Miten parantaa elämää?

[Itsesurkeus]

Tunnen elämäni olevan huonoa,vaikka siinä on paljon hyvää. Haaveilen ja kaipaan jotain, mutta valitan vain surkeuttani. Kun vähänkin huudan lapsille olen heti huono äiti, ja kaikki on pilalla. Dramatisoin kaiken.

Kun yksi asia menee pieleen kaikki menee pieleen. Luulen, että asenteessani on paljon vikaa, mutta olen vain aina surkea. Pitäisi ottaa rennosti, mutten osaa. Pitäisi saada kivempi asunto, tai edes sisustaa tätä, mutta aikaiseksi ei mitään koskaan saa. En halua lapsille surkuttelevaa äitiä.

Mistä saisi iloa elämään ja voimaa? Miten voi itse vaikuttaa, että tämä elämä ei olisi aina surkeaa mielestäni?

Jos jollain minkäänlaista vastausta löytyy....otetaan vastaan.....

 

[Fantaihana]

Lue Dr. Phil:in kirjoja. Niistä saat varmaan vähän eväitä millä muuttaa ajatteluasi. Asenteestahan se on pitkälti kiinni miten elämänsä kokee.

 

[chef]

Eipä tuohon taida olla muuta apua, kuin se, että muutat omaa asennettasi. Sehän on jo hyvä, että tiedostat omaavasi jonkinasteisen asennevamman.

 

[Non compos mentis]

Kai se on tavallaan synnynnäistä, että millä mielellä varustettuna ihminen on. Optimistina kuvittelisin, että positiivisuutta voi myös opetella.

Anthony de Mellon kirja Havahtuminen on kuulemma auttanut monia. Tässä eräs herran aatoksista englanniksi:

"You've got to drop something. You've got to drop illusions. You don't have to add anything in order to be happy; you've got to drop something. Life is easy, life is delightful. It's only hard on your illusions, your ambitions, your greed, your cravings."