Miten opetella sietämään lapsen negatiivisia puolia?

[Et ole paska äiti]

No mikäli se esikoinen vaan viihtyy muidenkin hoidossa, niin itse kyllä kannustan sinne laittamaan, osapäiväisesti. Kyllä äiti on ihan eri virkeydellä mukana kun saa vähän levätä. Ja onhan 4-v oikeastikin aika vanha jo, sen ikäinen kaipaa kyllä seuraa. Kuka ties niitä töitäkin saa paremmin kun saat uutta tarmoa hakemuksien kirjoitteluun.

Niin ja pääsetkö milloinkaan minnekään aivan yksin? Oma aika on tärkeää.

 

[näin on]

kyllä täytyy olla päässä vikaa ja pahasti jos kokee, että tukistus ja nappailu on ok!

 

[ap]

No mikäli se esikoinen vaan viihtyy muidenkin hoidossa, niin itse kyllä kannustan sinne laittamaan, osapäiväisesti. Kyllä äiti on ihan eri virkeydellä mukana kun saa vähän levätä. Ja onhan 4-v oikeastikin aika vanha jo, sen ikäinen kaipaa kyllä seuraa. Kuka ties niitä töitäkin saa paremmin kun saat uutta tarmoa hakemuksien kirjoitteluun.

Niin ja pääsetkö milloinkaan minnekään aivan yksin? Oma aika on tärkeää.

Pääsen kyllä iltaisin, kun mies hoitaa lapsia. Se todella tekee hyvää. Päiviin vain pitäisi saada enemmän actionia.

 

[ap]

kyllä täytyy olla päässä vikaa ja pahasti jos kokee, että tukistus ja nappailu on ok!

En minä ainakaan koe, jos mua tarkoitit!!

 

[Et ole paska äiti]

kyllä täytyy olla päässä vikaa ja pahasti jos kokee, että tukistus ja nappailu on ok!

Ei ole sellainen paska äiti, joka itsekin tietää, että se on väärin. Minä ainakin sain ap:n kirjoituksesta sen käsityksen, että häntä kaduttaa ja haluaa lopettaa ko. käytöksen.

Kaikki tuki hänelle. Joka ei ole koskaan ollut ylirasittunut, ei voi tietää mitä se on, tai mitä se voi saada tekemään.

 

[Keittiönoita]

Mulla aikoinaan auttoi hermojen kiristymiseen itsesuggestio. Aina, kun ipana alkoi ottamaan kunnolla kupoliin, tein mielikuvaharjoituksen. Kuvittelin mielessäni, miten lasken sen pienen, mutta jo kylmentyneen olennon pieneen valkoiseen arkkuun ja lähden kantamaan kohti avonaista hautaa. Yleensä riitti parinkymmenen sekunnin itsesuggestio.

 

[ap]

Mulla aikoinaan auttoi hermojen kiristymiseen itsesuggestio. Aina, kun ipana alkoi ottamaan kunnolla kupoliin, tein mielikuvaharjoituksen. Kuvittelin mielessäni, miten lasken sen pienen, mutta jo kylmentyneen olennon pieneen valkoiseen arkkuun ja lähden kantamaan kohti avonaista hautaa. Yleensä riitti parinkymmenen sekunnin itsesuggestio.

Oho, aika hurja kuvitelma! Mutta jos pelaa, niin hyvä Itse en voi tuommoista ilman kyynelvirtaa edes ajatella.. Muutenkin kyyneleet valuu pitkin päivää

 

[Keittiönoita]

Oho, aika hurja kuvitelma! Mutta jos pelaa, niin hyvä Itse en voi tuommoista ilman kyynelvirtaa edes ajatella.. Muutenkin kyyneleet valuu pitkin päivää

No mulla ne kyyneleet siinä tilanteessa aina valuikin =) Mutta se juuri oli sen suggestion tarkoituskin. Eli ymmärsin, että niin rasittava ja ärsyttävä kuin se uhmaikäinen olikaan, siltikin sen menettäminen olisi ollut pahin painajaiseni. Sillä itsesuggestiolla sain hillittyä oman kiukkuni ja palautettua itseni siihen tilaan, että kykenin taas ajattelemaan järkevästi. Ilman omia raivoisia fiiliksiä.

 

[Mankell]

Täällä on ollut paljon fiksuja kommentteja ja neuvoja. Itse olen sitä mieltä, että 5-vuotias ei mene pilalle jos hän on joskus kerhossa tai pari päivänä viikossa hoidossa.

Yksi hyvä vinkki on, että heti kun esikko tekee jotain kivaa/hyvää/rauhallista seuraavan kerran, mene viereen ja kehu! MUistan, miten oma esikoiseni oli niin polleaa kun kerran hoksasin ihastella hänen piirustuksiaan (oli kerrankin ollut nätisti hetken kiusaamatta vauvaa). Siitä alkoi meidän parempi elämä....