Miten peli poikki varatun miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikeaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaikeaa

Vieras
Olen tutustunut viime aikoina ähemmin varattuun, perheelliseen mieheen. Mitään ei ole tapahtunut, mutta selvästikin tilanne on se, että se voisi olla mahdollista.

Mies hakeutuu seuraani jatkuvasti, tekee tikusta asiaa ja keskustelemme jo hyvin syvällisistä ja läheisistä aisoista(ei mitään härskejä juttuja... vielä?) ja en estelekään, koska tunnen jo olevani ihastunut. En kuitenkaan tee mitään aloitteita, koska niin.. hän on varattu.

Mutta missä menee minun vastuuni? Pitääkö minun lopettaa nämä keskustelut? En haluaisi, koska minähän olen vapaa tekemään mitä tahansa ja (tiedän, kuulostaa typerältä, mutta meillä on todella ihanaa keskenämme). Pidän myös kovasti meidän ystävyydestä, pelottaa vain, mitä tästä mahdollisesti seuraa.

Kaikki varmaan vastaa, että "lopeta", mutta miksi minun se pitäisi tehdä? Siis meinaan sitä, kun en todellakaan ole se aktiivisempi osapuoli eikä minulla ole mitään menetettävää... en ole tässä ketään vikittelemässä.
 
No tottakai lopetat. Haluatko olla perheenrikkoja? Jos miehellä on huono vaihe vaimonsa kanssa, niin se kuuluu elämään. Kaikki ei niitä osaa käsitellä. Ja se, kuka tilanteessa on heikoilla, olet sinä.
Haluatko todella joutua keskelle avioriitaselvittelyjä, missä on mukana lapsiakin?
Jos minulta kysytään, niin ihminen joka tietoisesti antaa itsensä pysyä tuollaisessa tilanteessa VARATUN miehen kanssa, ei ole kovin moraalisesti varattu henkilö. Itsekäs paska toimii noin.
 
Ihan siksi, että hän on varattu. Siksi suosittelen lopettamaan kaiken yhteydenpidon hänen suuntaansa.

Se, että ihminen on parisuhteessa, onnellisessa tai onnettomassa, ei tarkoita sitä, ettei hänen kanssaan saisi jutella tai viettää aikaa. Mutta miten sitä aikaa viettää, on sitten toinen juttu. Eli kaveri / ystävä saa olla, mutta seksiseuraksi tai rakastetuksi ei tartte ryhtyä...

Ihastumisia tulee ja menee, niiden on vaan hyvä antaa mennä...etenkin, jos toinen on parisuhteessa...
 
[QUOTE="...";25299744]Se, että ihminen on parisuhteessa, onnellisessa tai onnettomassa, ei tarkoita sitä, ettei hänen kanssaan saisi jutella tai viettää aikaa. Mutta miten sitä aikaa viettää, on sitten toinen juttu. Eli kaveri / ystävä saa olla, mutta seksiseuraksi tai rakastetuksi ei tartte ryhtyä...

Ihastumisia tulee ja menee, niiden on vaan hyvä antaa mennä...etenkin, jos toinen on parisuhteessa...[/QUOTE]Totta joo, kaverihan voi tietysti olla, mutta käsitin että tässä on kyllä kyse enemmästäkin ja silloin se kaverisuhteeseen peruuttaminen ei juuri koskaan onnistu.
 
Kokonaan yhteynpitoa en voi lopettaa, siis ihan käytännön syistä. Siksi tämä osaltaan onkin vaikeaa vetää ne rajat.

Varsinkin, kun en yllättäen tunnekaan mitään moraalista vastuuta tästä. Olenko minä todellakin se perheenrikkoja eikä mies, jos jotain tapahtuisi? Eiköhän jokainen huolehdi itsestään ja omista liitoistaan. JA edelleen, en hakeudu itse hänen seuraansa enkä aio tehdä sen eteen mitään, että jotain oikeasti tapahtuisi. MUTTA jos hänen puoleltaan tämä jatkuu ja etenee, niin en voi kyllä luvata, etten olisi mukana tässä jutussa. Tunnen jo kiintyväni häneen.. paska! Todella ristiriitaiset tunteet meneillään.
 
[QUOTE="aapee";25299776]Kokonaan yhteynpitoa en voi lopettaa, siis ihan käytännön syistä. Siksi tämä osaltaan onkin vaikeaa vetää ne rajat.

Varsinkin, kun en yllättäen tunnekaan mitään moraalista vastuuta tästä. Olenko minä todellakin se perheenrikkoja eikä mies, jos jotain tapahtuisi? Eiköhän jokainen huolehdi itsestään ja omista liitoistaan. JA edelleen, en hakeudu itse hänen seuraansa enkä aio tehdä sen eteen mitään, että jotain oikeasti tapahtuisi. MUTTA jos hänen puoleltaan tämä jatkuu ja etenee, niin en voi kyllä luvata, etten olisi mukana tässä jutussa. Tunnen jo kiintyväni häneen.. paska! Todella ristiriitaiset tunteet meneillään.[/QUOTE]

Kyllä aikuinen on vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Jokainen ihan omalla kohdallaan. Jos jotain ei halua tapahtuvaksi, niin toimii siten, ettei niin käy. Jos toinen ei ymmärrä asettaa rajoja, niin järkevämpi osapuoli sitten asettaa/sopii selkeät rajat.
 
Et ole vastuussa hänen parisuhteestaan, joten teet ihan just niin kun parhaalta sinusta tuntuu.
Tosin kannattaa varautua sydänsuruihin, sillä harvoin pettävä osapuoli perheensä jättää kuitenkaan.
 
Niin ja sanonpa vielä lisäksi minäkin..että jos mies nyt lähtee sun mukaan. Niin kuinka voit olla varma ettei hän taas sitten lähde sinun luotasi samalla tavalla? Ja ihan tosi. Jos jotain ongelmaa lähtee pakoon, tulee se jossain välissä se tulee kuitenkin taas vastaan.
 
Ei tässä kukaan nyt ole todellakaan eroamassa tai särkemässä sydäntään. Ja tuohon kommenttiin, että: "kuinka voit olla varma ettei hän taas sitten lähde sinun luotasi samalla tavalla?" sanoisin sen, että en tietenkään voisi olla varma, mutta en olisi varma kenestäkään muustakaan. Minusta on naivia ajatella kenestäkään siten, ettei ihminen voisi lähteä parisuhteesta. Minua ei ole (tietääkseni) koskaan petetty enkä ole katkera mistään, minulla on ihania exiä, mutta siltikin uskon siihen, että lähes kuka tahansa voi pettää ja/tai lähteä jossain vaiheessa parisuhdetta, joten en tuollaisila edes vaivaa päätäni :) MUTTA nyt ei kyse ole mistään tällaisesta.

Täytyy nyt kai sitten toivoa, että lomien jälkeen tilanne on muuttunut ja mies tullut "järkiinsä" eikä enää jutella henkeviä jne.

Täytyy kyllä sanoa, että on se hämmentävää, kun sitä "toista naista" vaan ed moni syyttelee, vaikka mies olisikin se huomattavasti aktiivisempi osapuoli. Suoraan sanottuna haluaisin häneltä seksiä, mutta en tee sen eteen mitään, koska, toistan itseäni, hän on varattu. Mutta jos tulee siihen tilaisuus ja hän siihen johdattaa, niin hitto, sekään ei ole minun vastuullani sitten enää.
 
Mä ajattelen usien näitä, jotka perheellisten kelkkaan lähtee, että ovatko miettineet loppuun saakka asiaa? Ovatko nämä perheettömät naiset valmiita äitipuoleksi esim. 2-3 lapselle, joista 1 vielä ehkä vaippaikäinen? Yhteishuoltajuus on aika yleistä, harva mies haluaa luopua lapsista kokonaan eron sattuessa.

Sinkusta suurperheen äitipuoleksi? Hmm... Itseäni tuollainen kuvio ei olisi koskaan houkuttanut. Lisäksi jos itse haluaa jossakin vaiheessa omia lapsia, niin jos miehellä jo on 2-3 lasta, niin hänpä ei ehkä enää haluakaan lisää lapsia! Ja jos niitä tulee ja KUN elämä uuden puolison kanssa muuttuu arjeksi, niin sama kuvio todennäköisesti toistuu; aletaan hakea henkevää keskustelukumppania toisesta naisesta, kun se oma siellä kotona on niin väsynyt, seksi ei suju, sen kanssa ei voi keskustella, suhde ollut huono jo pidempään jne... Nää on niin nähty. *huoh*
 
[QUOTE="aapee";25299776]
Varsinkin, kun en yllättäen tunnekaan mitään moraalista vastuuta tästä. Olenko minä todellakin se perheenrikkoja eikä mies, jos jotain tapahtuisi? Eiköhän jokainen huolehdi itsestään ja omista liitoistaan. [/QUOTE]

ei mee mun jakeluun miten niin monella voi olla noin heikko moraali. kyllä jos sä tunget sen perheen elämään, sen avioparin väliin niin sinä olet se kodin rikkoja. mies kuulostaa tois epäluotettavalta. miksi edes haluaisit olla tekemisissä tollaisen miehen kanssa?
ei ole normaalia että varattu mies ja vapaa nainen ovat noin hyviä "ystäviä" keskenään. kahdestaan hakeudutaan keskustelemaan syvällisiä ja on niin ihanaa että.. naimisissa olevana naisena ei voi sanoa kun että voi yök!. hanki itsetunto jostain ja etsi itsellesi vapaa mies. en todellakaan itse hyväksyisi miehelläni tuollaista naisystävää. tietäähän sen mitä tuollaiset vosut haluaa. onneksi oma mieheni ei olekaan yhtä moraaliton kun tämä kyseinen herra.
 
Mulle tulee toisista naisista mieleen:; Huono itsetunto, ja tyytyvät siihen, mitä saavat. Luulevat olevansa hetken ainakin, vaimon yläpuolella. Ja olevansa tärkeämpiä kun vaimo. Surullistahan toi vaan on
 
Mulle tulee toisista naisista mieleen:; Huono itsetunto, ja tyytyvät siihen, mitä saavat. Luulevat olevansa hetken ainakin, vaimon yläpuolella. Ja olevansa tärkeämpiä kun vaimo. Surullistahan toi vaan on

noinhan se menee. halutaan pönkittää omaa itsetuntoa sillä että "voin saada toisen naisen miehen. mies on valmis rikkomaan vihkivalansa mun takiani. oon aivan erityislaatuisen ihana nainen nyt"
todella epätoivosta
 
  • Tykkää
Reactions: J.Ketkupolkka
Minulla on mielestäni hyvä itsetunto, oikeastaan todella hyvä nykyään. En ole mitenkään huomion kipeä ja olen hyvin tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini kaikilla elämän osa-alueilla. Voihan toki tällainen jostain sisimmästäkin kummuta, eihän sitä koskaan tiedä, mutta luulisin tuntevani itseni sen verran hyvin, ettei tässä tapauksessa kyse ole itsetunnun pönkittämisestä. Toivottavasti ei :)

En ole koskaan ennen sekaantunut kehenkään varattuun, ei ole kiinnostanut. Miehiä ja vientiä minulla kyllä riittää, ei ole siitäkään kyse. Nyt olen vain tutustunut tähän hienoon mieheen niin läheisesti, että tunteitakin on tullut mukaan. En saa kiksejä siitä, että hän on varattu, päin vastoin. Olen innostunut, koska hän on lähes kaikella tapaa sellainen mies, josta pitäisin muutenkin.

Hassua, että sanotte, että tämä liittyisi itsetuntoon tai epätoivoon tai tyytymiseen. EN ole KOSKAAN vain tyytynyt kehenkään. Hyi, moni niin tekee ihan vapaidenkin miesten kanssa, minä en kenenkään :)

Noo.. tämä on tällaista itsetutkiskelua. Katsotaan miten käy. Edelleen aion pitää injani, enkä tee aloitetta.
 
[QUOTE="vieras";25300091]noinhan se menee. halutaan pönkittää omaa itsetuntoa sillä että "voin saada toisen naisen miehen. mies on valmis rikkomaan vihkivalansa mun takiani. oon aivan erityislaatuisen ihana nainen nyt"
todella epätoivosta[/QUOTE]

Tyydyn siihen mitä saan? Ha haa. Minähän olen sinkku, enkä huolisi itselleni pettäjää. Seksiä voin häneltä kyllä ottaa. Vaimo on epätoivoisempi, kun antaa miehellensä pettämiset kerta toisensa jälkeen. Itse en pettäjää ikinä vakavissani ottaisi, mutta hetken hupina tilanteen tullen saatan käyttää.

Vihkivalan arvo on täysi nolla, jos ukko juoksee housut kintussa pois kotoa enemmän tai vähemmän.
 
Mulle tulee toisista naisista mieleen:; Huono itsetunto, ja tyytyvät siihen, mitä saavat. Luulevat olevansa hetken ainakin, vaimon yläpuolella. Ja olevansa tärkeämpiä kun vaimo. Surullistahan toi vaan on

Mulle tulee taas mieleen se, että ovat sattuneet ihastumaan/rakastumaan ihmiseen joka nyt valitettavasti vaan on varattu.

En usko, että toinen nainen kuvittelee olevansa vaimon yläpuolella tai tärkeämpi.
 
Mulle tulee taas mieleen se, että ovat sattuneet ihastumaan/rakastumaan ihmiseen joka nyt valitettavasti vaan on varattu.

En usko, että toinen nainen kuvittelee olevansa vaimon yläpuolella tai tärkeämpi.



Aivan näin. Sen vähän mitä vaimosta olen kuullut, on ihan pelkkää positiivista. En ajattelen lainkaan, että hän olisi jotenkin minua huonompi tmv. Varmasti hieno ihminen, mutta heidän suhteestaan en tiedä.
 
Ap voisi miettiä vanhaa viisausta "tee toisille se mitä toivoisit itsellesi tehtävän". Jos sun mielestä miehesi voisi olla samanlaisissa väleissä toisen naisen kanssa, niin jatka vain.
 
Lässyn lässyn jokainen kantakoon vastuun omasta elämästään ja eläköön omien arvojen mukaan. Turha yrittää sälyttää kolmannen osapuolen niskaan jonkun parisuhde ongelmia. Jos varattu lähtee aidan toiselle puolelle niin sen vastuuhan se on eikä kolmannen osapuolen, ihan yhtä järkevää on lähteä uuden rakkauden perään kuin jäädä suhteeseensa yrittämään näiden tietojen pohjalta. Ei ole automaattista oikeaa vastausta näihin asioihin. Jokainen ratkaiskoon itse omalla kohdallaan, jokainen on oman onnensa seppä ja se mistä se löytyy ei kukaan voi tietää.
 
Et ole vastuussa hänen parisuhteestaan, joten teet ihan just niin kun parhaalta sinusta tuntuu.
Tosin kannattaa varautua sydänsuruihin, sillä harvoin pettävä osapuoli perheensä jättää kuitenkaan.

Olen samaa mieltä tässä asiassa.

Periaatteessa ymmärrän hyvin, ettet ap koe sinulla olevan vastuuta miehen suhteesta eikä tietenkään voi ollakaan. Mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalleni, itse en uskaltaisi lähteä tuohon leikkiin kovinkaan syvälle, koska pelkäisin itse saavani niin kovasti nenilleni omien tunteideni vuoksi. Miehellä kun ei välttämättä ole aikomusta aloittaa kanssasi parisuhdetta ja jättää perhettään, vaan piristää omaa oloaan viettämällä aikaa kanssasi.

Mieti ensin, miten paljon olet itse valmis laittamaan itseäsi likoon tällaisessa tilanteessa ja miten hyvin tulet kestämään miehen mahdollisen perääntymisen tai sinun tunteidesi kanssa leikkimisen. Sydänsurut tuossa tilanteessa ovat luultavasti aika todennäköiset.
 
Mun miehellä on paljon naispuolisia ystäviä ja mulla miespuolisia joiden kanssa tulee puhuttua henkeviä ja on kiva olla tekemisissä eikä siinä tarvitse olla mitää intiimiä, vaikka toinen osapuoli fyysisesti viehättävä olisikin...

Oon pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että jos nainen on sellainen jonka mies voi esitellä mulle ja nainen kykenee katsomaan mua silmiin, voi kaverisuhde jatkua. Ei kukaan voi pakottaa toista olemaan uskollinen enkä voi miestä väkisin itselläni pitää, tämä menee jos on mennäkseen.

Pettämiseen tarvitaan aina kaksi, mielestäni rikkojia ovat molemmat osapuolet. Suhteesta pitää osata lähteä ennen kuin tuntuu niin pahalta, että on pakko pettää.
 
No minä olen ainakin sitä mieltä, että vastuu on molemmilla osapuolilla, jos välillenne syntyy suhde. Myös sillä varatulla...ja aika hämmästyttäviä nämä mielipiteet, että joku mies "viedään" suunnilleen väkisin johonkin suhteeseen, ja nainen sitten siinä on joku vosu...Itse olen parisuhteessa, enkä kyllä koe, että olisi tarve kytätä ja vahtia omaa miestä ettei joku muu sitä vie. Yleensä jos joku jonkun toisen mukaan lähtee n siinä suhteessakin jotakin pielessä.
 

Similar threads

Yhteistyössä