Miten opettaa taapero nukahtamaan omaan sänkyynsä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a.p"

Vieras
1v9kk ikäinen pitää joka ilta nukuttaa syliin, tapa jäi pikkuvauva ajoilta, kun kärsi koliikista.

Nyt kuitenkin alan olla kyllästynyt siihen, että joka ilta lasta joutuu keinuttamaan sylissä, että nukahtaa. Isäkään ei kelpaa täytyy olla äiti. Nukahtaessaan räplää koko ajan hiuksiani, hyvin harvoin ei tee niin.
Joskus, satunnaisesti nukkuu täydet yöunet omassa sängyssään, mutta useimmin joudun nostamaan viereen aikaisin aamuyöstä. Loppu yön lapsi tunkee ihan kiinni minuun, ja pitää tiukasti hiuksista kiinni. Monta kertaa yössä siirrän lapsen kauemmas itsestäni, mutta kuin mahneetin vetämänä se hilautuu takaisin kylkeen kiinni, joskus jopa puoliksi päälleni nukkuman.

Neuvokaa, kuinka opettaa nukhatamaan omaan sänkyynsä, ja pysymään siellä yön?
 
Paljon sinnikyyttä vaatii, mutta iltatoimien jälkeen vaan viette hänet omaan sänkyyn ja jätettäe sinne.
Sitten ravaatte sen sata - kaks kertaa ja viette takaisin kun tulee pois.

Saman teette myös yöllä, aikaa vaatii paljon.
Meillä taisi mennä lähemmäs 3kk mutta tuotti lopulta tulosta.
 
Koeta leimauttaa lapsi johonkin unileluun tai unipeittoon tms - sun hiusten tilalle.
Onnistunee pikkuhiljaa ?
Mun lapsella on pieni Noukies lehmäpeitto - vieläkin (3v 5 kk) - joka on se 'turva'.
Tällaista esinettähän sitten pestään harvemmin - tuoksu ja näpertely kai tekee sen turvallisuuden tunteen.
Muitakin unikavereita nyt jo on...

Koettaisin myös lisätä jonkun muun uuden ja aina toistuvan nukutusrutiinin - iltarasvaus , iltasatu tai joku muu rauhoittava juttu .
Meillä on iltasatu itsekeksitty aina melkein samana toistuva tarina (suggestiota) joka päättyyy kaikkien osapuolten väsymykseen, haukotteluun, iltatoimiin ja loputtomiin hyvänyöntoivotuksiin (hahmokatergoria meillä hevisauruksista ja tarhakamuista).

Olisin vähitellen ja väsyttämällä kannalla, enemminkin kuin pari viikkoa huudattamalla .
Kumpikin varmaan toimii .
 
huudatus ei itseänikään innosta.
Tuo unileluun totuttelu voisikin olla hyvä idea :) näin sitä näköjään ei itse näe itsestään selviä pikkujuttuja.
Iltarytmit on kyllä aika tarkat, koko porukka yhdessä iltapalalle, hampaiden pesulle ja yövaatteiden vaihtoon.
Lapsi vastustaa nukahtamista kovasti.
 
meillä omaan säknyyn opettelu sujui kohtuullisen vaivattomasti ensin alkuun; ekana iltana kesti 3h sitä kun nousi sängystä ja vietiin takasin - seuraavana iltana nukahti 10 minuutissa. Nukahti omaan sänkyyn parin kk ajan tosi hyvin mutta nyt taas painiskellaan nukahtamisen kanssa pidempään.. :P
 
Jos tosiaan muutatte iltarutiineja. Onnistuisko että miehesi rauhoittelisi lasta sänkyyn? Nyt kun hän mieltää sinut syliksi ja "unileluksi " (kamala sana, mut en keksinyt sopivampaa , anteeksi). Vaatii toki mieheltäsi pitkäpiimäisyyttä, mutta voisi onnistua häneltä paremmin kuin sinulta.

Sitkeyttähän tuo vaatii, alkuunsa se on sitä jatkuvaa ravaamista. Meillä helpotti sellainen soittorasia joka heijastaa kuvia huoneen kattoon. Lapsi jäi sitä katselemaan ja 10 minuutin välein sitten käytiin laittamassa soittokello uudestaa päälle. Tokikin vaati silittelyäkin välillä mutta tosta kellosta löytyin meidän "pelastus".
 
Niin ja kannattaa hyödyntää päivä jolloin lapsi on suht väsy (ei yliväsynyt) . Olette vaikka pitempää ulkona ja tulette sisälle iltapalalle. Kun tulee raikaasta ilmasta ja syö iltapalan niin varmasti väsyttääkin...
 
yhtenä vaihtoehtona mietin, että kohta on kuitenkin siirryttävä "isojen sänkyyn", niin kannattaisiko oikeastaan ensin hankkia uusi sänky, ja sitten vasta alkaa korjaamaan nukkuma järjestelyjä.
 
[QUOTE="a.p";23409098]yhtenä vaihtoehtona mietin, että kohta on kuitenkin siirryttävä "isojen sänkyyn", niin kannattaisiko oikeastaan ensin hankkia uusi sänky, ja sitten vasta alkaa korjaamaan nukkuma järjestelyjä.[/QUOTE]

Voi olla ihan hyvä ratkaisu. Uusi sänky - uudet nukkumajärjestelyt. Toki kannattaa puhua lapsen kana aiasta ja isä voisi olla se nukuttaja sinun ja sinun hiuksien sijaan.
 
Meillä on hieman vanhempi lapsi ja täytyy tunnustaa, että vasta muutamana iltana hän on suostunut jäämään suoraan omaan sänkyyn nukkumaan.

Minusta on julmaa huudattaa lasta, vaikka sillä tavalla lapsi oppisikin nopeammin nukkumaan yksin. Meillä tuntuu toimivan ihan riittävän hyvin se, että emme stressaa lapsen nukahtamistavasta liikaa, meillä kun on toinen ongelma, joka vaivaa nukkumista enemmän. Uskon, että lapselle on tärkeää se turvallisuuden tunne, mikä tulee vanhempien läheisyydestä.

Eli nukahdamme vierekkäin lattialle pehmusteen päälle, lapsen sängyn viereen. Nostan lapsen omaan sänkyyn, kun hän on nukahtanut tai kun itse herään tunnin - parin kuluttua. Heräilen muutenkin useasti yöllä, joten tämä ei ole haitannut. Joskus lapsi on sänkyyn laitettaessa niin kevyessä unessa, että hän on saattanut herätä. Joskus tähän auttaa silittely ja joskus olen antanut nukkua lattialla syvempään uneen ja käynyt nostamassa sänkyyn myöhemmin.

Muutama kuukausi sitten lauloin jotain "Nuku nuku nurmilintua" omilla sanoilla. Käytin niitä sanoja, joita lapsi osasi. Myöhemmin löysin kivaa unimusiikkia soittimesta soitettavaksi ja jätinkin sen soimaan ja itse pääsin poistumaan huoneesta. Nyt ei oikeastaan tarvitse musiikkiakaan, mutta levottomana iltana se rauhoittaa.

Viime viikkoina isi on alkanut olemaan lapselle hyvin tärkeä ja isi on kelvannut myös nukuttajaksi.

Toivottelisin vielä jaksamisia ja muistuttaisin, että luota omaan vaistoosi. Lapset ovat niin erilaisia, että toisen hyvä neuvo ei välttämättä toimi itsellä.
 

Yhteistyössä