi, huomioit vain väsyneenä ne kiukuttelut.

Niin surettaa mullakin. Olen ihan paska äiti, tiedän tiedän. Haluan nimenomaan opetella sietämään, kun en rakastaakkaan voi tuommoista käyttäytymistä..

Et paska, vaan väsynyt ja inhimillinen. En tarkoittanut pahoittaa mieltäsi entisestään, tuli vain paha mieli (itse sain tukkapöllyä lapsena).
 
Mua on auttanut sietämään esikon taantumaa ja kiukutteluja kun ajattelen, ettei hän ilkeyttään käyttäydy miten käyttäytyy. Hän on lapsi, jonka kyky käsitellä asioita ja selviytyä niistä ei ole vielä aikuisen tasolla. Kyllä sä lastasi rakastat, vaikket käyttäytymisestä pitäisikään, muistuta siitä itseäsi!

Olen ehdoton siitä, ettei kukaan perheessämme joutuisi kokemaan väkivaltaa. Vauvattaa saa, mutta sen jälkeen jutellaan kuinka paljon mukavampaa on olla isompi kuin vauva. Pyrin osoittamaan, että viettäisin aikaa mieluusti myös esikon kanssa, mutta vauva vaatii monesti huomion ensin. Otan mukaan hoitamaan vauvaa. Lelut joita heitellään otan pois "turvaan". Annan takaisin, kunhan tilanne rauhoittuu kunnolla.

Paras keino on halaaminen. Kun esikon käytös uhkaa vähääkään mennä ei toivottuun suuntaan keskeytän sen mitä olen tekemässä ja totean: "Sinulla näyttää olevan aivan kauhea halipula! Tulehan tänne niin halitaan! Tekeepä hyvää äidillekin!" Useimmissa tapauksissa tuo riittää normalisoimaan tilanteen. Hellyyttä ja huomiota se raukka monesti on vain vailla.

Ja paskaäititunne ei ole vieras täälläkään. Välillä palaa hermo ihan lahjakkaasti. Ihmettelen vaan myöhemmin miten täysillä aikuinen ihminen voi lähteä lapsen saikkaukseen mukaan... Omaa pahaa oloani helpottaakseni olen pyrkinyt pyytämään myös lapselta anteeksi, jos oma käytös on tilanteessa mennyt yli. Ihmisiä me äiditkin ollaan.
 
En tiedä miten tähän tilanteeseen olen päästänyt itseni. Oikeasti. Ennen tuomitsin (ja toki tuomitsen vieläkin) epäilemättä tukistelun ja muun. En olisi ikinä uskonut itse tuolla tavoin satuttavani omaa lasta :( :(

Olen hirveän stressaantunut. Nukun huonosti ja liian vähän. Parisuhde ahdistaa, en saa töitä, vaikka haluaisin.. Silti mikään näistä ei tietenkään oikeuta tekojani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mua on auttanut sietämään esikon taantumaa ja kiukutteluja kun ajattelen, ettei hän ilkeyttään käyttäydy miten käyttäytyy. Hän on lapsi, jonka kyky käsitellä asioita ja selviytyä niistä ei ole vielä aikuisen tasolla. Kyllä sä lastasi rakastat, vaikket käyttäytymisestä pitäisikään, muistuta siitä itseäsi!

Olen ehdoton siitä, ettei kukaan perheessämme joutuisi kokemaan väkivaltaa. Vauvattaa saa, mutta sen jälkeen jutellaan kuinka paljon mukavampaa on olla isompi kuin vauva. Pyrin osoittamaan, että viettäisin aikaa mieluusti myös esikon kanssa, mutta vauva vaatii monesti huomion ensin. Otan mukaan hoitamaan vauvaa. Lelut joita heitellään otan pois "turvaan". Annan takaisin, kunhan tilanne rauhoittuu kunnolla.

Paras keino on halaaminen. Kun esikon käytös uhkaa vähääkään mennä ei toivottuun suuntaan keskeytän sen mitä olen tekemässä ja totean: "Sinulla näyttää olevan aivan kauhea halipula! Tulehan tänne niin halitaan! Tekeepä hyvää äidillekin!" Useimmissa tapauksissa tuo riittää normalisoimaan tilanteen. Hellyyttä ja huomiota se raukka monesti on vain vailla.

Ja paskaäititunne ei ole vieras täälläkään. Välillä palaa hermo ihan lahjakkaasti. Ihmettelen vaan myöhemmin miten täysillä aikuinen ihminen voi lähteä lapsen saikkaukseen mukaan... Omaa pahaa oloani helpottaakseni olen pyrkinyt pyytämään myös lapselta anteeksi, jos oma käytös on tilanteessa mennyt yli. Ihmisiä me äiditkin ollaan.

Tää oli muuten tosi hyvin kirjoitettu!
saisitko ap, mitään hoitoapua lasten kanssa, että pääset itsekin vähän tuulettumaan. Ei varmasti tekis pahaa ;)
 
^ Juuri nyt on esikoinen hoidossa pari päivää. Pitkästä aikaa kuulen omat ajatukseni ja jaksan ajatella asioita ja miettiä miten teen muutoksen tähän tilanteeseen.

Vieraan kirjoitus tosiaan oli hyvä :) Joskus olen kiukkuisen esikoisen ja kiukkuisen itseni rauhoittanut ja yllättänyt sillä, että olen lempeä ja halaan esikoista. Ihmeesti onnistuikin. Kun vain aina pystyisi siihen. Mutta joskus se vaan on niin vaikeaa, kun esikko esim. on lyönyt pienempää ja pienempi itkee lohduttomasti sen takia..
 

Yhteistyössä