Miten oppia pitämään puolison lapsesta?

["Eveliiina"]

Minulla on ihana miesystävä ja hyvä parisuhde. Voi olla, että teen tästä ongelman omassa päässäni, mutta puolisoni 5-vuotias lapsi saa aina verenpaineeni nousemaan. Lapsi riekkuu, hyppii, pomppii, kiukuttelee, tekee pahaa tahallaan jne. Viimeksikin tulivat minun luokseni ja tämä lapsi meni leikkimään oman lapseni huoneeseen. Rikkoi kaikki barbit, leikkasi nukkejen tukat, repi kirjojen sivuja.

Lasta kyllä komennetaan (tällöin tulee tekoitku..) ja pyydetään pyytämään anteeksi, mitä ei selkeästi halua tehdä. Lapsi vaan on rauhaton jne.

Ollaan puhuttu mahdollisesta yhteenmuutosta ensi vuoden puolella, tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, etten halua tätä lastani kotiini (tulevaisuudessa meidän kotiin..?) asumaan. Olemme seurustelleen kohta vuoden.

Vastaavia kokemuksia?

 

[häh.]

Miksi ottaisit miehen joka ei selvästikään ole isäksi?

 

[hmph]

Mauton provo

 

[TiiBii]

Mutta hei. Sä saat myös komentaa sitä muksua. Ja oikeastaan sun jopa pitää, koska rauhattomuss taatusti osaltaan johtuu siitä ettei lapsi saa isältään turvallisia rajoja.

Ja sit kun oikein ärsyttää, katso sitä lapsosta ja mieti miten se näyttää sun mieheltä ja ajattele että sekin on lapsena ollut tuollainen. Mä ainakin löydän helposti pidettävää siten.

 

[äitipuoli minäkin]

Suosittelen teille kahdenkeskistä aikaa, käykää vaikka uimahallissa kaksin tai muualla missä lapsen energisyys osoittautuu hyväksi puoleksi. Riekkuminen voi johtua rajojen hakemisesta tai reagoimisesta erikoiseen tilanteeseen, mutta voihan taustalla olla muutenkin ylivilkkautta joka vaatii tarkemmat selvittelyt.

 

[Puuhippa]

Miks noin huonon isän kanssa kukaan muuttaisi yhteen?