Miten pärjätä kun molemmat kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotona
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotona

Vieras
Miten teillä on parisuhteen käynyt, jos molemmat ovat kotona?

Meillä itse olen hoitovapaalla ja mieheni irtisanottiin heti pidennetyn isyysvapaan jälkeen. Nyt olemme olleet kotona yhdessä 2 lapsen kanssa noin 2kk.
Mulla on pinna aivan kireellä, enkä meinaa ymmärtää syytä. Mies hoitaa molemmpia lapsia kotona ja lähtee joskus ulkoilemaan yhden kanssa. Hän jopa tekee meille yleensä ruuat!!!
Silti mua risoo. Meillä kaikin puolin tilanne on hyvä. Jutellaan joskus, mutta silti kehitän riitaa pikkuasioista.
Jotenkin ei tunnu että tehtäisiin perheenä yhtään mitää vaikka ollaan kotona kaikki. Suunnitelmat eivät ole yhteisiä, jos niitä edes on...
Kumpikin taitaa laskelmoida hetkiä, jolloin pääsee lähtemään omille teille. Mutta ei keskustella yhteisistä retkistä lasten kanssa.

no nyt tälläistä purnausta
 
meillä myös molemmat kotona,jotain 2kk ja huomaa että pinna kireellä ja pieniä tyhmiä riitoja koko ajan,kun tottunut että mies ei pyöri koko ajan lähettyvillä. ihan kiva kyllä kun mies auttamassa lapsien ja kodin kanssa. pitää vaan vuorotellen ottaa omaa aikaa nii kyllä se siitä,pientä tuuletusrakoa saa.
 
Se on se oman ajan puute.
Mulle riittää jo ku mies on muutaman päivän sairaslomalla niin alkaa vähän ottaa hermoo :D
Sinähän voisit itse vaikka ruveta etsimään jotain työtä ja laittaa miehen hoitovapaalle. :)
 
Hyvä ajatuhan tuo töihin meno on, mutta tämän ärsyttävän tilanteen aiheutti mieheni irtisanominen.
Itselläni työt jatkuvat vasta syksyllä. Olin jo valmiiksi suunnitellut etten halua kesäksi töihin ja mun töihin ei voi tuosta noin vaan palata, kun tilalle on palkattu toinen.

Tänäänkään emme ole puhuneet sanaakaan keskenämme. Eilenkin vain jotain pakollista. Illalla vähän yritin alkaa puhua niin heti tuli vastineeksi että älä nyt taas valita. Ehkei mä en sitten puhu ollenkaan.
Ihmeellisesti päästiin eilen ristiäisiin vaikka ei matkalle lähdöstä/ ajasta puhuttu aamulla sanakaan.
 

Meillä ainakin mennyt huonompaan suuntaan.......
Mieheni paloi loppuun entisessä työssään ja on nyt siis kotona, ja oli sairaslomallakin parisen vuotta.....

Itse haeskelen miell, töitä mutta olen sairastunut pahaan selkävaivaan ja olen pitkällä sairaslomalla, joudun ehkä selkäleikkaukseenkin lähiaikoina.

Meillä kolme lasta.

On joskus tosiaan päiviä jolloin emme juuri puhele...

Jotenkin, vaan ollaan kestetty kuitenkin toisiamme melk, 20 vuotta....... :kieh: :kieh:
 
Kannattaisko nyt ajatella, että aikansa kutakin. Nauttikaa nyt kun saatte olla pienen aikaa kotona kun lapset ovat pieniä. Tällaisia aikoja ei ehkä tule ennen kuin sitten eläkepäivillä. Keksikää päivisin mielekästä yhteistä tekemistä lasten kanssa esim. muistipelien ym. pelaamista, uimahallilla käyntiä, lintujen syöttämistä, päiväkävelyjä yhdessä ym. Toivottavasti ette ole taloudellisesti kauhean ahtaalla.
 
Meillä vaikutti tosi pahalta tilanne, riitoja riitojen perään ja jatkuvaa juopottelua #&%?$!*, nyt tilanne rauhoittunut kun olen mennyt töihin ja saan vähän happea tosta äijästä. Tunteet ei ihan enää niin kovasti pelissä, että kyllä se aika koville otti kun mies jäi työttömäksi..:(

Äijä hoitaa lapsia kotona kun olen töissä, paitti nyt siihenkin tulee muutos kun esikoinen kohta 4v. lähtee tarhaan. Pikkuneitimme 1v.8kk jää vielä kotiin.
 
Niin noitahan mä haluisinkin touhuamista yhdessä lasten kanssa, ulkoilu ym.
Mutta kun ei vaan meiltä näytä se onnistuva. Tuntuu että antaa toiselle sen henkireiän lähtemällä lasten kanssa ulos. Tai mies lähtee vain yhden lapsen kanssa ulos. Mun henkireikäni tuntuu olen että lähden yksin ulos.

Olen yrittänyt puhua (yleensä kesäisin) yhteisten retkien puolesta, mutta ne eivät vain tunnu luonnistuvan.

Onneksi meillä ei ole taloudellisesti tiukkaa. Tarkkaa kyllä mutta hyvin menee. Yksi riitä vähemmän kun ei tarvitse rahasta vielä riidellä.

Pakkohan sitä on vain yrittää selvitä ja saada puhuttua asioita. Ennen vain mielstäni mies kuunteli paremmin.
Ehkä nyt saa sanotuksi nää ajatukset, kun tänään sain kukkia. Meillä oli hääpäivä.
:flower: :heart: :heart:
 
Juu, se on tosi hankalaa. Varsinkin jos toisella syynä burnout, irtisanominen ym., joka yksinäänkin saattaa aiheuttaa ongelmia parisuhteeseen.

Meillä sellainen tilanne että mies tekee paljon töitä kotona, ja ahdasta kun on - kolme lasta - niin helposti käymme toistemme hermoille. Meillä on tuttavapariskunta, jotka molemmat tekevät töitä kotona, ja heillä on parisuhde ns. muuttunut kaveruussuhteeksi.

Jotenkin se vaan on niin, että kun kattoo samaa naamaa päivästä päivään, niin ei se romantiikka oikein tahdo kukkia. Jokainen ihminen tarvitsse yksityisyyttä voidakseen olla iloksi toisille.
 

Yhteistyössä