Miten pois suhteesta!

[väsynyt]

Mikä olisi hienostunein tapa erota toimimattomasta suhteesta? Olemme olleet avovaimon kanssa yhdessä jo
viidettä vuotta, mutta ei oikein mikään asia mene yksiin.
Ollaan toistemme vastakohtia. Vaimoa kiinnostaa vain koirat.
Siksi kotona onkin karvaa, kuolaa, kuraa, ym. Siivoaminen ei
kiinnosta yhtään häntä muutenkaan ja minä taas pidän puhtaudesta. Minusta se on yksi viihtyisyyden perusseikka.
Turhaa tavaraa joka paikassa, pölyä, kaapit ja hyllyt sikin
sokin. Missään asiassa ei ole mitään järjestystä eikä väliä.
Itse tykkään touhuta ja pitää paikat kunnossa ja ojennuksessa, että jotain etsimääni löydänkin, mutta silti
en ole kuitenkaan mikään intoilija. Olin selkäni takia sairaslomalla äskettäin ja kun tokenin, laitoin vaimolle
pihan kuntoon. Oli putkiremontti, joten keräsin kiviä, tasasin,
ostin ja levitin 12 kuutiota multaa, kylvin nurmikon. Autotallin
eteen mursketta jne. Puoliso makoili vain sohvalla ja katsoi
telkkaria. Myöhemmin syönnin jälkeen kävin juomassa ja
vaimo löpisi nyt puhelimessa. En malttanut olla enää hiljaa
ja mainitsin, että ulkonakin olisi tekemistä ja varsinkin näin
keväällä. Tuli sitten myöhemmin haravoimaan lehtiä sandaalit jalassa? Multaa kärräsin pensaille ja sanoin, että sen verran saat maistaa tätä työtä, että levität mullat. Sanoi tekevänsä viikonloppuna. Viikonloppuja on mennyt ja roskakasat on paikallaan, samoin multa koskematta. Joudun paljon touhuamaan kotitilallani myös ja auttamaan iäkkäitä
vanhempia, joten minunkin jaksaminen on rajallista. Rakensin tilalle rantasaunan, joka on minun henkireikä, mutta sekään ei tunnu kovin vaimoa kiinnostavan. Nyt on
jutustelukin hiipunut ja iskenyt apatia ja henkinen väsymys
ja tajusin, että vaimo on laiska. Toisen ihmisen läheisyys on
tärkeä asia ja ero taas kipeä, mutta jos ei ole yhteisiä asioita, niin rassaa sekin. Rakkaus ja läheisyys ovat suhteen
peruskiviä, mutta kun ne on kadonneet, niin ei kait auta kuin
ottaa aikalisä, mutta miten? Yhteinen sävel on kadonnut ja
kohta palaa itsekin loppuun. Ja kesäkin vielä tulossa, masentaa. Suututtaa kun toiset touhuavat kaikkea yhdessä, ei meillä.

 

[Just]

Ymmärrän kyllä että pistää harmittamaan, jos yksin joutuu tekemään kaikki työt. Mutta jos oikeasti kaipaat yhteistä tekemistä, niin pitäiskös sitten yrittää etsiä jotain sellaista, mikä kiinnostaisi molempia? Jotain muuta kuin pihatöitä.. Ja sitten kun se vaimo lopulta tulee haravoimaan niitä lehtiä sinä nipotat sandaaleista???

Mutta jos oikeesti ei yhteisiä juttuja edes hakemalla löydy, niin sitten kannattaa varmaan toisen kanssa keskustella ja miettiä, onko muuta vaihtoehtoa kuin erota.

 

[Näin!]

Mikä siinä on, että miehet eivät kykene tekemään töitä yksin?
Tässä on taas hyvä esimerkki.
Monestiko on nähty, että vaimo tekee tarvittaessa ihan omassa hiljaisuudessa useamman ihmisen kotityöt vuosien ajan, hoitaa samalla kauneuttaan, on muille ihmisile tukena ja pitää yllä perheen sosiaalista verkostoa, samalla kun paistaa ruokaa jne, ja miestä ei näy mailla halmeilla. Ja vaimo ei todellakaan soita hänelle että ""tule nyt katsomaan kun minä täällä raadan"".

Ehkä sinun akkasi , ap, on todella laiska paska, mutta kannattaisi silti miettiä että KENELLE sinä töitä teet. Eikö nuo pihahommat tule ihan yhtäpaljon sinulle itsellesi, ja ehkä vaimo voisi tehdä sitten jotain muuta, missä hän on hyvä.
Valittajalta kuulostat, etkä miltään raskaan työn raatajalta.

Jos akkasi ei ole sulle mieluinen, niin vaihda toki emäntää, on niitä sellaisiakin jotka jaksavat päivitellä ukon vieressä joka kerta kun se siirtää jonkun risun pihassa.

Mieti onko teillä ollut puhetta, mitä vaimo HALUAISI tehdä. ehkä hän ei pihahommista pidä vaan jostain muusta.
Jos on luonteeltaan vaan verenimijä, niin elä itsellesi eikä hänelle niin pääset vähemmällä katkeruudella.

Jos minä haluan itselleni nätin pihan, niin silloin MINÄ teen sen, ukko saa vetää itsensä vaikka kiikkuun jos siltä tuntuu.
Jos HÄN haluaa laittaa meille hienon auton, niin laittakoon, nautimme siitä molemmat mutta minä en ole siihen renkaita vaihtamassa. Ja niin edelleen.

 

[Inhorealisti]

Autuaita ovat ihmiset, jotka osaavat nauttia laiskuudesta.

Ennen kuin verisuoni katkeaa päästäsi silkasta vitutuksesta, mieti, kenelle sinä niitä hommia teet. Teetkö sinä niitä itsellesi vai teille? Jos vaimosi ei edes arvosta tekemääsi, niin silloin sinä sorrut naisten perisyntiin ja raadat vain itsellesi ja lopulta katkeroidut siitä.

 

[Niinpä se niin.]

Siltä tuo kuulostaa, että mies naukuu ihailua ja palvontaa.
Ehkä se palvonta ei kuitenkaan lisäänny siitä, että vaimolla maistatetaan multaa.
Ex-mieheni oli vähän samanlainen. Herätti minutkin keskellä yötä, että tulla nyt osallistumaan kerrankin kun hän on autotallissa raatanut koko illan, ja jonku pitää hänelle ojentaa ruuvimeisseli..

Tai sitten pitää herätyskello panna soimaan minulle, joka herään puoliltapäivin iltatöihin, jotta saan maistaa mille maistuu aamuvirkun miehen aamulehden haku postilaatikolta.

Ja jos kirjastoon piti kirjat palauttaa, niin minun pitää lähteä autoon istumaan jotta näen kuinka ne sinne ajoissa ehtii, miehen ansiosta.

Jos mies tiskaa niin minun pitää olla kuivaamassa, vaikka mulle olis kelvannut kertakäyttöastiatkin.

Hyvä mies, mutta paskamainen kun jotain hommia piti tehdä.

Marttyyrit, tosiaan miettisivät kenelle elämäänsä elää. Ja miksi on akkansa alunperin valinnut, on täytynyt joku haju olla siitä kuinka kotityöt luonnistuu. On tainnut olla muita avuja, nauttisi niistä, kaikki ei tule aina samassa paketissa.
Ja mikä on parempi pari kuin sottapytty ja siisteilijä, siinähän saa siivooja siivottavaa ja toisellakin pysyy joku tolkku ympäristössä.

 

[Poison Ivy]

Minä olen aina kummastellut tuota yhdessä tekemisen pakkoa!? Ja sitä, että yritetään väkisellä saada toinen mukaan johonkin, mistä itse pitää! Meillä toimitaan niin, että vapaa-ajalla kumpikin saa tehdä sitä, mistä pitää. Meillä minä luen, makoilen ja käyn liikkumassa. Ukko taas tekee kaikki työt mökillä, kun se kerrran tykkää siitä. Kotona minä pääasiassa siivoan ja teen ruoan. Vaikka olen pohjimmiltani tuskallisen siisti, olen sopeutunut siihen, että muut perheessämme eivät sitä ole. SE on tietenkin eri asia, jos paskaan meinaa hukkua! Ja nuo koirankarvat on varmasti melko inhottavia, jos niitä on joka paikassa. NE kyllä pitäisi ap:n kumppanin siivota ihan suosiolla!

 

[tonttu]

Minä kyllä ymmärrän pointtisi. Itse kaipaan myös yhteistä tekemistä (tosin osaan olla myös ajoittain se superlaiska mutta onneksi niin miehenikin). Luulen, että teidän tilanteessa on menty jo yli sen ""kipukynnyksen"", jossa haaveilu yhteisestä tekemisestä on muuttunut katkeruudeksi. Tottakai ihmisellä oma napa tulee tärkeäksi jos missään vaiheessa ei koe tyydytystä elämässään. En tarkoita, että itseään aina pitäisi ensisijaisesti ajatella, se ei ole onnen avain parisuhteessa, mutta ei sitä päätään ole pakko aina ja ikuisesti seinään hakata.

Kannattaa silti vielä ennen eroa tosiaan miettiä niitä todellisia kiinnostuksen kohteita. Tietääkö avokkisi ""katkeruutesi todellisen tason""? Nautitko itse todellakin ahertamisesta vai teetkö tuota kaikkea velvollisuudesta tai siitä, että ""näin pitää toimia""? Itse olen saanut kotoani mallin ylisiististä kodista ja jatkuvasta ahertamisesta. Meni monta vuotta ennen kuin edes ymmärsin, että se ei ollut ""normaali"" kotimalli vaan kotimme erityispiirre. Keskivertohuushollissa ei ole AINA kaikki tavarat paikallaan, jokainen maton tupsu suorassa ja vaimo hyörimässä kotitöiden parissa. Ja se on ihan okei. No joo, meni vouhkaamiseksi mutta JUTELKAA! Älä tee päätöstäsi hiljaa omassa päässäsi.

 

[Meikämaija]

Olet nyt saanut rapaa niskaasi ihan riittävästi, ahkera mies. Minäpä en hauku.

Ymmärrän paremmin kuin hyvin, miltä tuntuu asustella samassa huushollissa laiskan ja sottapytyn kanssa. Ex oli semmoinen mies, isosika, joka vaati ja odotti kyllä kaiken sujuvan ja puhtaita paitoja löytyvän, mutta ei tehnyt elettäkään asioiden hyväksi. Pojallani on myös ollut avokki, jolle koti oli koirien koti, jossa ihmisetkin saivat asua. Siivous- ja kotihuolto ihan kokonaan miehellä. Nuori nainen nukkui vaikka ilman lakanoita patjalla, jos toinen ei pessyt, kämppä täynnä roinaa sikinsokin. Niin ihanaa naista ei ole, että sitä kauan katsoo, sanoi poika.

Nyt on toisin, puolisoni on itsekin siisti ja ahkera, tekeväinen. Molemmat osaamme myös nostaa jalat pöydälle ja vain nautiskella tai lähteä viikoksi metsään. Ei laiskotteluntaito ja epäsiisteys kulje käsikädessä, sika on sika aina.

Eihän siinä lähtemisessä ole muuta ihmeellistä, kuin että hommaa oma kämppä. Katso sitten naisia uusin silmin, meikit ja kynsilakat eivät kerro totuutta ihmisestä, niiden alle peittyy paljon sitä ihtiään!

 

[nia]

Minusta on outoa, että joidenkin mielestä on ihan normaalia, ettei pariskunnalla ole yhteisiä intressejä. Eihän se tarkoita sitä, että aina pitäisi olla yhdessä tekemässä kaikkea, vaan sitä että olisi edes yksi yhteinen harrastus tai mielenkiinnon kohde. Se ei ole edes kovin paljoa vaadittu.

On oikeastaan jännä huomata, miten erilaisia vastauksia siisti sottapyttyvaimoa sietävä mies saa siinä missä vastaavan sian kanssa elävä nainen. Ei ole pitkä aika kun luin täältä ihmettelyjä, miten joku nainen jaksaa ""olla äitinä"" korjaamassa miehensä possuiluja jne.

Mä en usko, että ap:n tapauksessa kyseessä on välttämättä ""ihailun kaipuu"". Jos kuvittelisin itseni naiseksi vastaavaan tilanteeseen ja mieheni tuon ap:n vaimon kaltaiseksi vätykseksi, niin alkaisin varmaan vähitellen inhota toisen laiskuutta ja paskaisuutta ja sitä myöten myös toista itseäänkin. Toisaalta alun perinkin ihmettelen, kuinka ihmeessä siisti ja sika ovat päätyneet yhteen? Eivätkö nuo koiran karvat yms. paska ole häirinneet yhtään aikaisemmin?

Sitten vielä hienostuneisuudesta: mitäpä siitä välittämään. Parasta olisi varmasti avoin keskustelu. Kerrot suoraan ns. vaikka kaatamalla niskaan, vaimolle miten inhoat hänen sikamaisuuttaan ja paskaisuuttaan etkä suostu enää elämään läävässä. Eli joko paska lähtee tai sinä lähdet. Ja tietysti voisit kertoa myös, ettet halua jatkaa suhdetta, jossa teillä ei ole mitään yhteistä. Sano vaimolle suoraan, että hommaatte jonkun yhteisen harrastuksen (joka ei ole toisen ""vanha"" harrastus vaan molemmille ihan uusi).

JA ihan pakko vielä ihmetellä, miten ihmiset jaksavat pysytellä vanhoissa HUONOISSA suhteissa vaan tottumuksen ja kiintymyksen vuoksi... Elämä on lyhyt ja maailmassa riittää ihmisiä.

 

[väsynyt]

Valaisen vielä lisää asioita noille vastaajille, jotka syyllistävät minut. Tämä kyseinen talo on vaimon oma
ja siksi, ainakin oletan, että eiköhän hänelläkin olisi jotain
tehtävää sen eteen. Itselläni on myös oma asunto, josta
maksan lainaa ja vuorotyöstä johtuen käyn lataamassa
itseäni siellä sen kotitilan lisäksi. Siisteydestä korostan, että
sanoin jo että en ole intoilija, mutta en haluaisi kulkea sisälläkin kengät jalassa. Ja töistä vielä, että kuka kurja ne
on keksinytkin, niin tietyt asiat on ihmiselossa tehtävä. Kyllä
minäkin haluaisin nostaa joskus jalat pöydälle ja vain olla
ja se paremmin onnistuisi jos kaikki ei olisi minun huolena.
Omat hommani hoidan kyllä enkä apua anele, kuten joku
kirjoitti, että pitää olla vaimon meisseliä ojentamassa. Joku
voi tuollainenkin olla, en minä. Ja sitä yhteistä aikaahan minä
myös perään kuulutan juuri mm. sillä saunomisella siellä rannalla ja nauttimisesta luonnosta siellä. Moni on sanonut,
että jos hänellä olisi tuollainen paikka hän asuisi siellä. Mutta
kun sinnekin menee, niin jo on kohta hirveä kiire sinne sotkuiseen kotiin sohvalle täkin alle makaamaan. Ja vaimon
harrastukset: Koirat, sohva/TV, puhelin, tietokone, sisällä oleminen. Ja sanon jo nyt, että koirista ei hyödytä minulle
jorista kun on sellainen 70 kiloinen karvan ja kuolan kylväjä ja siksi joka paikka paskanen kun se siivoaminen ei kiinnota.
Jos joku on sitä mieltä, että parisuhteessa toinen tekee kaikki (olkoon mies tai vaimo) ja toinen ei mitään yhteisen hyvinvoinnin eteen, niin suksikoon suohon. Pitäisikö minunkin jättää kaikki hommat levälleen ja mennä sinne
sohvaan repimään vaikka kaljaa naamariin. Sekö olisi oikein?
Varmasti myönnän, että minullakin on virheeni kuten kaikilla, mutta nekin pitää sopia tiettyihin raameihin. Jos minä olen väärässä, niin miksi helvetissä ei joka taloudessa ole lattiat
likaiset, pölyt pyyhkimättä, porukat sisällä katsomassa TV:tä
keskellä kaunista kevättä, ym. Levätä pitää ja antaa aikaa
toiselle, mutta paskaisuus, sotku ja selvä laiskuus saa kyllä
vitutuksen aikaiseksi varmasti hyvän olon sijaan. Tai sitten
pitää olla kaksi samanlaista sottapyttyä, joilla ei ole vähäisintäkään sivistystä. Joka tapauksessa minun huumorintaju alkaa olla lopussa. Ja niinhän se on, että kuka
suunsa viimein aukaisee on valittaja, luuseri, tyhmä, jne. vaikka on kuinka oikeassa ja sympatiat saa se vetelys. Eri
asia on taas tyhjästä valittajat. No, tää on tätä.

 

[Jaana]

Ehkä sun kannattaa viettää enemmän aikaa siellä omassa kodissasi ja kotitilallasi. Jätä muijan koti sen hoidettavaksi, onhan sinulla hoidettavana kaksi muuta paikkaa. Kyläilette sitten vain toistenne luona... Jos hän pyytää sinulta apua, voit itse miettiä repeätkö viel sinekin vai et, ja neuvotella asioista kumpi tekee mitäkin...

Jos todella haluat pois tuosta suhteesta on siinäkin hyvä aloittaa se niin, että todella olet enemmän omassa kodissasi. Miksi sinä toisen talossa orjana oletkaan? Millä palkalla?

 

[luuseri]

"" Koirat, sohva/TV, puhelin, tietokone, sisällä oleminen.""

Sanoit ap. että talo on vaimosi oma. Hän ei selvästikään erityisemmin viihdy kotonaan. Missä hänen vanhemmat asuu. Palvelutalossa kirkonkylällä vai horsmaa pukkaamassa?

Minä olin aikoinaan varsinainen touhutäti. Raadoin ympäri vuoden viikonloppuisin superalkeellisella kesämökillä.

Avioeron jälkeen mökille heti hommattiin juokseva vesi, likakaivo. Muita uudistuksia en ole ollut todistamassa. Minulla ei ole mökille mitään asiaa.

Kehuin oikein miten romanttista on pumpata vedet kaivosta pihakoivun alla. Ilmainen kuntosali.

Kun hommat loppuivat mökillä, purin energian lisätyössä siivoamalla toimistoja ja porraskäytäviä.

Nykyään olen melko laiskansorttinen. Pidän koirista, mutta allergian takia pysyn niistä erossa.

Toissailtana siivosin pari tuntia. Koti oli kuin pommin jäljiltä. Kaksi aikuista naisihmistä opiskelee päivät pitkät kirjastossa ja kaikki kotityöt jäävät minun niskoille.

Eilen kävin kaupassa ja tulin siistiin ja tyhjään kotiin.
Tiskasin, söin jotain, otin puoliksi lukemattoman Hesarin ja ishtahdin Ritz-tuoliini. En avannut telkkaria.

Parin tunnin päästä tyttäret tulivat kotiin yo-lakkiaisshoppailureissulta. Kännykkäni soi. Missä äiti on. Hyppäsin vastaamaan kännykkään. Tytär huusi, että se on hän.

En enää kaipaa kesämökkitouhuja. Luultavasti tänä kesänä en poistu kertaakaan Kehä III:n ulkopuolelle.

Olen maalta kotoisin ja lunastin avioerohäslingissä osuuteni kotitilasta. Avioerossa pääsin eroon ex-mieheni sukutilasta.

Siunaan ja kiitän vuosien päästä avioeroa. Missä kusessa nyt olisinkaan, jos mies ei olisi seonnut ja häipynyt kotoa.

Yo-juhlassa menen takapenkkiin. Laittaudun erittäin vaatimattoman näköiseksi. Juhlan jälkeen menen kotiin ja seuraavana päivän lisätyöhön.

En ymmärrä olisinko sen onnellisempi, jos olisin bongannut rikkaan miehen ja pitäisin ökyjuhlat kuin suoraan Kauniit ja Rohkeat kulisseilla.

Näitäkin on nähty. Ei maallinen mammona tee ihmistä onnelliseksi. Näyttelemisestä olen saanut tarpeekseni.

Ai nyt muistinkin. Katsoinhan minä telkkarista Salatut elämät.
Siinä oli täysin samanlainen tapaus. Eropariskunnat lakkiaiset. O.C:täkin katsoin vähän matkaa. Sitten löin telkkarin kiinni. Nettiin en mennyt koko iltana.

Olen yleensä kotona arkisin klo 18 jälkeen. Menen nukkumaan klo 22. Neljä tuntia. Käytän aikani niin kuin tahdon. Hard rock Halleluja. Luojan kiitos minulla ei ole miesystävää kärsimässä.

 

[Tonttu]

Asiaa lisää valotettuasi ehdotan myös, että asustelet enemmän siellä omassa asunnossasi. Mitä teillä on yhteistä? Muuta kuin tottumus? Löydät vielä varmasti itsellesi samoja kiinnostuksenkohteita omaavan naisen...

 

[Siri]

En ihan tarkalleen ymmärrä miksi raadat yksin naisen omistamassa talossa? Mikä tai kuka pakottaa?
Anna hänen kantaa vastuu itse omasta omaisuudestaan.

Jos viihtyy paskassa, anna olla. Pysyttele omassa kodissasi ja nauti siisteydestä.

Tuo marttyyrin asenne ei vaikuta kovin järkevältä Vai onko nainen on huomattavan varakas ja ajattelit päästä jaolle.

Kysyitkö sitä saunaa tehdessäsi, haluaako hän sitä? Ei kaikki ole mitään sauna/mökki-ihmisiä, etkä voi omista mieltymyksistäsi vetää johtopäätöksiä, että paikka olisi hänellekin paratiisi.

Teen myös pihatöitä sandaalin läpysköissä, mikä niissä muka on vikana? Työt tulee ihan hyvin tehtyä. Ei käsittääkseni kuulu muille, mitä omassa pihassa päälläni pidän.

Ehkä paras kummallekin olisi erota, en minäkään haluaisi mitään joka asiasta narisevaa marttyyriä kotiini, vaikka siisteydestä pidänkin.

 

[Meikämaija]

Mänehän jo siitä sitä eroilmoitusta toimittamaan. Purkauksesi on niin voimallista ja sydämestä tulevaa, että ihmettelen totisesti, mitä kuppaat. Anna naisen liota omassa sonnassaan.

Maailmassa on ihmisiä, kuten joku jo sanoi. Kun annat itsellesi tilaa ja lakkaat olemasta siivoojana toiselle, jää aikaa katsella ympärillesi. Eikä se yksinolokaan niin kamalaa ole, ei ainakaan yhtä kovaa sinnittelyä, kuin nykyinen elämäsi.

Pyörähdäpäs kiekka naistentansseissa. Siellä on mukavia akkasia odottelemassa, josko symppis mies sattuisi valssiin pyytämään. Osaavat antaa arvoa tekeville käsille ja siistille poikamiesasunnollesi, ihan kylään kutsuvat. Katsasta huushollia noin ympäripyöreästi silmäillen, sinulla kun on mihin verrata, oivallat pian oikeat asiat.

Kesä tulee ja lavat kutsuvat.

 

[vieno]

Minäkin pohdin, mistä syystä sitä saunaa ja pihaa tehdään. Jos niitä tehdään miehelle, miksi naisen pitäisi niiden tekoon osallistua?

Suomi on puolillaan näitä itsensä marttyyriksi tehneitä miehiä, jotka valittavat, että kun se vaimo lähti, vaikka minä paiskin kellon ympäri töitä ja rakensin 10 huoneen talon. Niin rakensi, vaan kun kukaan ei pyytänyt rakentamaan. Ihan itse ja omasta halustaan rakensi.

 

[Pata&kattila]

Ja toinen mokoma miehensä jättäneitä kotitöillä itsensä uuvuttaneita naispuolisia marttyyreitä.

 

[Yxi nainen]

Minä, jos olisin mies, en voisi olla noin laiskan akan kanssa.!
Yleensähän se on niin että naiset tekevät kaiken, eihän se-
kään ole hyvää tietenkään.
Molemmat pitäisi tehdä fifty-fifty, ilman muuta.!
Tulee mieleen kun minun avomieheni muutti pois yhteisestä
asunnostamme, se oli minä kun pakkasin melkein kaikki hänen tavaroitaan, koska hän oli töissä, ja minä leikkauksen jälkeen kotona.!
Sinuna muuttaisin pois talosta!

 

[Elli]

Jätä se sika!

 

[väsynyt]

Niin, paljolti olen noin joutunut jo tekemäänkin. Hellyys ja seksi on hiipunut kokonaan ja minulla on tunne, että toimin vain jonakin talonmiehenä. Suhde on paremminkin tasolla
veli/sisko kuin tavallinen parisuhde. Mietin itsekin välillä, että
mitä helvettiä minä täällä teen. Nyt tuntuu olevan jo rahapulakin ja vaimo on lainannut muualta rahaa. Olen minäkin rahallisesti auttanut, mutta etusijalla on oma talous ja pysyy. Itseäni en ahdinkoon aja. Outoa, että tupakkaan
ja koiran hoitoon ja ylläpitoon riittää raha, mutta elämän tärkeisiin menoihin ei. Olenkin joskus sanonut, että onko hän
ajatellut, että omakotiasuminen maksaa ja aina tulee yllätys-
kuluja, joten säästössä on oltava rahaa. Sain vastaukseksi,
että mistä minä säästän? Siihen sitten minä, että milläs sitten maksat? Ja niitä rahareikiä on jo nyt olemassa, mutta
minä en niille mahda mitään. Itseni talous on kunnossa, mutta en hanki sitä kuralle toisen takia, vaikka ajatus onkin
ehkä itsekäs. Esitin, että pistä talo myyntiin ja minulla on
asunto jossa asua (kohta kaksi kun vanhukset kuolevat),
mutta koiraa (70kg) ei siihen kämppään tule. No, se sitten
siitä ajatuksesta. Ei kelvannut, koira veti pitemmän korren.
Tehköön sitten miten haluaa. Kaipaan rinnalleni kuitenkin toista ihmistä ja yksinäisyys on hirveää ja matkan varrelle
mahtuu hyviäkin asioita, mutta silmukka kiristyy, joten jossain vaiheessa on vääjämättömästi joku ratkaisu tehtävä,
olkoon henkinen kipu millainen tahansa. Näin ei voi loputtomiin olla.

 

[väsynyt]

Sirille
Ensimmäiseen kohtaan vastaan, että en ymmärrä minäkään.
Nainen ei ole varakas, paremminkin minä. Jaolle pääseminen
pistää hermostumaan, en ole siipiveikko enkä tule sellaiseksi. Saunahanke on taas minun vuosien haave ja oli
jo teon alla kun tavattiin. Vaimo väittää olevansa luontoihminen ja eikös vain siellä saunan ympärillä sitä ole
joka suunnassa. Ja jos tehdään mullasta uutta nurmikkoa,
niin miehen logiikalla parempi jalkine on kumisaapas. Ei sandaaleissa mitään vikaa ole pidän niitä itsekin, varsinkin siellä sisällä. Että näin.

 

[Juuri näin]

Samaa ajattelin.kunluin ap kirjoituksen.Miehet eivät jaksa katsoa ns.""laiskoja"" naisia kauaakaan.Naiset katselevat vuosikymmeniä.
Muista aina kun ex-anoppini sanoi,kun erehdyin kerran valittelemaan työnpaljoutta,että hänen poikansa käy töissä.Minä kävin myös ja raskaassa:hain lapset tarhasta ja tein kaikki kotityöt.Viikonloput meni siivotessa,nurmikkoa leikatessa:lunta kolatessa,puita kantaessa ja ukko veti lonkkaa,milloin missäkin.
Yksiin ei käy onnen lahjat.

 

[väsynyt]

vienolle
Nyt riittää paskapuheet marttyyristä. Olisikohan sauna siksi,
että siellä on kiva kesällä kylpeä ja uida kun ihmisellä on yleensä luontainen tarve puhdistautua ja nauttia. Enkä minä
saunan rakentamisesta ole valittanut, se on minun haave ja
iloni, myös monen muun. Mitä pihaan tulee, niin sattuu olemaan vaimon talon edessä se työmaa. Meni paskaputki tukkoon ja piti kaivaa kaivurilla piha ympäri ja uusia putket.
Kait ne jäljet on jonkun siivottava ja saatava uusi nurmikko
kasvamaan, vai olisiko pitänyt jättää tekemättä? Eli naisen
piha, niin olisi voinut olla siksi avuksi edes vähän. Vaikka olisi
sanonut ""kiitos"", sekin olisi tuntunut hyvälle. Joko tajuat?

 

[Teillä asuu...]

... perfektionisti ja leväperäinen yhdessä. Silloin kärsit suotta, ei nainen siitä muutu, eikä ymmärrä sinun näkökulmaasi. Joko itse muutut tai... :/

Äitini on todella suurpiirteinen ja minä taas tarkempi. Muistan kun asuimme vielä saman katon alla miten otti päähän hiekkakasat eteisessä, matot ulkona (parhaimmillaan puoli vuotta), likaiset astiat, sekaiset vaatekaapit, rikkinäiset sukat, värjäytyneet pyykit... Ei siinä auta vaikka yksi perheenjäsen kuinka yrittäisi ylläpitää järjestystä, jos muut viihtyvät sotkussa. Olin välillä todella raivoissani. Suurin syy siisteyden vaalimiseen on se, että sielussani on silloin rauha. Toinen syy on pölyallergia.

 

[väsynyt]

Näin!
Haistappa kuule p.... juttuinesi. Nuo ei liity mitenkään minun tapaukseen. Sekö on naisen raatamista kun meikkaa aamulla tunnin, että on työkavereille kaunis? No, hyväksyn kyllä sen. Entäs koiran kanssa lorvailu, sohvassa makaaminen, tietokoneella surffailu, joutavat höpinät puhelimessa? Että valittajalta, voi v.... Lattiat kaikessa paskassa ja koiran karvoissa, paikat sekaisin, ym., ym. Missähän vaiheessa se naisen raataminen tapahtuu kun en ole sitä oikeesti huomannut? En tiedä sinun kokemuksia,
mutta älä yleistä ainakaan minuun. Olen jo muutenkin huonolla tuulella. Kyllä minä tiedän, että on naisten työt ja miesten työt ja kodin eteen on tehtävä kummankin jotain,
mutta jos toinen joutuu tekemään lähes kaiken, olkoon sitten nainen tai mies, niin se ei ole varmastikaan tarkoitus.