Miten otetaan vastuu pettämisestä?

[Minä petin]

Okei, minä olen pettänyt miestäni. Olimme miehen kanssa jo kihloissa, kun tämä tapahtui, olisimmeko olleet yhdessä reilun vuoden. Itse en omasta mielestäni pettänyt isolla P-kirjaimella, mutta loukkasin miestäni, ja no on kai tämäkin pettämistä sitten. Eli joku mies, kirjoitti minulle jotain (ei seksiin liittyvää) sähköpostilla ja vastasin hänelle jotain (en tarkkaan muista, mutta en taatusti mitään seksiin liittyvää, hyi) Itse muistan että hän kysyi voidaanko tavata ja mitä kuuluu, ja vastasin että olen kihloissa ja ei voida tavata ja toivottelin hyvät jatkot. Mies taas muistaa tai inttää että keskustelimme seksistä? Itse olen vähän puulla päähän lyöty, että kuka tässä nyt muistaa väärin jne. No, eli tuolla sähköpostilla petin miestäni ja luottamus kuulemma romahti. No okei, itse olisin varmaan myöskin yhtä loukkaantunut miehelleni jos hän olisi vastannut jollekkin naiselle jotain meidän seurustelumme aikana. Tästä jäin kiinni kun mies luki postini. Myönsin asian, pyysin anteeksi, ja olen ollut uskollinen. Nyt vain olen "kärsinyt" tästä 2 vuotta jo, mies ei luota minuun yhtään. Tunnen olevani häkissä, istun kaikki päivät kotona, ja siis että mies on tyytyväinen. Mulla ei oo enää mitään, kavereita, ei omaa aikaa ei mitään. Mies on täysin saanut minut eristäydettyä kaikesta, eihän minulla ole oikeutta eikä vapautta lähteä kavereiden kanssa yöelämään, koska mieshän ei luota minuun, ei ole oikeutta lähteä katsomaan perhettäni toiselle paikkakunnalle yksin koska siellä voisi tapahtua kauheita, miehen mielestä. Kaikki tehdään yhdessä, kaikkialle mennään yhdessä... apua..
Tuntuu etten saa henkeä! Onko tämä nyt sitä vastuun ottamista, eli minulla ei ole asioihin sanavaltaa ja olen täysin alistunut miehelleni..? Näin mies luulee...
Olenkin huomannut että olen masentunut, itken joka päivä, tunnen paljon vihaa ja olen surullinen, johtuisiko tämä tästä sitten...

 

[Tiedän]

Kylläpä oli sekavaa tekstiä.

 

[chef]

Toihan on ihan sairasta.

Joko mies uskoo sinuun ja luottaa, tai sitten ei. Ja ilman luottoa ei ole suhdetta.

 

[no just...]

Ihanko tosissas sinä ja miehes pidätte pettämisenä sitä, että vastaa toiselle sähköpostiin, että "olen varattu, ei voida tavata, hyvää jatkoa! "

 

[sfefseffr]

Hui kamala Miehesi on sairas päästään, jätä se.

 

["Vieras"]

apua...no meillä ton perusteella on mies pettänyt minua ja minä miestä.... Meillä on rajat vähän toisenlaiset. Ei flirttikään ole pettämistä,ei koko elämää voi elää säkissä oman kumppanin kanssa.Mutta omaa kumppania pitää kunnioittaa ja rakastaa.Meijän välillä on jotain todellista kemiaa ja sitä ei mitkään viestit ole kaatanut.

 

[PinkLily]

Aika pelottavalta kuullostaa.. Jos ei siinä kerran siitä ollut kyse niin keksiikö se mies sitten tekosyyn pitää sua kotona vankina? Millainen olit ennen? Menitkö paljon? Jos miehes ei tykännyt entisestä meiningistä ja nyt koittaa sinua kahlita sinne himaan... Puhut sille miehelles että nyt riittää, sä et ole pettänyt, eikä kyllä toi mun silmään ees oo pettämistä jos toiselle miehelle vastaa sähköpostiin ja varsinkin ku oot tehnyt asiat selväksi ettei voi tavata ja että oot varattu!!!

 

["joopajoo"]

Hui kamala Miehesi on sairas päästään, jätä se.

Mun mielestä ap on myös vähän outo, jos tuota pitää pettämisenä! :O

 

[poing]

Sinä et pettänyt.
Miehesi on sairaalloisen mustasukkainen.
Pakota se jonnekin keskustelemaan tai jätä se ihan suosiolla.

 

["aloittaja"]

no siis, en tarkalleen muista mitä vastasin sille miehelle, mutta tein muistaakseni selväksi että olen varattu jne, mutta kyllä meidän suhteessa on pettämistä jos kirjoittelee jonkun vastakkaisen sukupuolen kanssa, ihan mitä vaan, näköjään. Ja tästä on jo reilu 2 vuotta aikaa, eikä mies ole antanut anteeksi! Nykyään tuntuu että kaikkeen pitää kysyä lupa, ei helkkari, miten olen tälläisessä suhteessa! Ja jos nyt joku sanoo tuon kirjoituksen perusteella että mun mies on sairas niin jos kuulisitte kaikki jutut, mitkä hän kieltää tai miten käyttäytyy niin huh huh...

 

["joopajoo"]

[QUOTE="aloittaja";22558151]no siis, en tarkalleen muista mitä vastasin sille miehelle, mutta tein muistaakseni selväksi että olen varattu jne, mutta kyllä meidän suhteessa on pettämistä jos kirjoittelee jonkun vastakkaisen sukupuolen kanssa, ihan mitä vaan, näköjään. Ja tästä on jo reilu 2 vuotta aikaa, eikä mies ole antanut anteeksi! Nykyään tuntuu että kaikkeen pitää kysyä lupa, ei helkkari, miten olen tälläisessä suhteessa! Ja jos nyt joku sanoo tuon kirjoituksen perusteella että mun mies on sairas niin jos kuulisitte kaikki jutut, mitkä hän kieltää tai miten käyttäytyy niin huh huh...[/QUOTE]

Onko tuo sinunkin mielestä pettämistä? Siis jos miehes lähettäis jollekkin naiselle sähköpostia, niin loukkaantuisit? :O

 

[eerw]

[QUOTE="aloittaja";22558151 begin_of_the_skype_highlighting**************22558151******end_of_the_skype_highlighting]no siis, en tarkalleen muista mitä vastasin sille miehelle, mutta tein muistaakseni selväksi että olen varattu jne, mutta kyllä meidän suhteessa on pettämistä jos kirjoittelee jonkun vastakkaisen sukupuolen kanssa, ihan mitä vaan, näköjään. Ja tästä on jo reilu 2 vuotta aikaa, eikä mies ole antanut anteeksi! Nykyään tuntuu että kaikkeen pitää kysyä lupa, ei helkkari, miten olen tälläisessä suhteessa! Ja jos nyt joku sanoo tuon kirjoituksen perusteella että mun mies on sairas niin jos kuulisitte kaikki jutut, mitkä hän kieltää tai miten käyttäytyy niin huh huh...[/QUOTE]

Mä voin kuvitella, mun isä on sellainen. Kaikki päättyi HYVIN RUMASTI ja mulle jäis siitä elinikäiset traumat, pelkotiloja jne.

 

["vieras"]

Sinä olet mahdollistaja. Kaikilla perheellisillä ongelmaisilla ihmisillä on aina se henkilö, joka suostuu kyseisen ihmisen metkuihin. Silloin ei kukaan voi auttaa, jos ei itse tajua sitä ongelmaksi.

 

["vieras"]

ihan pimmeetä touhua...

 

["aloittaja"]

Olin ennen nauravainen, iloinen, en juonut paljoa, silloin tällöin, mutta kun tapasin miehen hän kielsi minulta kaiken hauskan pidon, tai siis alkoholin, saan käyttää sitä mutta vain miehen seurassa, siis herrajumala! Tajuan nyt kun ite luen tätä tekstiä, että miten sairasta, mutta miksi en lähde! Koska mies on tehnyt minusta nollan, enkä usko enää itseeni, ja kukaan ei varmasti enää halua eikä kukaan osaa rakastaa minua jne, en uskalla lähteä, yritän kerätä voimia että pystyisin lähtemään, jos tämä paska ei muutu...Mutta ei ole ketään kehen turvautua, ystävät on kaikonneet, kaikki, tunnen olevani kyllä niin yksin tässä.

 

["aloittaja"]

siis mulla ei oo miehiä kavereina, koska mies sanoi että ei saa, ei silläkään oo naisia. sairasta, outoa, ihan idioottimaista miten suostuin moiseen edes...

 

["joopajoo"]

[QUOTE="aloittaja";22558264]siis mulla ei oo miehiä kavereina, koska mies sanoi että ei saa, ei silläkään oo naisia. sairasta, outoa, ihan idioottimaista miten suostuin moiseen edes...[/QUOTE]

No älä suostu enää!! Voimahali!

 

["vieras"]

Sä ajattelet nyt aika negatiivisesti. Älä ryve itsesäälissä äläkä ajattelele niin negatiivisesti!
Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi. Kaikki on mahdollista kun kuuntelee omaa sisintään ja uskoo itseensä!

 

[loukku]

yksinjäämisen tunne on aivan tosi. maailma suhteen ulkopuolella on kuitenkin sama kuin ennenkin. ap kuulostaa ihmiseltä joka ei aiemminkaan ole tienny mikä on tervettä ja mikä ei. älä kerää liikaa voimia, koska
1. itsetuntosi on laskusuunnassa, nollarajaa ei ole, lähteminen käy vain vaikeammaksi
2. paska kyllä muuttuu, nimittäin pahemmaksi. mies on kuin huumeidenkäyttäjä, ja annokset nousee. näin silti, vaikka olisi hillitympiä kausia. se ihminen on kävelevä valhe.

mieti asioita etäämpää, ikään kuin ne tapahtuisivat rakkaalle ystävälle eikä itsellesi. järjestä lähtösi ja lähde jo huomenna. turvakodit on sitä varten. itsetunto korjaantuu sitten vähitellen ja voit elää pelotta. saatat jopa kasvaa vahvaksi, kunhan lakkaat valehtelemasta itsellesi. sitten voi löytää ihan kunnollisen miehen.

 

[Leukistinen aksolotli]

Aika tyhmää, että kun olet toiminut oikein tilanteessa, jossa sun ois ollut mahdollista pettää, sua syytettään ja vahditaan.

 

["vieras"]

Tolla perusteella en varmaan saisi käydä edes töissä, kas kun kaikki työkaverit ovat miespuolisia. Enhän saisi kenellekään puhua yhtään mitään.

 

["ups"]

[QUOTE="vieras";22558648]Tolla perusteella en varmaan saisi käydä edes töissä, kas kun kaikki työkaverit ovat miespuolisia. Enhän saisi kenellekään puhua yhtään mitään.[/QUOTE]

on niitä jotka eivät saa.

 

["Anne"]

Miehes on puhunut sut niin pyörryksiin, että epäilet jo omaa muistamistasi ja tekemisiäsi. Pyytelet anteeksi asiaa mitä ei ole tapahtunut ja mies vaatii sinua olemaan kotona eristäytyneenä kun on saanut sinut uskomaan että teit väärin. Miehesi ilmeisesti on sairaalloisen mustasukkainen ja nauttii vallan tunteesta. Kuullostaa tutulle ja sanoisin että miehesi vaikuttaa hieman narsistiselta.