Miten pääsit yli kauheasta synnytyksestä?

["Lotta"]

Meille syntyi toinen lapsi viikko sitten. En ymmärrä, miksi, lapsen ollessa terve, en pääse yli synnytyksestä. Lyhyesti sanottuna sattui aivan karmeasti ja menin ihan hysteeriseksi. Pyysin epiduraalia ja parin tunnin ajan sitä luvattiin. Koskaan ei tullut eitä eikä muutakaan kivunlievitystä tarjottu. Siitä jäi osi outo fiilis. Kätilö jotenkin suuttui, kun pyysin epiduraalia ja tuntui, että pihtasi sitä tarkoituksella. Vauvan synnyttyä oli aivan riemuissaan ja kehui minut maasta taivaisiin vahvaksi naiseksi ja onnitteli luonnollisesta synnytyksestä.

Nyt siis kaikki hyvin. Vauva ihana ja terve ja minäkin voin paremmin, kun aikanaan esikoisen saatuani. Miksi en pääse tuosta synnytysasiasta yli? Tuntuu, että pääni on hajoamassa, kun en saa ajatusta katkaistua, vaan palaan yhä uudestaan tuohon.

 

["kui"]

Miten sulla käytiin synnytys läpi osastolla va käytiinkö? Mulla ainakin sekä lääkäri että hoitaja x2 kävivät mun synnytyksen kulkua läpi ja mulla olis ollut siinä tilaisuus purkaa traumoja tms. Mutta olin onnekas ja pidin synnytystä positiivisena kokemuksena.

 

["hmm"]

Luulen että johtuu nyt tuosta kamalasta kätilöstä mikä kohdallesi on sattunut. Asiahan olisi paljon helpompi hyväksyä, jos sinulla olisi tunne että kätilö teki kaikkensa ja oli empaattinen ym. Nythän näin ei ollut.

 

["Lotta"]

[QUOTE="kui";26724676]Miten sulla käytiin synnytys läpi osastolla va käytiinkö? Mulla ainakin sekä lääkäri että hoitaja x2 kävivät mun synnytyksen kulkua läpi ja mulla olis ollut siinä tilaisuus purkaa traumoja tms. Mutta olin onnekas ja pidin synnytystä positiivisena kokemuksena.[/QUOTE]

Synnytystä ei käyty erityisemmin läpi. Sain paperin, jossa kuvattu perustasolla, mitä tehty ja miten syntynyt.

 

[ok]

Mua auttoi, kun kävin kätilön kanssa juttelemassa muutama viikko synnytyksen jälkeen. Sulla kuulostaa olleen ikävä kätilökokemus. Onko sun neuvolan terkka sellainen, jonka kanssa voisi puhua?

 

[ok]

[QUOTE="Lotta";26724698]Synnytystä ei käyty erityisemmin läpi. Sain paperin, jossa kuvattu perustasolla, mitä tehty ja miten syntynyt.[/QUOTE]

Soita sinne ja pyydä että saat jatkuvan potilaskertomuksen, jossa on tarkasti kaikki.

 

["vieras"]

Musitaakseni työkaverini teki valituksen kätilöstä, joka nimeomaan viivästytti vaimonsa puudutuksen saantia.

Osalla kätilöistä on outo asenne epiduraaliin tai vastaaviin puudutteisiin. Erehdyin menemään kätilöiden järjestämään avoimeen tilaisuuteen "varhainen vuorovaikutus" ja siellä oli rankkaa vääntöä puudutteista ja siitä miten niillä huumataan syntyvä vauva...

 

["irina"]

Itsellä vastaava kokemus ja kyllä se edelleen kummittelee takaraivossa

 

["vieras"]

Itse etukäteen pelkäsin juuri tätä, ettei saa kivunlievitystä. Niinpä kävin etukäteen jo hyvissä ajoin raskauden aikana puhumassa äitiyspolilla tästä ja vaadin lupauksen, että tehokkain mahdollinen kivunlievitys annetaan heti ja merkinnän siitä papereihin. Lisäksi halusin sellaisen kätilön, joka näin tulee toimimaan. Näin tapahtui, papereihin kirjattiin nämä (pyysin itselleni kopiot papereista) ja sain heti kivunlievityksen ja kaikki meni todella hyvin synnytyksessä.

 

["vieras"]

Ajan kanssa, vaikka vieläkin tahtoo iskeä ahdistus ja paniikki jos sitä alkaa tarkemmin muistelemaan, varsinkin kun olen taas raskaana. Mun kohdalle sattui todella ihana henkilökunta ja niistä ihmisistä ei ole kuin hyvää sanottavaa, mutta itse synnytys oli pitkä ja vaikea. Käyn masennuksen takia terapiassa ja siellä on myös joskus käyty läpi synnytystä, mikä ehkä vähän auttoi.

 

[Mep]

En ole päässytkään yli. Hätäsektiolla yksi keskoslapsi. Toiste en halua kokea vastaavaa enää koskaan.

 

["miimu"]

En mitenkään. Kävin parin vuoden päästä synnytyksestä synnytyspelkoluennolla, jonka innoittamana kävin äitipkl läpi synnytyspaperini ja tapahtumat. Ei auttanut, lisää lapsia ei tule. Kun näen tv:stä synnytyksen, niin tunnen taas saman kivun ja avuttomuuden tunteen. Samoin menkkakivut palauttavat minut siihen tilanteeseen. Synnytyksestäni on yli 10 v. Muuta kipua en pelkää, enkä kyllä oikein muitakaan asioita.. Ystävän synnytyksessä mukana oleminen oli taas kaunis ja mukava tilanne :O

 

[Eedla]

Mä luulen että synnytyksen läpikäyminen kätilön tai jonkun muun kanssa voisi auttaa pääsemään yli siitä.

 

["kätilö"]

Ehdottomasti yhteys synnytyssaliin ja sitä kautta keskustelu hoitaneen kätilön kanssa ja kunnollinen asioiden läpikäyminen.

 

["vieras"]

En ole päässyt yli ja nyt alkaa usko loppua, että koskaan pääsenkään. Olen keskustellut asiasta paljon ja yrittänyt käsitellä sitä, mutta mikään ei muuta tapahtunutta, joten en koe minkään auttavan. Se nyt vaan meni siten kuin meni. Eli huonosti, traumoja jättäen. Näin koen. Lisää lapsia ei ole tulossa ja jos tulisin vahingossa raskaaksi, en tiedä mitä tekisin.

 

["vieras"]

Mulla myös samantyylinen kokemus, tästä on jo 5v aikaa mutta ikinä en enää uskalla synnyttää. Traumat jäi..

 

["Vieras"]

Aika kuultaa muistot.

Kannattaa kääntää asia positiiviseksi. Vaikka Asiat minun kohdalla meni todella vikaan ajattelen että perhana kun olen vahva ja selvisin siitäkin! Kukaan ei voi tuntea toisen kipua joten on turha edes yrittää arvata. Itse koin sen todella karmivana tilanteena mistä selvisin voittajana. Kroppa ei pettänyt, mieli ehkä hieman mutta pysyin kasassa. Olen vahvempi kuin olen koskaan kuvitellut voivani olla!

 

[....]

[QUOTE="vieras";26728661]Itse etukäteen pelkäsin juuri tätä, ettei saa kivunlievitystä. Niinpä kävin etukäteen jo hyvissä ajoin raskauden aikana puhumassa äitiyspolilla tästä ja vaadin lupauksen, että tehokkain mahdollinen kivunlievitys annetaan heti ja merkinnän siitä papereihin. Lisäksi halusin sellaisen kätilön, joka näin tulee toimimaan. Näin tapahtui, papereihin kirjattiin nämä (pyysin itselleni kopiot papereista) ja sain heti kivunlievityksen ja kaikki meni todella hyvin synnytyksessä.[/QUOTE]

Ahistavaa että oikeasti pitää etukäteen tämmöisetkin asiat suunnitella.

Itse jos olisin tuollainen "uhri", niin tekisin kaikenmaailman valitukset tuollaisesta inhottavasta kätilöstä. Varmasti hän käyttäytyy samalla tavalla muillekin synnyttäjille, joten ehkä se on jo saanut jonkin verran niitä valituksiakin.
Varmasti itse kokisin syvää vihaa tuollaista eukkoa kohtaan _hyvin pitkään_ >:/

 

[tägi]

Minulla kans epäempaattinen ja suorastaan ilkeä kätilö. Olenkin vannonut että jos toista meen synnyttää ja hän ottaa minut vastaan (eli on taas kätilönä) niin kävelen ulos ja synnytän vaikka käytävällä ennemmin. tämä siis PKSSK synnärillä.

 

[rietas]

Eka synnytys oli kamala, mies jälkeenpäin kertoi pelänneensä että kuolemme molemmat, vauva ja minä. Oli pitkä ponnistamisvaihe, puudutetiin kyllä mutta vauva ei vaan ulos tullut. Imukuppia kokeiltiin, sain käynnistystä ja hetken päästä lääkäri kieltää ponnistamasta kun vauva on väärässä asennossa. (En muista kuin hämärästi jotain hetkiä sieltä täältä) Lopulta kiireellinen sektio.

Paskat muistot jäi. Ja toistamiseen en aikonut tuohon hommaan ryhtyä.

Vahinkoraskaus vuosia myöhemminmuutti kaiken. Synnytys eteni vauhdilla, en ehtinyt saada mitään puudutusta, lyhyt ponnistusvaihe ja pian vauva jo oli sylissäni. Se oli niin hieno kokemus, että olen monesti miettinyt, kuinka olikin onni että meni niin, nyt on hyvä synnytysmuisto eikä tarvitse märehtiä sitä huonompaa.

Eli sillä hyvällä synnytyksellä pääsin huonon yli

 

[tuutis]

Ajan kanssa siitä pääsee. Se katkeruus ei kyllä multa ainakaan ole vielä lähtenyt, ja synnytyksestä reilu vuosi. Sain kyllä puudutteita ja kätilöt oli ihan ok. Minäkin sain kehuja, kuinka olin plaaplaaplaa. Eipä auttaneet ne kehut siinä tilanteessa. Synnytys oli vaikea ja jälkiseuraukset aika kamalat. Katkera olen siitä, että en saanut kunnon kipulääkkeitä synnytyksestä aiheutuneisiin kipuihin, vaikka kuinka vinguin, pyysin ja rukoilin. Aina vaan sitä helvetin panadolia ja buranaa, jotka eivät auttaneet yhtään. Hoidappa siinä sitten esikoista. Kehtasivatkin tulla kysymään ennen kotiinpääsyä, haluanko jutella synnytyksestä lääkärin ja kätilöiden kanssa. Pyh ja pah! Siinä vaiheessa olin lyönyt itseni niin lukkoon, kun ei kipuihini uskottu En siitä koskaan ole kenenkään kanssa jutellut. 5 kuukautta meni, että aloin edes muistamaan, mitä olin päivittäin tehnyt. 5 kuukaudesta en muista edes valokuvien avulla, mitä on tapahtunut milloinkin. Aika heikossa hapessa mun pää siis oli synnytyksen takia.
Jos joskus tulen raskaaksi, haluan sektion. Piste.

 

[tuutis]

Eli sillä hyvällä synnytyksellä pääsin huonon yli

Mä uskon tähän myös, mutta mä en yksinkertaisesti uskalla lähteä synnyttämään enää. KUKAAN ei pysty lupaamaan, että seuraava synnytys menisi hyvin, enkä uskalla lähteä kokeilemaan.