Miten opettaa 2v jäämään sänkyynsä!!!

["vieras"]

Siis tätä on kestänyt jo 10kk! Syö, pesee hampaat, luetaan kirja, lauletaan unilaulu ja lapsi jää sänkyyn, itse lähden pois huoneesta. Lapsi ramppaa sitten 30min-60min pois huoneestaan ja koko ajan saa viedä takaisin sänkyyn. Ekalla kerralla sanotaan Nyt nukkumaan ja sen jälkeen vaan kuskataan takaisin sänkyyn. Miten helvetissä tää voi kestää näin kauan, 10kk! Oppiiko toi ipana joskus jäämään sinne?! Oli semmoinenkin vaihe että jäi sinne kiltisti, tätä kesti noin kuukauden kunnes alkoi tämä sama hyppääminen.

 

["perseennuolija"]

Se vaatii hermoja,mutta aina vaan takaisin viette sänkyyn ja ette sano lapselle mitään,ei edes hyvän yön toivotuksia koska ne on kerran sanottu ja sänkyyn pitää jäädä.

 

["vieras"]

No tätä juuri tehty, 10kk. Mutta ei auta. Eihän tässä oo mitään järkeä.

 

[Meritähti]

Meillä auttoi se että alettiin lukea iltasatu olohuoneen sohvalla ja höpöteltiin siinä ennen sänkyyn menoa. Lapsi oppi että sängyssä ei enää lueta, leikitä, höpötetä tai mitään muutakaan vaan sinne mennään nukkumaan.
Tuutulaulun laulan sängyn laidalla mutta senkin vain jos tyttö sen nätisti kuuntelee, laulu keskeytyy jos tyttö pelleilee tai puhuu sen päälle.

 

[jouh]

meillä toimi tuon ikäiselle pieni lahjominen. Eli kun illalla tehdään iltatoimet niin samalla voi lapsen kanssa jutella ja luvata että jos hän jää omaan sänkyyn ja nukkuu hienosti aamuun asti siellä niin saa sitten jonkun pienen palkinnon siitä. vaikka sitte tarran tai jonkun (voi tehdä seinälle taulun johon itse ne saa sitten liimata) tms. ja kun tarpeeksi monta tarraa on kerätty, saa sitten jonkun isomman jutun. Kun tuo alkaa tepsiin ja lapsi oppii siellä sängyssä pysymään niin voi lisätä niiden palkintojen anto väliä ja pikkuhiljaa lapsi sen unohtaa kokonaan.

 

["vieras"]

Meritähti, kiitos vinkistä. Pitäisiköhän alkaa kokeilemaan tuota. Ei jaksa enää rampata. Varsinkin kun usein pitäisi vauvaakin juuri nukuttaa samalla kun isomman huoneessa rampata.

 

["vieras"]

jouh, en tiedä onnistuisiko tuo. Lapsi ei vielä edes puhu kuin muutamia sanoja, vaikea kommunikoida sen kanssa lahjomisesta.

 

[jouh]

Kyllähän lapsi varmaan ymmärtää kuitenkin puhetta ja on varmaan jotain juttuja mistä hän tykkää =)

 

["Annika"]

Mä jaksoin tuota ramppaamista vaan nelisen kuulautta. Sitten vaihdoin taktiikkaa: makoilin hiljaa pimeässä(!) huoneessa sängyn viererssä lattialla joko esittäen nukkuvaa tai surffaten kännykällä/kannettavalla netissä. Siitä sitten tarvittaessa palautin lapsen sänkyynsä, tarvittaessa pidin kättämalkuun lapsen selän päällä hellästi jossei muuten rauhoittunut. Sitten kun iltatilanne oli saatu näin rauhoittumaan niin sitten ilta illalta jäin vähän kauemmaks makoilemaan, lopulta käytävän puolelle ja siitä,olohuoneen sohvalle.. Ovi on auki jotta lapsi kuulee meidän touhut, jolloin tietää ettei olla kaukana.
Nykyään vajaa kolmevuotiaana jos alkaa ramppaamaan niin en yleensä juurikaan kiinnitä lapseen huomiota. Vähän aikaa yrittää pelleillä ja saada meidät suutahtamaam, kun ei reagoi mitenkään niin menee sitten takaisin sänkyynsä.

 

[Minna77]

Meillä oli sama juttu. Me käytimme ns. tuolimenetelmää. Ensin lauloin minä (tai mieheni) tuutulaulut istumalla sängyllä, ja sen jälkeen vähitellen siirryin istumaan tuolille sängyn viereen. Vähitellen siirsin tuolia kauemmaksi sängystä ovea kohti, ja lopulta huoneesta ulos. Siellä asetuin niin, että poika pystyi näkemään minut. Siten meidän poika rauhoittui suht hyvin, mutta tarvitimme myös lisäapua.

Lisäapu oli, ja on edelleen, sellainen kellon, jossa yöksi näkyy nukkuva sininen tähti. Se laitettiin päälle maatemenon yhteydessä, eikä silloin ei saa nousta sängystä ennen kuin aurinko "nousee" (kelloon tulee aurinko).

 

[snm]

Meillä on 2,5v joka on pelännyt pimeää ja kaikkea muuta koko ikänsä. Välillä on vaiheita, että pitää istua vieressä tai huoneessa jonkun aikaa kunnes itse ilmoittaa, että nyt voit mennä pois ja nukahtaa sitten yksin unilelu kainalossa. Välillä taas jää kiltisti sänkyynsä nukkumaan. Sitten kun taas alkaa iltaisin ravata juomassa ja pissalla yms. on jälleen aika, että toinen vanhemmista istuu vieressä tai samassa huoneessa kunnes ei tarvitse meitä enää. Ja tosiaan meillä tilanne yleensä rauhoittuu aina joksikin aikaa sillä, että toinen vanhemmista on lähellä, kunnes tuntee olonsa turvalliseksi nukahtaa itse sänkyynsä. Emme odotakkaan, että nukahtaa, vaan sanoo itse hetken kuluttua, että saa mennä. Mutta on lapsi, joka tarvitsee paljon läheisyyttä tunteakseen olonsa turvalliseksi ja usein selitetään myös, että äiti ja isä ovat tarvittaessa lähellä eikä ole mitään pelättävää.