Hae Anna.fi-sivustolta

miten pääsee psykiatrille/terapeutille?

Viestiketju osiossa 'Ihminen hädässä' , käynnistäjänä vikaavikaavikaa, 31.10.2007.

  1. vikaavikaavikaa Vierailija

    Siis miten tuo käytännössä onnistuu? Pitääkö olla lääkärin lähete? Ja miten sen saa? Marssinko vain päivystykseen ja sanon et mulla on päässä vikaa? Ei ole varaa maksella yksityisistä.
    Voiko lähetteen antava lääkäri sanoa, ettei ole tarpeeksi "sairas" ja kieltäytyä antamasta lähetettä? Millä perusteilla sen saa?
     
  2. Lähetteen saat terveyskeskuksesta, jollei sinulla ole työpaikan puolesta työterveyshuollon palveluja. Riippuu tietysti paikkakunnastakin, mitä palveluja ja lääkäreitä terveysasemalla on, sillä jos on valinnanvaraa, sinulle annetaan sopivimman lääkörin aika, kun vaivan kerrot.
     
  3. terveyskeskukseen Vierailija

    Mö olen saanut työterveyshoitajan kautta ajan terveyskeskuksen psykologille, jonka luona kävin.

    Toisella kertaa sain terveyskeskuslääkärin lähetteen mielenterveystoimiston (tai jotain sen nimistä se oli) psykologille.

    Molemmat samassa kaupungissa.
     
  4. edellinen Vierailija

    Unohtui vielä mainita, että eräs ystäväni kävi yksin kirkon parisuhdeterapeutilla. Ja vaikka se sitlt kuulostaa, ei sillä ole uskonnon kanssa mitään tekemistä, eikä siellä sitä tuputeta.
     
  5. että Vierailija

    siis mielummin psykiatrille kuin psykologille, onhan heillä koulutuksessaankin vissi ero. Psykologi ei saa määrätä lääkkeitä, psykiatrilla on takana lääkärinkoulutus ennen erikoistumistaan.
     
  6. kestohullu Vierailija

    merkillisen vähän tietämystä mielenterveysasioista. Olen käyttänyt erityyppisiä ammattiauttajia vuosikymmenet johtuen erilaisista oireista ja diagnoosejakin on iso liuta. Huolimatta aikaisesta hoitoon hakeutumisestani ja moitomotivaatiosta, en ole ns. parantunut enkä koskaan täysin parannukaan.

    Hae apua ei ole mikään automaatti. Parhaatkaan ammattiauttajat eivät pysty auttamaan kuin tiettyyn rajaan saakka.

    Ammattiauttajan hyvyys on oman kokemukseni mukaan kiinni terapeuttisesta erikoistumiskoulutuksesta ja itse tyypistä. Ei niinkään pohjakoulutuksesta elikkä onko se psykiatri tai psykologi tai jokin muu. Nämähän ovat vain pohjakoulutusta, tuloksia tuottava erikoistumiskoulutus alkaa vasta tämän jälkeen.
     
  7. http://www.realiteettiterapia.fi/valinta/valinta.html

    Luin tällä viikolla ilmestyneestä naistenlehdestä realiteettiterapiasta. Lehtijutussa oli linkki www.gglasser.com sivulle.

    Oma apu voi joskus olla hyvä apu.
     
  8. koettu Vierailija

    Siis jos vaivana on masennus, ahdistus, paniikkihäiriö ym niin ekaksi kannattaa kääntyä psykiatrin puoleen. Varsinkin alkuvaiheessa saattaa olla tarvetta jonkiasteiselle lääkitykselle, jotta saa elämänhallintaa ja voimia, jotta sitten jaksaa alkaa käymään asioita läpi.

    Ainakin itselläni toimi tosi hyvin. Psykiatri määräsi lääkkeen (tarve oli noin vuosi), kontrolloi ja varmisti, että annostus ym on kunnossa ja määräsi/suositteli sitten terapeutille eli psykologille. Mun kohdalla toimiva ja näin jälkikäteen erittäin hyvä ratkaisu.

    Ja yksityispuolella, omalla rahalla, pienituloisena. Silti ei harmita. Jos joudun samaan pisteeseen jatkossa, otan vaikka pankkilainaa. Ottahan ihmiset autojaankin varten. Ja minä olen sentään aika paljon enemmän.... Se, onko varaa, on vain arvokysymys. Julkiselle puolelle en olisi päässyt, kun en ollut riittävän sekaisin. Paniikki ja ahdistushäiriö on silti viheliäinen vaiva, vaikka ei riittävä.
     
  9. miiira:: Vierailija

    minäkin olen hakeutunut yksityisen psykiatrian kautta terapiaan, Hain kelan tukea ja sain eli suuurimman osan kustannuksista maksaa kela, vaikka jäähän sitä omaa kustannettavaakin liki 20 euroa kerta..
    Tuo ei mielestäni pidä paikkaansa että julkisella puolella pitäisi olla riittävän sekaisin että saa apuja. Näin tosin minäkin ennen luulin, mutta esim kelan terapiatuki hylätään useimmiten sen takia että potilas on liian huonossa kunnossa. Itse olen työssä käyvä ja ongelmani eivät ole pahimmasta päästä, mutta kela on katsonut että minua kannattaa vielä auttaa koska en ole syrjäytynyt työelämästä ja työvuosiakin on runsaasti jäljellä. Valitettavasti kela katsoo aika pitkäli sen kannattaako kuntouttaa..eli onko mahdollita saada esim menetetty työkyky takaisin yms.
     
  10. Kamalaa Vierailija

    on sitten Kelan arviointi. Kyllä kaikki tarvitsevat tasavertaisesti hoitoa, sillä pitkäaikaissairaskin on ihminen.
     
  11. koettu Vierailija

    miiira, kyllä minulle valitettavasti sanottiin terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolla, että, en pääse siitä eteenpäin. Reseptin kyllä lykkäsi käteen ja käski alkamaan harrastaa liikuntaa... Itkua tuhersin ja sanoin, että ei se riitä, haluan saada asiani selvitetty (taustallani pitkittynyt stressireaktio, jonka seurauksena voimakas ahdistus ja paniikkihäiriöitä, hyvin traumaattisesta tapahtumasta, jossa kuolivat mm. vanhempani). Koska en siis ollut "sairas" en tähän julkiseen tukeen ollut oikeutettu. Hmmm.

     
  12. miiira:: Vierailija

    ..on tuo että tk-lääkärin kautta ei mihkään pääse. Mutta jos on sen verran rahaa että voi mennä yksityiselle psykiatrille, on huomattavasti helpompi saada apuja. Valitettavaa että näin on...
     
  13. mun ajatus... Vierailija

    Jos lääkärisi on tavallinen terveyskeskuslääkäri, niin älä missään tapauksessa jätä asiaa siihen! Aika monella tk-lääkärillä on vain perustiedot psykiatriassa eikä psykologikoulutusta lainkaan. Ota yhteyttä esim. alueesi terveyskeskuspsykologiin, joka ainakin täällä antaa lyhyttä psykoterapiaa traumatilanteessa. Ainakin arvioi tilanteen ja ohjaa myös tarpeen mukaan eteenpäin. Paikallinen mielenterveystoimisto (tai psykiatrian poliklinikka) on myös varteenotettava avunlähde. Ja jos ei muuta, niin sitten sinne yksityiselle psykiatrille. On olemassa myös traumojen jälkitilojen hoitoon erikoistuneita psykologeja, niitä on kyllä tosi vähän. Terveyskeskuspsykologille ja psykiatrian polille (ent. mielenterveystoimisto) pääsee ainakin täällä ilman terveyskeskuslähetettä. Yritä saada joku tk-lääkäriä enemmän asiaan koulutettu ihminen ainakin arvioimaan tilanne. Suututtaa saamasi kohtelu!

    Oma hoitopolkuni kulki näin (tämä ihan yleisesti vastauksena ketjun otsikkoon Miten pääsee psykiatrille/terapeutille): työterveyshoitaja - työterv.lääkäri - psykiatri, jolta lääkkeet ja lausunto kelalle terapian tarpeesta - psykoterapeutti, jonka alkuarvio myös mukaan kelalle. Sattuneista henkilökohtaisista syistä en voinu/halunnut käyttää julkisia palveluja, jotka olisivat olleet psykiatrian poliklinikka ja sen lääkäri ja terapeutit (pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat tuttuja monista yhteyksistä, en olisi pystynyt olemaan täysin avoin asioistani). Maksoin siis itse yksityisen psykiatrin toisessa kaupungissa ja ekat terapiakäynnit. Kela maksaa lääkärinpalkkioista normaalin hinnoittelunsa mukaan osan, lääkärissä (siis sillä yksityispsykiatrilla) käydään terapian aikana noin 3 - 4 kk välein (kela edellyttää, että terapian seuranta tapahtuu erikoislääkärin toimesta). Terapiakäynneistä maksan Kelan taksan yli menevän osan, omalla terapeutillani se on 15 €/kerta. Ja diagnoosi on keskiasteinen masennus, kansankielellä paloin loppuun ja lähinnä itkeskelin työmaalla... Selvisin parin kuukauden sairaslomalla, kahden ja puolen vuoden mielialalääkityksellä ja terapialla. Tiedän olevani onnekas hoitoni suhteen. Ajan kolmatta vuotta kerran viikossa yli 100 km työpäivän jälkeen terapiareissulla, eli ihan vaivatta tämäkään ei tule (matkat korvataan julkisen mukaan, jota ei käytännössä ole tuohon kellonaikaan). Loppu häämöttää jo terapiassa...
     
  14. Netti toimii Vierailija

    Nettiterapiakin voisi toimia...
     
  15. 18v ja sekaisin Vierailija

    Heippa, mä olen vasta 18-vuotias ja takana on ollut pitkä ja uuvuttava vuosi. Masennuin ja kärsin paniikkihäiriöstä, jouduin keskeyttämään niiden takia kouluni jota olisi ollut jäljellä enään 1,5vuotta. Terveyskeskuksessa lääkärin vastaan otolla minulle sanottiin suoraan etteivät ongelmani riitä kunnallisen psykiatriselle poliklinikalle jossa isosiskoni kuitenki käy lähes tulkoon samoista syistä kun itse olin hakenut. Minut lähetettiin terveyskeskuksen psykiatriselle sairaanhoitajalle joka ei osannu auttaa minua( sanoi itse niin ), otti minut vastaan vaivaiset 3 kertaa ja ilmoitti että minun pitää alkaa etsiä itse jatko paikkaa. Miten joku voi määritellä sen ettei ole tarpeeksi sairas saadakseen apua? Sain mieliala lääkkeetkin joiden annostusta nostettiin heti 2vko päästä. Mitä minun pitää tehdä? Olen menettäny työkykyni, elän toimeentulo tuella, ja lääkärit vain sanovat ettei minulla ole tarpeeksi kriteereitä päästä hoitoon. Vaikka suutanikaan en ole kerennyt kuinn puoliksi avaamaan vastaanotolla. Pitääkö minun satuttaa itseäni ennen kuin minut otetaan vakavasti?
    Että näin hyvin meitä nuoria kohdellaan kunnalisella puolella.
     
  16. ..... Vierailija

    On todella ikävä kuulla, että tuollaista välinpitämättömyyttä olet joutunut kokemaan. En osaa sen kummemmin sinua neuvoa mutta ehkäpä yksityiseltä puolelta olisi mahdollista saada asia etenemään. Esim. sitä kautta lähetettä kunnalliselle puolelle. Kannattaa kuitenkin vielä yrittää, kaikesta huolimatta, myös terveyskeskuksen kautta myös. Esimerkiksi vaihtaa lääkäriä, jos vain mahdollista. Ihmeellinen kyllä tuo tk:n sairaanhoitajan kommentti. Jos toteaa, että ei osaa auttaa, pitäisi sitten tietysti ohjata jollekin joka osaa, eikä laittaa sitä potilaan vastuulle.

    No, toivottavasti saat kaikesta huolimatta jostakin avun. Kyllä asiat aina jollakin tavalla järjestyvät.
     
  17. pohdintaa asiasta Vierailija

    Varmasti se lääkitys on hyvä joillekkin, mutta on ihmisiä, jotka eivät voi syödä vahvoja masennuslääkkeitä, joista olisi apua, yksinkertaisesti elimistö ei ota vastaan. Ja uskon, että pitkään käytettynä/hyvin monia vuosia, ihmisen persoona muuttuu, siinä tavallaan niinkuin kaikki tunteet turtuvat ja ihminen elää sellaisessa valheellisessa tilassa, ei koe oikein surua eikä iloa vaan elää stabiilissa tilassa. Mutta en sano, etteikö se ole monille ihmisille pelastus jos on vaikea masennus, mutta vain tilapäisesti käytettynä, siihen saakka kun alkaa toipumaan ja saa ajatukset ja elämän hallintaansa, kuten ed. taisi mainita. Tietenkin voi olla tapauksia, jotka eivät pärjää ilman masennuslääkkeitä missään elämänvaiheessa, mutta se onkin asia erikseen.
     
  18. _-_ Vierailija

    olen sairastanut trikotillomaniaa jo jonkun aikaa.missä kaupungeissa olisi psykiatri?
     
  19. Kun voisikin valita Vierailija

    Oman kokemukseni mukaan (taustalla burnout, sen aiheuttama muistin vaurio ja sen aiheuttama masennus) kaikki on aika tuurissaan silloin, kun joutuu käyttämään vähävaraisena yleisiä palveluja. Psykologian koulukuntia, auttamisen tapoja on nimittäin niin erilaisia, ja sitten vielä niitä auttajiakin, persoonallahan sitä työtä tehdään, että voit saada sopivan, toimivan, auttavan, tai sitten sellaisen, mistä ei ole yhtään mitään hyötyä. Itse olisin tarvinnut jäsentelykaverin, silloin ensi hätään, kun ei enää ollut kykyä jäsentää itse mitään. No sain sen koulukunnan edustajan, joka istuu ja tuijottaa sanomatta mitään, aloittamatta mitään, toistaen vain pari kertaa istunnon aikana oman lauseeni. En ollut sen sortin hullu, että siitä olisi ollut apua, ja itsekseni osasin puhua toki keittiön kahvipannullekin tarvitsematta ostaa bussilippua...

    Mutta kun sanoin, ettei tämä ole se, mitä tarvitsen, mikä auttaa mitään, olin kiittämätön ja vaativa. Tulinpa ihan jopa haukutuksi hoitokokouksen toimesta, poistuin kyynelet silmissä, enkä enää apua hae. En siitä talosta. En sen koulukunnan piiristä.

    Mutta kun ei muuhun ole varaa, satuin vahingossa muun virastoasioinnin yhdeydessä päätymään loistavan naispapin puheille. Hän oli täysjärkinen ihminen, ja ihminen, eikä siellä todellakaan uskontoa tuputeta. He ovat usein myös terapiakoulutuksen saaneita, jossain määrin ainakin, ja vaitiolovelvollisia kaikesta kuulemastaan myös. Olen käynyt siellä läpi ihan samoja huolia, ja saanut apua ihan eri otteella, ja se on todella helpottanut jaksamista.
     
  20. rhddjdjkkglhjlhl Vierailija

    Onko psykologille mennessä pakko kertoa mitä esim tekee työkseen, jos se ei varsinaisesti liity hoidettavaan asiaan? Yksityiselle ajattelin mennä. Olen itse terveysalalla töissä ja valitettavasti törmännyt itse siihen, että vaitiolovelvollisuudesta huolimatta työkaverisi, jonka ei työnsä puolesta mitenkään pitäisi, saattaakin tietää henk. koht. terveysasiasi.

    Kuinka perusteellisesti pohjatiedot kysytään?
     
  21. psykiatriaeitoimi Vierailija

    Tutkimusten mukaan psykiatrisesti lääkityt potilaat olivat sairaampia seurantajakson jälkeen kuin potilaat jotka eivät saaneet lääkkeitä. Lisäksi koska hoidot eivät perustu lääketieteellisiin mittauksiin on lääkkeiden käyttö ja todennäköisyys niistä hyötymiseen täyttä arpapeliä. Lääkkeet ovat myös toimiessaan hyvin tehottomia ja lähellä placeboa.

    Olen kirjoittanut lisää psykiatrisen lääkehoidon järjettömyydestä tänne.

    https://nonpsychiatry.wordpress.com/2017/05/31/why-psychiatric-medications-dont-work/
     

Suuri kesähoroskooppi 2017: Rakkaus, työ ja terveys

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti