Hae Anna.fi-sivustolta

Miten päästä syömishimosta ja jatkuvasta napostelusta eroon?

Viestiketju osiossa 'Kilot kuriin' , käynnistäjänä kohta 80 kg, 09.04.2008.

  1. kohta 80 kg Vierailija

    en syö nälkääni, ei mulla nälkä koskaan ole. Syön kai koska on tylsää, mutta toisaalta, en mä pysty muuttamaan elämääni sellaiseksi ettei tylsiä hetkiä lainkaan olisi! Ja siis toisekseen syön vaan koska ruoka on yksinkertaisesti liian hyvää. Syöminen on liian ihanaa.

    Enkä siis syö mitään herkkuja (välttämättä) vaan esim. tänäänkin jogurttia ja vadelmia (kuulostaa terveelliseltä, mutta kun kerron että olin jo liki ähkyssä ennenkuin aloin tuota syömään, niin ei olekaan enää niin terveellistä) ja yleensä pupellan leipää, hedelmiä, kotiruokaa, tosin myös pullaa, pannukakkua, jätskiä jos sattuu olemaan.. karkeista en ole ikinä tykännyt eikä suklaata tai sipsejäkään tule vedettyä kuin ehkä kerran parissa kuussa.

    Eikä kyse ole mistään hiilarihimosta, olen kokeillut karppaamistakin. Ei se mulla oikein toimi, koska söin karppiruokaa, mutta sitäkin sitten liikaa ja koko ajan.

    En tiedä mikä tässä ruoassa ja syömisessä on niin vastustamatonta mulle! En kuitenkaan ole riippuvainen mistään muusta paheesta, en tupakoi, en käytä alkoholia ollenkaan jne.

    Inhottaa vaan, kun paino nousee. Hiljaa, mutta varmasti :/

    (Niin ja siis syön kyllä ihan kunnollista ruokaa, vaikka söisinkin säännöllisesti, aamupalat ja kunnon lämpimät ateriat jne niin ei mun syömishimo silti sillä taltu.
    Ja tätä syömishimoa mulla on ollut 15-vuotiaasta saakka. Nyt olen 3-kymppinen... pari kertaa olen saanut painon putoamaan ihannepainoon, kerran jopa kahdeksi vuodeksi, mutta sitten tuli totaalinen repsahdus ja motivaation puute, ruoka vaan houkutti liikaa ja tässä sitä taas ollaan)
     
  2. No, jos et syö nälkääsi, kokeile joskus olla syömättä niin kauan, että sulla on nälkä, niin tiedät senkin tunteen. Esim. sellaiset 4-5 tuntia edellisestä ahmimisesta. Kun katsot telkkaria, kudo vaikka jotain niin sormet pysyy poissa pannukakusta ja jätskistä. Älä osta "vierasvaraa" kaappeihin tai mitään ylimääräistä jääkaappiin. Pienennä annoksia. Pidä karkki- ja/tai pullalakko, vaikka ensin viikko, sitten kaksi jne.

    Perusjuttu on tosin varmaan siinä, että sulla ei ole tippaakaan itsekuria. Kun tekee mieli ruokaa, kävelet välittömästi jääkaapille, koska olet niin TOTTUNUT tekemään.

    Luuletko, että me hoikat ollaan saatu kroppamme jotenkin ilmaiseksi? Valintoja pitää tehdä jatkuvasti ja jopa pientä näläntunnetta kärsiä - esim. itse en koskaan syö mitään ennen nukkumaanmenoa, vaikka olisi vähän nälkäkin. Mutta syöminen tosiaankin on kivaa - toisaalta on erittäin kivaa myös olla hoikka ja ostaa standardikokoisia vaatteita. Kaikki on kiinni omista valinnoista. Mukavaa kevättä sinullekin!
     
  3. Itse ole hoikka mutta se ei ole helppoa. Joka jumalan päivä tekee mieli etenkin makeaa, joskus montakin kertaa päivässä. Mutta olen tehnyt valinnan, en syö herkkuja kuin erittäin rajoitetusti koska olen valinnut hoikkuuden. Mässäilystä ja sen seurauksesta pulskistumisesta ei seuraa kuin itseinho. Hyvä uutinen on että itsekuri kasvaa kun sitä harjoittaa.
     
  4. toinen samanlainen Vierailija

    Kas vain, taisin löytää sielunsisareni! Mulla on ihan sama ongelma, painan nyt tasan 80 kiloa ja siinä on 20 kiloa liikaa.

    Syön suruuni, pitkästymiseen, hemmotellakseni itseäni, turhautumiseen. Ennen kuin sain lapsia ja piti ruveta laittamaan säännöllisiä, järkeviä aterioita, söin vain mistä tykkäsin eli jugurtteja, voileipiä ja kaakaota, pastaa, pullaa ja suklaata - enkä paljon muuta. Pysyin hoikkana, mutta kovin terveellisesti en elänyt. Nyt syön normaalia kotiruokaa ruoka-aikana, mutta siinä sivussa näpistelen noita herkkujani. Paino nousee ja kauhulla ajattelen kesäaikaa...

    Ikävä kyllä nimim."itsekuria ja motivaatiota" on täysin oikeassa. Sinä ap. kuten minäkin olemme ihan itse syypäitä ylimääräisiin kiloihin. Tiedän, että olen opettanut itseni antamaan periksi mieliteoille ("syön nyt tämän suklaan ja huomenna sitten syön tosi vähän"). Pikkuhiljaa olen alkanut tajuta, että en voi saada molempia: hoikkaa kroppa sekä herkuttelua mielinmäärin. Tämä on aivan totta: meidän on tehtävä tässä tietoinen valinta. JTotta puhuen, emmehän me oikeastaan edes hemmottele itseämme noilla ylimääräisillä ruuilla. Ihan oikeasti, kyllähän sinäkin tiedät, että mässäilyn jälkeen olo on inhottavan turvonnut ja omatunto soimaa. Onko hyvä olo? Ei minulla ainakaan.

    Olen nyt yrittänyt psyykata itseäni pysymään terveellä linjalla. Muistelen, miltä tuntuu liikkua kun kroppa on sutjakka eivätkä ylimääräiset kilot ole tiellä. Muistan miten kivalta näytin kun lempikesähousut mahtuivat jalkaan. Miten olo oli tarmokas ja vahva kun jaksoin juosta pitkän lenkin. Miten hyvältä tuntuu mennä nukkumaan illalla kevyen ilta-aterian jälkeen ilman ähkyä.

    Uskon, että tämä on todellakin vain tahdon- ja tottumiskysymys. Kun tarpeeksi usein muistutan itseäni päätöksestäni, se tulee mieleen aina vain helpommin. Tahtoa tarvitaan. Kestää varmasti pari kuukautta, ennen kuin uudet tottumukset menevät itsestään. Minäkin "unohdan" välillä päätökseni, mutta eihän sen vuoksi tarvitse luovuttaa koko projektia. Loppujen lopuksihan haluamme itsellemme vain hyvää: terveen ruumiin, reippaan mielen ja hyvän ulkonäön, eiks vaan?
     
  5. vch Vierailija

    Hei!
    Aloin pitämään ruokapäiväkirjaa johon kirjasin tarkasti kaiken ylös mitä suuhuni pistin. Pian sitä ei viitsi enää napostella niin paljon kun tietää, että se pitää "dokumentoida" :)

    Eli pidä ruokapäiväkirjaa, niin näet tarkasti mitä syöt ja ehkä (en lupaa mitään) alat vähentää napostelua. Itse ainakin tein niin ja on toiminut!

    ps. Juo paljon vettä. Tee vaikka niin, että otat pienen lasin keittiöön ja aina kun käyt keittiössä juot lasillisen vettä... Tällöin tulee juotua tarpeeksi ja vesi on hyväksi painonhallinnassa.
     
  6. Sesam Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.06.2007
    Viestejä:
    92
    Saadut tykkäykset:
    0
    Myös minä tunnistin itseni alkuperäisen kuvauksista. Syön kyllä kunnollista ruokaa, mutta sen lisäksi kaikkea mahdollista ja jatkuvasti. Vielä en kolkuttele kahdeksaakymmentä mutta sellainen + 12 kg ihannepainooni olen onnistunut saamaan. Minä olen nykyään 4-kymppinen. Ongelma on, että melkein kolmekymppiseksi söin mitä vaan ja pysyin kaikesta huolimatta hoikkana. Tällä iällä on hirveän vaikeaa opetella uusille tavoille.

    Minusta on vastenmielistä ajatella, että homma hoituisi itsekurilla "menen nälkäisenä nukkumaan" -tyylillä. Jotenkin pitäisi oppia sellaiset rutiinit, ettei edes huomaisi, ettei syö. Tai paremminkin, ettei syö kuin silloin kun on ruoka-aika. Minulla ainakin isoin ongelma on se, että olen tottunut syämään tietokoneella, telkkaria katsoessa ja lukiessa. ja karkkiahan voi syödä minkä tahansa toiminnan sivussa :(. Jonkinlainen "nenänvalkaisu" varmasti olisi aiheellinen, mutta ehkä muitakin rutiineita pitäisi muuttaa, niin se olisi helpompaa. Minun kohdallani liikunnan lisääminen alkaa olla hankalaa, kun kroppa ei tunnu kestävän nykyisiäkään määriä (min 10 h/viikko)

    Oletteko muuten huomanneet, että syömisessäkin on selvä porttiteoria? Joku maistuu hirvittävän hyvältä, mutta tietyn ajan jälkeen tarvitaankin uusia makuja, jotta saisi saman nautinnontunteen syömisestä. Tosin ne vanhatkin herkut tulee syötyä, mutta eivät enää tuota samaa tyydytystä ja pitää etsiä jotain uutta. Loppujen lopuksi syödyt määrät ovat valtavia.
     
  7. mirri Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olisi hyvä jos laittaisit vähän mitä muuta syöt kuin nuo herkut.

    Sanoit että kyse ei ole hiilarihimosta, mutta kyllähän nuo makealta hiilarihötöltä näyttävät nuo mainitsemasi ruuat. Syötkö aivan varmasti riittävän monipuolisesti?

    Hiilareita ei ole tarpeen jättää täysin pois, mutta olisi hyvä jos enimmät hiilarit tulisivat kuitupitoisista lähteistä, kuten täysjyväruisleivästä ja kasviksista. Siihen päälle sitten se n. 100 g proteiinia ja rasvaa (josta tietysti suurin osa hyvistä lähteistä).
     
  8. Keltavuokko Vierailija

    Minä kyllä vakuutteluista huolimatta kallistuisin enemmän säännöllisen ruokailurytmin kuin itsekurin kannalle. Olen itsekin mielialasyöjä, mutta olen huomannut, että mitä säntillisemmin pidän kiinni ruoka-ajoista (terveelliset välipalat mukaan lukien), sitä vähemmän tulee pupellettua "siinä ohessa".

    Säännöllinen syöminen tarkoittaa myös sitä, että ei syödä tv:tä katsottaessa, tietokoneella tai luettaessa, vaan syömiseen keskitytään joka kerta erikseen niin, että korvien väliinkin menee tieto "nyt minä syön". Ylimääräisiä välipaloja kun ei noteerata, jos ne napataan muun tekemisen ohessa, ja huomaamatta saattaa syödä paljon yli kulutuksensa.

    Sen lisäksi, että syö säännöllisesti ja pitää huolen, että ruuasta saa kaiken tarvittavan (ts. syö tarpeeksi proteiinia, paljon kasviksia ja riittävästi hyviä rasvoja), täytyisi keksiä muuta tekemistä ajankuluksi kuin syöminen: lukeminen, ulkoilu, käsityöt... yleensä jotain sellaista, mihin ei liity syöminen, ja tietysti jotain, mikä on tarpeeksi kiinnostavaa, että syöminen unohtuu.
     
  9. huijari Vierailija

    Minusta jatkuvaan naposteluun pitäisi suhtautua kuin mihin tahansa riippuvuuteen. Se ei ole omassa hallinnassa ja lopetettavissa järkipäätöksellä, kuten ei ole ryyppääminen tai tupakan kiskominenkaan. Tai yletön rahapelien pelaaminen. Kyllä jokainen tietää, ettei se ole hyväksi itselleen, mutta jatkaa silti. Ruuassa on vain se paha puoli, ettei siitä voi luopua kokonaan.

    Minulla on auttanut se, että annan itselleni luvan syödä ihan mitä tahansa - huomenna. Jos tänään jätän herkun väliin, se on kyllä olemassa vielä huomennakin. Ja jos kerta selvisin sinne huomiseen, selviän kyllä ilman namipalaa ylihuomiseenkin. Jne. Idea on, etten kiellä itseltäni mitään, vaan siirrän herkuttelun "sopivampaan" ajankohtaan. Jota ei sitten toivottavasti tulekaan kuin harvoin.

    Itsensä huijaaminen on tavattoman helppoa. Ainakin niin päin, että perustelee itselleen jonkin paheen luvallisuuden. Jospa se toimisi toisinkin päin.
     
  10. Keltavuokko Vierailija

    Onpa hienoa, jos tuollainen "huijaus" onnistuu! Tunnesyöjän ongelma vain tahtoo olla nimenomaan nopean tyydytyksen hakeminen, kun jokin harmittaa/kiukuttaa tai on hermostunut/pitkästynyt, syöminen rauhoittaa kummasti - hetkeksi. Tästä reagointitavasta täytyy tietoisesti opetella pois, ja se on hankalaa.

    Usein on myös vaikea erottaa makean- tai napostelunhalua ihan rehellisestä vanhanaikaisesta nälästä. Jos yrittää sinnitellä pitkään syömättä, alkaa helposti tehdä mieli makeaa (koska verensokeri on päässyt liian alas ja makeallahan se nousee helpoimmin - hetkeksi).

     
  11. ahmi Vierailija

    Itselleni ainakin tulee huono omatunto epäterveellisen mässäilyn jälkeen. Niinpä pidän kaupassa näppini kurissa ajattelemalla, miten pahalta tuntuu jälkeenpäin ja kuinka hitaasti jenkkakahvat lähtevät, jos repsahdan. Useimmiten myös herkuttelen hedelmillä tai kevyellä kiisselillä, jotka ovat riittävän makeita karkkilakon jälkeen. Ja jos ei aluksi vaikka pääsekkään napostelusta, niin miksei sitten ostaisi kaappeja täyteen hedelmiä ja vihanneksia ja ahmi niitä.
     
  12. -12kg Vierailija

    Suosittelen lämpimästi dr Philin kirjaa painonpudotushaaste. Kirjassa on paljon ratkaisuja kuvailemiinne ongelmiin. Vähän jenkkityyliin kirjoitettu mutta toimii.
     
  13. Säännöllinen ruokailurytmi nimenomaan vaatii itsekuria. Se on tietoinen valinta siihen, että ei syö mitään esim. siinä 4 tunnin aikana, mitä aterioiden välillä on. Kun "oikea" ateria-aika alkaa lähestyä, pitäisi olla saatavilla muutakin kuin suklaapatukoita ja keksipaketti, siis kunnon ruokaa, ettei sortuisi siihen helposti suuhun tungettavaan sokeri- ja hiilarimössöön.

    En väitä, että hoikkuuteni salaisuus olisi se, että eläisin nälässä! Tarkoitin ilta- ja yösyömisellä sitä, että jos esim. klo 22:00 huomaan miettiväni "On vähän nälkä, mitäköhän söisi...", jatkan ajatusta heti sillä, että en syö mitään, koska menen puolentunnin sisällä nukkumaan. Valitsen siis sen vaihtoehdon, että syön aamulla, kun olen taas hereillä :)
     
  14. pomöaklnwpoing Vierailija

    Liputan myös säännöllisen ruokailurytmin puolesta, mutta ongelma on, että pitää olla jotain aktiviteettia ruokahetkien välissä... muuten sitä vaan tuijottaa kelloa ja laskee minuutteja, kun SAA taas SYÖDÄ ja samalla tietankin tulee mietittyä niitä lukuisia vaihtoehtoja mitä VOISI SYÖDÄ... Eli jotain muuta pitäisi saada mieleen ja tekemiseksi kuin pelkkä ruoan ajattelu ja syöminen... vaikeeta. Pakkomielle mikä pakkomielle.
     
  15. herkkutatti32 Vierailija

  16. Reilu 100kg Vierailija

    Itsekin napostellen päivittäin ja olen reilu 100kg.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti