Miten päästä eroon päätään nostavasta katkeruudesta

["Hmm"]

Vinkkasin hyvästä työpaikasta kaverilleni, jossa olin silloin itsekin töissä ja sinne haettiin tekijää. Kaveri oli uudehko tuttavuus mutta vaikutti mukavalta ja ajattelin olla ystävällinen. Myöhemmin kaveri osoittautui ikäväksi selkäänpuukottajaksi enkä ole halunnut hänen kanssaan olla sen koommin tekemisissä. Kaveri sai työpaikan osin siksi koska tunsin hänet. Melko pian hänen aloitettuaan työssä vaihdoin itse työpaikkaa, parempaan, sellaiseen josta olen aina haaveillut.

Mutta silti jos näen hänet jossain en edes saa itseäni tervehtimään koska en haluaisi käyttää energiaa niin ikävään ihmiseen, ja olen niin vihainen etten nähnyt heti hänen lävitseen. Kuitenkin jos olen häneen törmännyt tai jostain kuullut että hän yhä jatkaa työssä jne, jolloin käytän energiaa häneen enemmän kuin todellakaan pitäisi. Pidän kyllä yhteyttä säännöllisesti muihin työkavereihin tuosta aiemmasta duunista. En ole kertonut heillekään ajatuksistani, ainoastaan aiemmin että 'eräs tuttavani' teki näin ja näin ikävästi. Arghhh...

Millä saan ajatukseni korjattua niin etten välitä vaikka hän on päässyt kieroilulla pitkälle?

 

["vieras"]

Tässä maailmassa ilkeät ja usein törkeät ihmiset pärjäävät. Hyväksy se, ja ajattele että ihminen ei voi täysin olla onnellinen, jos hän joutuu käyttämään selkäänpuukottaja-keinoja. Sellaista ihmistä pitäisi enemmänkin sääliä.

 

["Ai mää vai"]

Minua lohduttaa ajatus karman laista. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää jne. Oman tuskani kohdalla näin on jo käynytkin, henkilöt jotka ovat läheistäni satuttaneet ovat taatusti joutuneet siitä kärsimään ilman että olen millään tavalla vaikuttanut asiaan. Kuten joku runoilija on joskus sanonut;

"On olemassa kipua
jota on opittava sietämään,
ja kipua
josta on opittava luopumaan".

Juuri näin.

 

["Hmm"]

Kiitos näistä ajatuksista!