miten reagoisit, mitä tekisit?

[Liisa]

Eli parisuhdedraamaa...

Meillä oli kaikki mielestäni melko hyvin, pieni lapsi ja toinen tulossa, kun yllättäen mieheni ihastui toiseen naiseen. On herkkä ihastumaan, mutta ennen se pysynyt hänen henk.koht. ihastumisena. Tälläkertaa tunne oli molemminpuolinen ja nainen tekikin aloitteen.

Taustasta senverran että miehelläni on taustalla vakava masennus josta parantunut sekä paniikkihäiriötä. Tällä naisella vastaavat taustat ja olivat aiheeseen liittyvällä kurssilla. Nainen naimisissa ja kaksi lasta oli tuolloin.

No nopeasti huomasin että jotain outoa meneillään ja painostin miehen kertomaan mikä on. Hän asian myönsikin ja sano että on aivan sekaisin tunteistaan. Toinen nainenkin painosti häntä. Lopulta soitin tälle toiselle naiselle mieheni puhelimesta mieheni luvalla ja läsnäollessa. Kysyin mikä tämä tilanne on ja mitä meinaavat. Nainen kyllä keskusteli kanssani, mutta myöhemmin selvisi että heillä kotona tilanne meni melko umpisolmuun, koska hänen miehensä oli ollut vieressä ja tilanne selvisi hänelle silloin.

No asiaa vatvottiin edestakaisin minkään muuttumatta. Lopulta melko nopeasti tein päätöksen että minä poistun, jos tuo toinen on sitten sitä mitä haluaa. Muutin esikoisen kanssa 350km päähän, jossa sitten kuopuskin syntyi. Mies ratkesi juomaan ahdistukseen ja väitti että pusuttelua ja kädestä kiinnipitoa pahempaa ei sattunut.

Mies vietti myös luonamme paljon aikaa, tämä nainen meni lopulta jopa psykoosiin. Kauaa tilanne ei kestänyt, mies oli luonamme enemmän ja enemmän. Lopulta muutti luoksemme kokonaan.

Muutaman kerran olen kysynyt onko tämä nainen yrittänyt yhteyttä jälkeenpäin, mies sanonut ettei ole. No sattumien kautta, tiedän ettei tuo ole totuus. Toisella kerralla pelkkä yksipuolinen hyvää vappua tai joku vastaava viesti tuli. Mutta toisella kerralla tiedän että he ihan keskustelivat tietokoneen kautta kirjoittaen mm. tämä nainen kertoi että haluaisi oman miehensä haluavan häntä niin kuin mieheni halusi jne.

Nyt olen aivan sekaisin mitä ajattelisin tai tekisin vai yritänkö unohtaa koko näkemäni. Tiedän että kasvotusten he ei ole voineet nähdä, mutta onko viestitelleet, soitelleet tai kirjoitelleet koneella, sitä en tiedä.

Jotenki tosi ahdistunut olotila nyt

Mies sanoo että on onnellinen kanssani ja meillä asiat hyvin. Olemme tuon jälkeen siis avioituneet ja ostaneet omakotitalon. Kuitenkin seksiä meillä ei ole enää ollut aikoihin, ehkä väsymyksen vuoksi ja suurimmaksi osaksi oman haluttomuuteni vuoksi.

Tosi sekava teksti, tosi sekavat ajatukset. Mutta mitä siis tehdä tai olla tekemättä, mitä ajatella?

 

[kielletty]

Noh, ei ihan vastaava tilanne, mutta melkein. Minä erosin.

 

[kielletty]

Niin ja se vastaus... ei noilla päätöksillä ole kiirettä, kyllä sie varmasti ajan kanssa huomaat mitä siun kannattaa tehdä. Kuuntele OMIA tunteitasi, onko kaikki sinusta oikein, tahdotko olla miehesi kanssa, miten arki sujuu... mitkä asiat painavat sinun vaakalaudallasi eniten?

 

[vieras]

Noh, en mä osaa muuta sanoa kuin et, muista et sullakin on oikeus elää onnellistä elämää, oikeus hyvään parisuhteeseen ja rakkauteen. Yksi elämä täällä eletään, tee siitä sellainen kuin haluat.

 

[dumb]

Muuta en osaa neuvoa mutta sen vain sanon, etten tuollaisen tapauksen jälkeen olisi suostunut miehen kanssa jatkamaan vaikka kuinka olisi masennusta ja ties mitä

 

[ap]

Niin jäi siis sanomatta että tuosta tapahtuneesta on aikaa jo pian 3v. siis siittä kun se alkoi ja kesti muutamia kuukausia.

Arki sujuu hyvin. Siis yhdessä tehdään remonttia, laitetaan kotia, hoidetaan lapset jne. Ja mies on hyvä isä sekä osallistuu paljon kotitöihin. Riidat johtuu yleensä hänen juomisestaan, ei hirmu usein enää, mutta lähinnä se määrä tai se että saattaa mennä pari päivää putkeen. Tai sitten väsymyksestä jotain tyhmiä riitoja väkisin haetaan, jollon saa purettua pahaa oloaan/väsymystään.

Tahdon olla mieheni kanssa ja tehdä töitä suhteen eteen. En ole niitä ihmisiä ketä heti luovuttaa. Vaikka silloin aikoinaan muutin kauas, päätin sillon jo itsekseni ettei peli ole siinä vielä vaan yritän hänen huomaamattaan näyttää että voi kaivata sitä perhettään.

En tykkää ajatuksesta että he ovat tekemisissä. Siinä tökkii paljon esim se että miks se pitää salata... Jos se olisi rehellistä että hei se otti yhteyttä ja kysyi kuulumisia, niin ehkä ei olisi yhtä inhottava olo. Esim oma exäni pitää yhteyttä n. kerran vuodessa soittaen. Mieheni tietää ja alkuun kysyin häneltä mitä mieltä on ja ettei minulla ole mitään salaamista, voi olla hyvin vieressä ja kuulla keskustelut.

Minulle tärkeää kaiken jälkeen olisi rehellisyys ja luotettavuus.

 

[hoya bella]

Reagoisin varmasti hyvin voimakkaasti ja eroaisin. Olen romantikko ja luottamus on tärkeää, tuollaisen jälkeen varmaan koko ajan kaivaisi mieltä tuo tapahtuma ja monia muita mitä mies voisi tehdä, ei silloin olisi onnellinen ja eikä voisi olla enää yhdessä aidosti.

 

[nojoo]

mielestäni miehen pitäisi itse ymmärtää nyt sellainen asia, että ei ole sopivaa olla tekemisissä tuon naisen kanssa.
vai olisiko hänelle ihan ok, jos se olisit sinä jolle on noin käynyt, ja jatkaisit yhteydenpitoa vanhaan malliin...ja siis tuollaisella salatyylillä.
silti älä tee hätiköityä. Ihan vain itsekkäistä syistä, ettet joudu tilanteeseen, jossa joudut kaiken yksin hoitamaan. Miehestä on apua kuitenkin, mikä on hyvä.

 

[rastas]

Minusta tuossa tilanteessa miehesi pitäisi katkaista yhteys toiseen naiseen kokonaan. Ei ole sama asia kuin avoin yhteydenpito ex:än kanssa. Heidän välilleen ei "kaverityyppistä" yhteyttä voi enää syntyä vaan se on enemmän tai vähemmän se menneen kiihkon haikailua.

On totta että rehellisyys ja luotettavuus ovat ensiarvoisia. Luottamuksen palautuminen on hidasta pettämisen jälkeen. Voisit vieläkin miehesi kanssa keskustella aiheesta ja sen herättämistä tunteista ja toiveista, vaikka aikaa on kulunutkin ja arki sujuu hyvin.

Itse ajattelen suhdetta pettämisenä, vaikka seksiä ei olisikaan harrastettu. Haluttu olisi kuitenkin, mutta siitä on ehkä pidättäydytty, koska tiedetään että siitä olisi vielä vaikeampi "toipua" ja palata takasin omaan parisuhteeseen. Tuo toipuminen voi olla vuosia kestävä prosessi, eikä se taida edetä vaikenemalla. Nyt puhun omista kokemuksistani...

Lopulta on hyvin pitkälti kyse tahdosta, mihin haluaa elämässään panostaa ja kiinnittyä. Niitä "oikeita" voi olla useampiakin, mutta kaikilla on myös huonot puolensa. Kenen huonoja puolia on valmis sietämään? ja onko valmis uhraamaan esim. perhe-elämän, jotta pääsisi opettelemaan toisen rakastumisen kohteen huonojen puolien sietämistä? Näitä olen pohtinut kun lopetin yhteydenpidon työpaikkaromanssiini 2 vuotta sitten.

Kaikkea hyvää teille ja voimia elämän opiskeluun!

 

[ap]

Mies on sanonutkin että ei halua loukata minua ja siks katkaisi välit tähän naiseen kokonaan. Tod.näk. ihan viattomasti ovat siis kuulumisia vaihtaneet ja ehkä käyneet läpi sitä mitä silloin oli, koska heiltäkin loppui yhteydenpito nopeasti sillon.

Koska varmaa tosiaan on se etteivät ole voineet nähdä. Miehellä ei myöskään täälläpäin ole hirmuisesti vielä kavereita eikä yksin liiku baareissa, joten en usko mahdollisuuteen pettämisestä että sitä olisi muuton jälkeen ollut tai ainakaan lähiaikoina luvassa. Koskaanhan varmaksi ei kukaan voi mitään silti sanoa.

En usko että se olisi hänelle ok jos tilanne olisi toisinpäin. tosin hyväksyyhän hän minun ja exäni yhteydenkin ja sentään asutaan lähekkäin.

En suoraan halua paljastaa että tiedän heidän yhteydestään. Eli pitäisi keksiä keino ohimennen kysellä, mutta toisaalta en haluaisi ihan suoraan tästä naisestakaan kysyä.

Meillä oli myös tilanne juuri että hyvä ystävämme oli hetken evakossa miehensä luota. Mies ei tiennyt mitä elämältä haluaisi ja halusi saada aikaa miettiä. Mieheni kovasti ihmetteli sitä kaikkea ja ettei hän ymmärrä jne. Silloin sanoin hieman tiukempaan sävyyn että mietippäs, melkein saman sinä minulle teit aikoinaan, miten se oli hyväksytympää.
Vastaus oli vain että se kuitenkin oli ihan eri tilanne ja että en saa aina vetää meidän suhdetta kaikkien muiden ongelmiin vastakohdaksi.

 

[ap]

pettämisenä asian olen pitänyt ja miehellekin sanonut sen niin kokevani.
Silloin tilanteen juuri alettua, pyysin neuvolasta apua ja kävimmekin jossain perhekeskusteluissa. tilanne oli niin päällä ja miehen ajatukset sekaisin, että en kokenut siitä olevan apua.

Miehen muutettua peräämme, kävimme seksuaaliterapeutilla sekä psyk. sairaanhoitajalla keskustelemassa. Lähinnä minä hain aikaa, mutta kävimme myös parina.
Silloin asioista puhuttiin ja mielestäni asiat melko hyvin meni eteenpäinkin.

Asia ei vaivaa minua jatkuvasti. Joskus hyvin satunnaisesti tulee mieleen, mutta ei pahemmin olla enää muutamaan vuoteen asiasta puhuttu. Eli olen kokenut että asiasta olisi päästy hyvin eteenpäin jatkamaan.

tämä uusi tieto yhteydenpidosta vain nyt tiputti hieman minua alas.

 

[ap]

Mietin tässä että mikäli kun kotiin menen, jos siellä on kone jäänyt auki niin voisin tietty sanoa että se keskustelu oli siinä näkyvillä... ja katsoa mitä mies sanoo ja sitten kertoa että en tykkää että ei ole rehellinen ja että ovat yhdeydessä... kertoa miltä minusta oikeesti asia tuntuu.

mies siis kotona nyt ja otti muutaman olusen illalla. yleensä sammuttaa koneen kyllä, kun ollut sovinto että läppäri suljetaan ettei lapset aamulla sinne pääse, mutta mikäli siis on auki niin voisin sanoa.

Vai olisiko se huono vaihtoehto. Muulla tavalla en asiaa voi itse sanoa.
Tietty voisin pyytää tätä kaveria kysymään ohimennen esim mieheltä onko päässyt niistä omista menneistä yli ja ovatko olleet tän naisen kans yhteydessä... Jossain välissä kun mietittiin myös vaihtoehtoa onko kaverin miehellä toinen nainen. Ja kaveriin voin luottaa 100%.

Vai annanko aiheen olla edelleen?

 

[Tiedän mitä onni on]

Kunpa osaisin neuvoa sua. :hug:

 

[ap]

Niinpä. Ei kukaan osaa täysin, mutta helpottaa kun saa johonkin puhuttua. Nyt kun ahdistaa melkoisesti aihe. Tietty asiaa vielä pahentaa se kun itse valvoo töissä ja toinen kotona

 

[nih]

Oliskohan jostain parisuhdeterapiasta apua? Tai yksilöterapiasta? Asia on selvästi jäänyt painamaan ja sun olis hyvä puhua kaikki ulos. Ja tutkia, mitä itse todella haluat.

 

[lisko harmailee]

Mietin tässä että mikäli kun kotiin menen, jos siellä on kone jäänyt auki niin voisin tietty sanoa että se keskustelu oli siinä näkyvillä... ja katsoa mitä mies sanoo ja sitten kertoa että en tykkää että ei ole rehellinen ja että ovat yhdeydessä... kertoa miltä minusta oikeesti asia tuntuu.

mies siis kotona nyt ja otti muutaman olusen illalla. yleensä sammuttaa koneen kyllä, kun ollut sovinto että läppäri suljetaan ettei lapset aamulla sinne pääse, mutta mikäli siis on auki niin voisin sanoa.

Vai olisiko se huono vaihtoehto. Muulla tavalla en asiaa voi itse sanoa.
Tietty voisin pyytää tätä kaveria kysymään ohimennen esim mieheltä onko päässyt niistä omista menneistä yli ja ovatko olleet tän naisen kans yhteydessä... Jossain välissä kun mietittiin myös vaihtoehtoa onko kaverin miehellä toinen nainen. Ja kaveriin voin luottaa 100%.

Vai annanko aiheen olla edelleen?

No, jos kone oli auki ja näit siellä tekstin, niin mun mielestä on ihan suoraselkäistä ja hyvä esimerkki miehellesikin kuinka avointa ja rehellistä parisuhdetta hoidetaan, että sanot hänelle mitä näit ja kuinka se sinua harmittaa, kun erityisesti olette sopineet ettei pidä yhteyttä ja olette rehellisiä. Ymmärrän harmisi ja itsekin pitäisin aiemmin tapahtunutta pettämisenä. Tai ainakin niillä rajoilla. Eroamaan en sen takia alkaisi. Kannattaa myös pitää mielessä, että nainen ei taida olla ihan terve henkisesti, eli voi myös painostaa miestäsi.

 

[ap]

Nostelen hieman ja vastaan edellisiin.

Eli olen tapahtuneen jälkeen käynyt sekä yksilö että pariterapiassa jossa asiaa on käsitelty.
Mielestäni hyvin olin päässyt yli, asia ei vaivannut eikä ollut puheena ennen kun nyt tosiaan näin että nainen oli ottanut yhteyttä uudelleen.

Nainen ei ole henkisesti terve, siitä kertoo jo se että hän teki aloitteen naimisissa ollessaan (on edelleen) ja lopputuloksena oli se että hän meni psykoosiin ja joutui sairaalahoitoon. Heidän oma parisuhteensakkaan ei ole terve, nainen esim näihin aikoihin opetteli käyttämään rahaa ja avasi elämänsä ensimäisen pankkitilin, mies kun oli aina asiat hoitanut.

Keskustelimme tänään aiheesta. Sanoin että olen nähnyt että tämä nainen on s.postia laittanut ja että se todella loukkaa minua. Mies kertoi että tosiaan noin kerran puolessavuodessa tulee viesti jossa kyselee kuulumisia. Ja että hän ei tämän ihmisen vuoksi halua enää yhtään riitaa eikä pahaa mieltä, joten hän katkaisee välit täysin jos se minua helpottaa.

En halua alkaa eroamaan, ainakaan tämän vuoksi. Mutta onneksi nyt saatiin asiasta puhuttua, jospa oikeasti ymmärtäisi että aina kun asia otetaan esille se satuttaa minua, kuitenkin kun palaa mieleen mennyt.