miten paljon kiroilette lasten kuullen? miten paljon siedätte sitä toiselta vanhemmalta?

[ärräpää]

Mieheni kiroilee vähän väliä ja nyt on lapsetkin alkaneet kyseenalaistamaan sen. Mieheni selittää lapsille että hän saa kiroilla niin paljon kun haluaa koska on aikuinen mutta lapsilta se on kiellettyä. Vertaa sitä alkoholiin ja tupakkaan, aikuiset saa tehdä mutta lapsilta kiellettyä. Minusta kiroilu on huonoa käytöstä. Tottakai opetamme lapsille että kiroilu on rumaa, mutta miten saan mieheni tajuamaan että hänellä on vastuu näyttää hyvää esimerkkiä. Ymmärrän, että toisinaan jokaiselta saattaa päästä ärräpää kun hermot menee...mutt kun se kuuluu miehelläni kiukkuun, iloon, normaaliin keskusteluun...tuntuu että lasten kasvatus on toivotonta tuolta osin kun miehen asenne on tuollainen !

 

[Nennajoo]

Kannattaa yrittää kertoa miehelle asiaa niin, että jossain vaiheessa lapsille tulee se ns. kokeiluikä, elikkäs haluavat koettaa rajojaan. Ja tottakai asiat, just esim. kiroilu jota harrastetaan perheessä ja joka on rajattu "aikuisten jutuksi", kuuluu sitten niihin asioihin joita se lapsi haluaa koettaa. Sittemmin kiroilua voi esiintyä hoidossa/koulussa sen vuoksi että halutaan näyttää kavereille kuinka ollaan aikuisia ja käyttäydytään kuin aikuinen. Myös uhmaamista voi sitten tapahtua kiroilun merkeissä.. Eli ehdottomasti pitäisi saada kitkettyä turha kiroilu pois, etenkin lasten aikaan. Kaikenhan pienet aikuisilta kopioi, varsinkin sanat ja sanonnat. Eikähän se hyvä ole sekään, että lapsi ajattelee niin, että aikuisena saa kiroilla niin paljon kuin haluaa, onhan se kiroilu rumaa kieltä niin aikuisella kuin nuoremmallakin!

 

[ne oppii sen]

Lapset oppii kiroilemaan heti kun meet niitten kanssa ulos. Ne oppii pihoilla, päiväkodeissa ja kouluissa väkisin kiroilemaan.

 

[vierailija]

Lapset oppii kiroilemaan heti kun meet niitten kanssa ulos. Ne oppii pihoilla, päiväkodeissa ja kouluissa väkisin kiroilemaan.

No joo, niinhän ne oppii. Minulla on paha tapa raivopäissäni joskus kiroilla. Joo, tosi junttimaista. Olen selittänyt lapsille, että se on tosi huono tapa eikä äitiään tee niin missään muualla kuin kotona silloin kun on tosi vihainen. Olen sanonut että se on minun tapa purkaa kiukkua ja että se helpottaa. Ja kas, lapset on niin fiksuja että eivät kiroile ikinä vaikka tuntevat kyllä kirosanat ja niiden asteikon.

En ole satunnaisesta kiroilustani ylpeä, mutta kun se oikeasti helpottaa.

 

[vierailija]

Minä en kiroile, en ihme kyllä koskaan oppinut. Meillä kotona kyllä kirosanat lensivät herkästi ja olen ainoa sisarusparvesta joka ei vaan kiroile. En lapsena enkä aikuisena.

Mutta musta tuntuu että lapsilla on joku hyperaisti kirosanoihin. Esikoinen kun oli 1,5v, mun veli tuli kylään ja pudotti kahvikupin lattialle. Rääkäisi tietenkin "voi vittu!". Arvatkaa vaan, mitä esikoinen huuteli seuraavat viikot? Todella kamalaa (ja noloa!) kun puoltoistavuotias napero huutaa puistossa voi veetä...

Tutulla taas parivuotias oppinut kunnon kirosana arsenaalin isoveljeltä (teini-ikäisen) ja tämän kavereilta...

 

[termospullo]

En kiroile kun todella harvoin, sillon kun ottaa kuuppaan rankasti. En suvaitse semmosta viljelyä ja mies kiroaa aivan liikaa joka asiasta. Tietenkin tuo poitsu myös ja esim koulussa noituu vaikkei saa. Minusta on todella typerän ja ärsyttävän kuulosta kun kiroillaan ja noidutaan.

 

[K Kardashian]

Kiroilen jos joku menee tosi pahasti pieleen. Lapset ovat kuulleet varmaan koko repertuaarin. En stressaa siitä, kirosanat ovat sanoja siinä missä muutkin, en siis pidä niitä niin ihmeellisinä. Lähes jokainen tuntemani ihminen on joskus kironnut. Tosin pidän kyllä tosi junttimaisena sitä että kiroilee mennessään ja huvikseen koko ajan.

 

[vierailija]

Kiroilen aika vähän ja lapsen kuullen vielä vähemmän. Oppivat kyllä kirosanat joo muualtakin, mutta en itse halua olla esimerkkinä. Mielestäni lapsen kova kiroilu on järkkyä kuunneltavaa, eikä aikuisen sen parempaa.