Miten rytmittää 2 kk vanhan vauvan vuorokausi?

Meillä 2 kk vanha tyttö, ensimmäinen lapsemme. Täysin mahdottomien (vauva ei nuku päivällä ei yöllä, torkkuu tissillä 5 minuuttia ja on aivan yliväsynyt eikä mikään auta) päivien ja öiden jälkeen päätimme, että yritämme jollain tapaa saada vauvamme päiväjärjestyksen rutiininomaiseksi. Kysymys kuuluu vain, että miten tämän voi käytännössä toteuttaa? Onko jollakulla kokemusta esimerkiksi Anna Wahlgrenin oppien tuomisesta käytäntöön?

 

Ensiksikin pitää lohduttaa,että vauva 3kk ikään asti ei kuulemma tajua vielä yön ja päivän eroa, joten sitä voi olla myös vaikeahko opettaa. Eli kyllä se siitä, ihan varmasti.
Mutta minä ainakin aloittaisin systemaattisesti tekemään asiat aina samoin tavoin. Toistatte aamurutiinit aina samaan tapaan, ulkoilun/vaunulenkin samoihin aikoihin, yrittäisin nukuttaa päiväunia samoihin aikoihin päivässä. Noinhan pieni nukkuu ainakin kolmet päiväunet. Noin 10 aamulla, 13, 14 aikoihi toiset ja 17 aikoihin kolmannet, voihan olla, että haluaa vielä minitirsat joskus 19, 20 aikoihin. Tämän jälkeen Iltapesut ja syömiset (tissi/pullo) yms aina samassa järjestyksessä. Lisäksi rauhoittaisin kovasti menoa iltaisin, tv:t kiinni jne. Vauvathan rakastavat tietääkseni rutiineita, he alkavat oppimaan mitä milloinkin tapahtuu ja se tekee heidän olonsa turvalliseksi.
Toivottavasti saatte yöt ja päivät reilaan!

 

Eihän tuon ikäisellä ole vielä mitään rytmiä, eikä tarvitsekaan. Teillä on vauva ei kone! Meillä ainakin tuossa iässä vauva nukkui lähes jatkuvasti. Söi ja nukkui taas. Yöllä alkoi melko nopeasti nukkumaan vähän pidemmän jakson, mutta päivällä ei kyllä ollut minkäänlaista rytmiä, enkä ollut siitä mitenkään huolissani. Vauvat nyt vaan ovat sellaisia! Kyllä ne yötkin yleensä helpottuvat viimeistään kouluikään mennessä! Tsemppiä teille!

 

Kyllä se rytmi on hyvä aikaansaada jo ajoissa, ettei mene koko perheen hermot. Jos edellisen kommentoijan vauva on nukkunut 2kk vanhana lähes jatkuvasti, ei se tarkoita sitä, että kaikki vauvat niin tekevät. Ei kai niitä unikoulujakaan turhaan pidetä, kun perheen, eritoten äidin voimavarat alkavat olla lopussa. Jokainen vauva on oma persoonansa, ei millään voi yleistää, että sellaisia vauvat ovat. Kakkoskommentoijan ohjeet ovat hyviä ja realistisia. Ja hae ihmeessä ammattiapua, jos tilanne ei muuten rauhoitu. Neuvolasta saat varmasti vinkkejä ja ohjausta.

 

Niin, kahden lapsen "kokemuksella" voin sanoa että vauvat tosiaan ON erilaisia. Ensimmäinen huusi kaikki illat alkuyöhön mutta sai rytmistä kiinni kuitenkin alle 2kk ja nukkui sen jälkeen hienosti päikkärit, 2kk mentiin kolmilla päikkäreillä (kaikki päikkärit ulkona vaunuissa). Toinen sitten kyllä ymmärsi yön ja päivän eron mutta päiviin alko tulla rytmiä vasta joskus lähempänä 4kk ja vähän alle 5kk on alettu pärjätä kolmilla päikkäreillä.

Mutta molempien kanssa kyllä huomasin että päivän "rytmittäminen" auttaa asiaa. Nyt kun vauvasi alkaa kohta olla vanhempi ja tarkkailee enempi ympäristöään, nuo aamu- ja iltarutiinit kantsii ottaa käyttöön. Päiviin selkeä rytmi että syödään/leikitään/nukutaan missä järjestykseesä teillä ne sitten tuleekin. Mulla autto molempien kanssa että nukutin lapset vaunuihin päiväunille, sisällä se oli just tommosta torkkumista millon sattu ja ainaista kitisemistä. Vaunuissa sentään nukkui 45 min kerrallaan (nyt siis jo pidempiäkin unia). Meilläkin saattaa vauva nukahtaa tissille (annan maitoa just ennen vaunuihin menoa ajatuksella ettei tarvi ainakaan nälkäänsä herätä..)ja sit tietty ku röyhtäytän ja puen niin herää ja alkaa itku. Mutta lykkään vaunuihin ja hetkenhän se sielä yleensä kiljuu (pienenä) mutta nykyään jo hoksaa että vaunuissa nukutaan ja harvoin tarvii 5 min enempää lykkiä.Heti kun nukahtaa pysäytän vaunut.

 

Minä suosittelen kanssa vaunuihin nukuttamista jos se vaan on mahdollista. 6vkoa meillä meni, että tyttö tottui vaunuihin, eikä alkanut välittömästi huutaa, kun sinne laitettiin. oppi nukkumaan, sekä liikkuvissa että paikallaan olevissa vaunuissa. Myöhemmin tuli kausia, että heräsi jos vaunut pysähtyi tai yhtäkkiä heräsi kun vaunut liikkuivat, mutta kausiluontoisia olivat tällaiset kommervenkit. Itse huomasin jo hyvin varhain, että unet ovat paljon paremmat ulkoilmassa. 2kk ikäisenä tyttö nukkui 3 päiväunet ulkona ja yhdet torkut illan suussa sisällä. Nyt neiti on 1-vuotias ja nukkuu edelleen päikkärit rattaissa. Ja rutiinien puolestakin mennään samalla kaavalla, kuin ihan pikkuisenakin, tosin tietysti valvoo enemmän ja nukkuu vähemmän, mutta toimintaperiaate meillä on edelleen sama. Esim.päiväunia ennen, unien jälkeen, ruokaa ennen, ruuan jälkeen, yöunille käydessä ja aamulla herätessä toimitaan aina ja edelleen samalla tavalla.Tämä helpottaa kovasti myös lasta, kun hän tietää mitä tuleman pitää Ja nykyään meneekin itse keittiöön, kun tietää että kohta syödään, kaivaa kirjat esiin kun tietää, että nyt luetaan, aamupalan jälkeen alkaa repiä ulkovaatteita naulakosta, kun on aika lähteä puistoon.. Kun rutiinit ja rytmin saa kohdalleen ja sitä noudattaa, niin lapsi kestää aikamoisiakin muutoksia stressaantumatta. Yökyläilyt mummilla tai viikon lomareissu ei ole kotirutiineita muuttanut koskaan millään tavalla. Kun kotiin on päästy, niin koskaan ei ole tarvinnut laittaa rytmiä kohdalleen, vaan ihan itsekseen on palattu entiseen..
Kun päikkäreihin saa jotain järkeä ja jonkinlaisen aikataulun, niin muu rytmitys hoituu kuin itsekseen. Vaikka miten menisi päin honkia, niin ilta-ja aamutoimien täsmällisestä ja ennenkaikkea samanlaisesta suorittamisesta kannattaa pitää kiinni ja myös toimet päikkäreille käydessä kannattaa toistaa aina saman kaavan mukaan.
Tiedän ettei aina helppoa ole ja vaatii välillä todella pitkää pinnaa ja harmaita hiuksia saada päivään edes jonkinlainen rytmi, mutta hampaat irvessä vaan, onnistuminen taatusti palkitsee pitkäksi aikaa..
Voihan sitten tietysti olla, että joittenkin lasten kohdalla tämä ei kertakaikkiaan onnistu. Vaikeaa on rytmitä luoda, jos lapsi ei kuukauden yrittämisen jälkeenkään nuku kuin pieniä pätkiä. Mutta kannattaa yrittää.. Vauva vaunuihin ja kävelyä niin kauan että nukahtaa. Tätä kun toistaa 3 kertaa päivässä muutaman viikon, niin saatat huomata, että hitto sehän nukkuu monta tuntia ja itselläkin on taatusti kunto kasvanut.. Ja kohta saattaa olla, ettei vaunuihin nukahtaminen enää vaadikaan 2 h kävelylenkkiä, vaan vauva nukahtaakin jo pukiessa..

 

Kun päiväunet alkaa sujua, niin yleensä yötkin menee paremmin. Meillä on aina kunnon päiväunet taanneet myön kunnon yöunet. Tosin meillä kyllä syödään yöllä 2krt, mutta muuten ei valvota..

 

Kiitos paljon kaikille vastauksista! Olen nyt sunnuntaista lähtien kirjaillut vähän ylös, että miten meillä tehdään ja mihin aikoihin suunnilleen, ja pyrkinyt tekemään kaiken samalla tavalla samaan aikaan. Esimerkiksi yöunille nukahtaminen on helpottanut (tai ehkä aikaista sanoa...), ja nytkin nukkuu päivän ekoja päikkäreitä.

Taustaksi sen verran, että tää ekat 2 kk meillä mentiin niin lapsentahtisesti kuin vain mahdollista, perhepedit, kantoliinat, sylissä nukkuminen jne., mutta se ei vain toimi meillä, eikä varsinkaan mulla. Mun pää hajoaa, jos päivässä ei ole mitään suunnitelmallisuutta. Tuskinpa se vauvakaan kauheasti kärsii siitä, jos asiat tapahtuu loogisessa järjestyksessä niin, että hänkin tietää, mitä seuraavaksi tehdään...

 

Meillä päästiin iltahuudoista eroon seuraavasti:
-aikaistettiin reilusti nukkumaanmenoa; aiemmin 21 - 22, nyt 19.30 - 20
-iltatoimet vakiot
Eli aika helposti.

Päivärytmin kanssa onkin vielä tekemistä. Meillä ongelmana lapsen nukahtamisongelmat eli ei "uskalla" nukahtaa. Ja tietty rintalapsella ei niin helppoa luoda päivärytmiä, kun tissi maistuu milloin enemmän milloin vähemmän ja tissiaika on muutakin kuin syömistä. Ajattelen että kiinteiden aloittamisen kanssa vimeistään pyritään päivärutiineihinkin.

 

Kiitos paljon kaikille vastauksista! Olen nyt sunnuntaista lähtien kirjaillut vähän ylös, että miten meillä tehdään ja mihin aikoihin suunnilleen, ja pyrkinyt tekemään kaiken samalla tavalla samaan aikaan. Esimerkiksi yöunille nukahtaminen on helpottanut (tai ehkä aikaista sanoa...), ja nytkin nukkuu päivän ekoja päikkäreitä.

Taustaksi sen verran, että tää ekat 2 kk meillä mentiin niin lapsentahtisesti kuin vain mahdollista, perhepedit, kantoliinat, sylissä nukkuminen jne., mutta se ei vain toimi meillä, eikä varsinkaan mulla. Mun pää hajoaa, jos päivässä ei ole mitään suunnitelmallisuutta. Tuskinpa se vauvakaan kauheasti kärsii siitä, jos asiat tapahtuu loogisessa järjestyksessä niin, että hänkin tietää, mitä seuraavaksi tehdään...

Ei tosiaankaan, vaan lapselle rutiinit on hyvin tärkeä osa perusturvallisuuden tunnetta. Lapset rakastavat rutiineja yli kaiken.

 

Rutiinit, mutta ei vältämättä kello samalla kellon lyömällä isompana. Täälläkin on ollut juttua lapsista joillekka kaikki pitää tapahtua samaan kollon lyömään et kaikki sujuisi. Meillä on ollut tutut rutiinit käytössä esim. ennen nukkumaan menoa, mutta niitä on voitu siirtää tai muokata esim kyläilyn takia.
Ennen nukkumaan menoa on ollut syönti, vaipan vaihto ja sänkyyn (oovat kaikki oppineet nukahtamaan itestään). Ja jos ollaan oltu kaupungissa niin sitten on joko ollut ruoka ja vaippa mukana et on pystynyt nukkumaan autossa tai siirretty noita niin et tehty ne sitten kotona. Samoin illalla on ollut et ensin syönti, pesut ja nukkumaan. Ja tosiaan tarvittaessa kellon aikaa siirretty.
Päivällä ollaan touhutttu välillä yhdessä ja välillä ihan itestään, sillä pienikään ei tarvitse koko ajan viihdykettä ja seuraa.

Meillä tämä on toiminut, mutta ei välttämättä kaikilla kannattaa itse miettiä et mikä toimiii ja mikä ei omalla kohdalla

 

Apeelle: meillä kanssa mentiin kaksi ensimmäistä kuukautta lapsen tahtisesti ja tulos oli aivan sama kuin teilläkin eli ei nukkunut päivällä kun 20 minsan pätkissä vaikka kaikkeni yritin, tissillä koko ajan kun ei osannut syödä mahaansa täyteen kerralla ja minä en erottanut vauvan itkuja vaan aina tulkitsin näläksi. Vauva huusi lisäksi aina vaunuissa eikä sinne nukahtanut vaikka kuinka työnteli. 2kk kohdalla aloitettiin selkeämmät rutiinit ja vaunuihin joka päivä samoihin aikoihin. Monesti kannoin huutavan lapsen kotiin mutta kun aikani toistin niin kyllä se sinne oppi nukahtamaan. Nyt 3kk iässä nukkuu 3-4 päikkärit ja pitkät yöunet 2 syötöllä. Yöunet on tosin nukkunut lähes alusta asti hyvin. Tissillä edelleen aika usein mutta senkin suhteen jo parannusta. Tsemppiä teille! Tiedän todella kuinka pitkää pinnaa vaatii vaikka esikoisestaan muuten iloitseekin ja häntä rakastaa!

 

Hei! Meilläkin oli esikoisen kanssa rytmit sekaisin. Mahavaivaa oli kovasti ja yöt meni osittain huutaessa. Päivälläkään ei saanut kuin torkuttua ja oli aivan yliväsynyt. Pahimmillaan mentiin yöunille 6.20 ja alettiin heräillä kahden aikaan iltapäivästä. Yhden lapsen kans pystyy nukkumaan mutta tilanne olisi ollut täysin katastrofi jos olisi ollut silloin muitakin lapsia hoidettavana. Tilannehan oli katastrofi muutenkin. olimme aivan loppu. Yritin tehdä vaikka mitä mutta mikään ei auttanut. Liikkuvissa kärryissä nukkui sitten lopulta päivisin jotenkin ja yhtäkkiä vain rytmi kääntyi n.2.5kk:n iässä. En vieläkään tiedä mikä sen aiheutti, ehkä aika?Toisella lapsellamme, nyt reilu 2kk, on myös mahavaivaa ja nukkumisesta ei olisi tullut öisin mitään ellen olisi nukuttanut mahallaan kaikkien ohjeiden vastaisesti. nyt onneksi jo vähän mahavaivat helpottaa. Laitokselta tultuamme kuopuskin alkoi näyttää samoja merkkejä kuin esikoinen ja olin aivan paniikissa että sama kuvio toistuu. Tyttö huoli onneksi tutin ja pidin tuttia suussa jolloin uni vain tuli silmään.Katseli aluksi silmät selällään mutta en seurustellut ollenkaan ja yritin nukkua itsekin.Tiiäppä tuota oliko se se taikatemppu mikä auttoi, ehkä toisella oli kuitenkin helpompi omaksua rytmi. Nukkumaan mennään puolen yön aikaan mutta kun tietää että voitaisiin mennä aamuyöstäkin, niin se tuntuu kohtuulliselta.Tsemppiä kovasti ja jaksamista!

 

en jaksa koko ketjua lukea mutta minä ainakin tsemppaan ap:tä juuri jotenkin rytmittämään päivää. Olisin ollut ikionnellinen jos olisin itse tajunnut ekan vauvan kohdalla, tai joku valaissut minua, että jonkun sortin rytmittäminen helpottaa päivää. Ja vaikka muuten vauvan ehdoilla menisikin, mutta juuri jotenkin nuo syötöt ja se, että päivärutiinit on samankaltaiset. Tajusin vasta myöhemmin itse alkaa rytmittää päivää ja sen jälkeen tuntui niiiiin helpolta se elämä.
Toinen juttu, jos ei vauva tosiaan ala nukkua, kannattaisko tarkastuttaa, ettei ole mitään sairautta mikä valvottaa? Vauvat kuitenkin tarvii sitä unta siihen kehitykseenkin...

 

Kuulostaa aivan meidän elämältä. Haluaisin tähän sanoa vielä lohdutukseksi että monet äidit itseni mukaan lukien kokevat ns babybluesin miltei kellontarkasti siinä vaiheessa kun lapsi on kahden kuukauden ikäinen. Oireina ovat mm tunne siitä että päivät ei pysy kasassa, järjestelmällisyyden tarve, siivoamisen ja pesemisen tarve, halu pukea vauvaa hienosti, halu lähteä ulos lenkille, halu laittaa tukkaa ja meikkiä, ostaa uusia vaatteita...Ja sitten TURHAUTUMINEN kun mikään näistä ei oikein onnistu eikä ole aikaa kun lapsi vie ajan ja päivälläkin on nukuttava...

Toivon ettet yritä vielä liikaa, vaan annat vauvalle "periksi"...Ok siis onhan sitä omaakin elämää oltava, mutta tosiaan kuten joku tuolla edellä mainitsi niin voi mennä lapsesta riippuen vielä muutama kuukausi ennen kuin hän osaa hahmottaa päivää. Ihan pian huomaat että hän jo nukkuu muutamat pidemmät päiväunet ja kun alat antaa illalla hänelle enemmän huomiota ja seuraa, hän myös nukkuu sitten jonkin ajan kuluttua pidemmät yöunet.

Liian aikaisin ei kannata rytmittää, mutta jos tunnet että lapsesi on valmis, alat vain rutiininomaisesti kuin robotti tehdä kaikki hänen hoitotoimensa joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Erityisesti ruokailut ja ulkoilut kannattaa tehdä samoihin aikoihin, aamupäivällä, iltapäivällä. Näin hän saa raitista ilmaa ja uni maittaa sopivina aikoina.

Ota rennosti vielä, vauva-aika menee äkkiä ohi. Ennen kuin huomaatkaan lapsesi ei nuku enää kuin yhdet päiväunet ja nukkuu ehkä 12 tuntia yössä..!Tsemppiä teille ja koita jaksaa. Älä välitä aiemmista rutiineistasi, vaan rakenna uudet ihan sinun ja vauvan kanssa, älä siis välitä mitä muut ihmiset tekee mihinkin aikaan. Ei se haittaa, vaikka sinä ja lapsesi olette hereillä kun muut nukkuu tai toisinpäin.

 

Meillä on "rytmitetty" molemmat lapset ja se on helpottanu suuresti elämää. Mutta meillä rytmitys ei ole onnistunut niin aluksi ollenkaan että joka päivä samaan aikaan oltais päikkäreillä/syömässä tmv....siis alle nelkuisena. Neli-viisikuiseksi asti meidän rytmitys tarkotti sitä että kattelin kellosta milloin herää ja aika pian sitä oppi miten kauan vauva jaksaa olla hereillä. Ja siten saattoi alkaa elämäänsä päivän aikana vähän jo alkaa ennustaa. Mutta tosiaan pienenähän se on sitä että sit joku aamu herätäänkin ennemmin/tai nukutaan myöhemmälle joten en mä ainakaan pikkuvauvaa saanu millään samalla kellonlyömällä esim kymmeneltä aamupäikkäreille jos sattui että sinä aamuna oltiin herätty vasta yhdeksältä kun muutoin tuntia aikasemmin...

Sitten 4-5kk jälkeen alko hahmottua paremmin toi päivärytmi että vähän saattoi ennustaa noita päikkärien aikoja.

Se vielä että kun oppii miten kauan vauva jaksaa olla hereillä, ite oon sit vähän "sitkuttanu" vielä, viihdyttäny ym...niin sit alkaa nukkua vähän pidempään kun ei anna torkahtaa välillä pieniä torkkuja.

 

Meillä rytmi oli pitkään 2kk alkaen sellainen, että 3-4 päikkärit nukuttiin ja aina ulkona. Heräämisen jälkeen heti vaihdettiin vaippa ja sitten syötiin ja sitten jotain hetki puuhasteltiin ja taas nukkumaan. Aamulla herätessä aina toistui samat toimet, samoin illalla. En niinkään kytännyt kelloa, vaan toimet toistettiin aina kaavamaisesti unia ennen ja unien jälkeen jne. jKellonajat vaihtelivat 1-2h. Kun hommat oli opittu tekemään aina samalla tavalla ja aina samat asiat päivän aikana, niin sitten alkoi hommat pikkuhiljaa noudattaa kelloakin. eli suht samoihin aikoihin käytiin ekoille päikkäreille ja nukkui tietyn verran jne. Edelleen meillä käydään samaan aikaa ekoille päikkäreille(1v) kuin silloin 2kk. Kun rytmi on kunnossa, niin se alkaa sitten muuttua itsestään. yhdet päikkärit jäävät kuin itsestään pois ja se aika mikä niihin uniin ennen meni, niin jaksetaankin touhuta jne. Näin ollen ei tarvitse koko ajan miettiä, että mites nyt nukutaan kun jaksaakin valvoa enemmän ja mites nyt syödään kun aloitetaan kiinteät yms. Homma menee omalla painolla kun toimintatavat ovat tutut ja ne toistuu päivittäin..

 

Väliaikatietona, että hyvin tuntuu toimivan Wahlgrenin opit meillä. Nyt on jo ihan selkeät päiväuniajat. Ja kritisoijille: kyllä lapsi saa ruokaa aina kun hänellä on nälkä - imetän edelleen n. 12 krt päivässä ja tietysti öisin 2-3 krt. Ja tuntuu tosi kivalta itsestäkin, että vauvan saa yöunille tiettyyn aikaan ilman sitä, että yrittää nukuttaa häntä imettämällä sängyssä, mihin meni ennen 1-4 tuntia.

 

Meidän perheen touhu kuulostaa melkein samalta, kuin teillä, tosin yöllä vauva on nukkunut selkeitä pidempiä (2-5h) pätkiä, aamupäivällä päiväunet, mutta sitten koko loppupäivä on yhtä torkkumista ja tissillä oloa. Ei nukahda sänkyyn ja kun nukahtaa syliin, niin herää 5 min päästä siitä, kun on laittanut sänkyyn. Eli meillä on nukuttu vain 1 päikkärit. Eli hauskaa lukea, että pitäis nukkua 2-3...ja onhan sitä itselläkin ollut sellainen käsitys, että vauvat nukkuu..

No, pitääpä kokeilla meilläkin tuota rytmittämistä, jos saatais vielä toiset päikkärit kehiin..

Tsemppiä ap:lle!

 

Meilläkin on ihan samat ongelmat kuin teillä, joten hieno kuulla, että teillä homma on alkanut paremmin toimimaan. On jo vähän aikaa edellisestiä kirjoituksestasi - miten on sujunut sittemmin?
En ole tutustunut Wahlgrenin oppeihin. Kertoisitko hieman, mitä nämä ovat ja miten käytännössä sovelsit niitä?
Kiitokset

 

Eli nyt vajaa kuukausi on pyritty rytmittämään. Aloin silloin heti alusta alkaen kirjaamaan ylös uni- ja valvejaksot joka päivältä, ja alussa kirjasin ylös jopa sen, mitä minkäkin valvejakson aikana vauvan kanssa tein. Tämä auttoi ainakin minua hahmottamaan päivää paremmin.

Olen lähtenyt soveltamaan Wahlgrenia tässä rytmittämisessä meille sopivalla tavalla. Periaatteina on mm. ollut, että vain sängyssä tai vaunuissa nukutaan (ei sylissä, kantoliinassa tms.). Kun ollaan hereillä, ollaan hereillä, ja kun nukutaan niin nukutaan. En ole enää antanut vauvan torkahtaa rinnalle, vaan havahdutan hänet, ja hän joko jatkaa sitten syömistä tai siirrän hänet nukkumaan. Ehkä voin parhaiten kertoa meidän onnistumisesta kirjoittamalla tähän, miten meidän päivät nykyään kuluu:

kello 7 (viim. 7.30) vauva herää. Vaihdan vaipat, hän syö, on hereillä ja seurustelee kanssani, syö uudelleen ja laitan hänet päivän ekoille päikkäreille. Vauva jaksaa yleensä valvoa tunnista puoleentoista, joskus 2 tuntia putkeen.

kello 8.30 (viim. 9) nukahtaa ja nukkuu 30-60 minuuttia, harvoin kauemmin.

kello 9.30 hän herää, vaihdan vaipat, imetän. Sitten seurustellaan ja teen kotitöitä hänen kanssaan, jumpataan, luetaan, leikitään. Imetys ja päikkäreille. Nukkuu n. kello 11-11.45.

kello 11.45 herää, vaihdan vaipat, imetän. Sitten taas puuhailua, kotitöitä, leikkiä, jumppaa yms. Imetys ja päikkärit n. kello 13-13.45.

kello 13.45 herää, vaihdan vaipat, imetän. Puuhailua, kotitöitä, leikkiä, jumppaa, imetys ja yleensä tähän aikaan vaunuilla ulos lenkille, n. kello 15 pintaan. Nukahtaa parinkymmenen minuutin kuluessa siitä, kun ollaan lähdetty liikkeelle, ja nukkuu puolisen tuntia, sitten taas hereillä vaunuissa.

Kotiudutaan n. kello 16-16.30, jolloin vaipanvaihto ja imetys. Vauva harvoin nukkuu päikkäreitä enää tämän jälkeen. Puuhailua, leikkiä, jumppaa ja ruokailu pari kertaa.

Sitten illalla aina saman kaavan mukaan kello 18.30 ja kello 19.00 välillä mies kylvettää vauvan (kellonaika riippuu vauvan väsymyksen asteesta), pukee hänelle yöpuvun päälle ja tuo hänet minulle sohvalle. Imetys, kestää 15-60 min, ja sänkyyn yöunille kun en kerta kaikkiaan enää saa vauvaa pysymään hereillä ja syömään. Yleensä tähän ei tarvita enää mitään nukutusta. Vauva herää tasan 30 min tuosta nukkumaanlaittamisesta, jolloin mies nukuttaa hänet uudelleen menemällä makkariin ja pitämällä kättä hänen selkänsä päällä (vauva ei itke). Jos vauva itkee eikä rauhoitu miehen kanssa, menen imettämään häntä vielä kertaalleen ja hän nukahtaa siihen. Viimeisen kahden vkon aikana vauva on saatu unten maille kello 21 mennessä niin, että hän ei siis enää säpsähtele 30 min välein hereille. Vauva syö 2-4 krt yössä ja herää tosiaan tuolloin 7 ja 7.30 välillä. Olen ottanut tavaksi sen, että makkari on tuosta kello 19 lähtien aina aamuherätykseen saakka aivan pimeä, enkä puhu vauvalle mitään, eli on ihan hiljaista (on yö, ei puhuta). Muusta asunnosta kuuluu kyllä ääniä ja eletään ihan normaalisti, mutta makkari on "hiljainen alue".

Päikkärit vauva nukkuu nykyään aina joko lenkin aikana vaunuissa tai sitten parvekkeella vaunuissa. Yöunet aina omassa pinnasängyssään. Wahlgrenin oppeja käytimme alkuvaiheessa nukuttamisessa (ns. junttaus); nykyään mitään varsinaista nukuttamista ei tehdä, imetän ja sitten käsi selän päällä kunnes nukahtaa, jos tarvis. Wahlgren neuvoo vastaamaan vauvan itkuun aina kokeilemalla ensin imetystä (tai syöttämistä). Samoin hän neuvoo noudattamaan aina samaa kaavaa niin, että kun vauva herää, hänet syötetään niin täyteen kuin vain mahdollista, sitten vaihdetaan vaippa (meillä päinvastaisessa järjestyksessä puklailujen takia), sitten seurustellaan ja kun vauva alkaa väsyä, syötetään vielä niin paljon kuin vauva vaan jaksaa syödä, ja sitten nukkumaan. Öisin hän neuvoo vain imettämään ja tarvittaessa vaihtamaan vaipan, ilman seurustelua. Meillä onneksi vauva on melko alusta lähtien tajunnut yön ja päivän eron.

Voin lämpimästi suositella tätä systeemiä, sillä se on helpottanut minun elämääni huomattavasti ja voin nykyään rentoutua vauvan seurassa, kun tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu (ja vauvakin tietää). Tiedän myös, että vauvan nukkumaanmenoaika on kello 20, ja sen jälkeen minulla on ns. omaa aikaa. Ja tiedän, että vauva herää aamulla kello 7 (tai 7.30), joten jos herään itse kello 6, ehdin lukea lehden ja syödä aamiaista rauhassa. Vauva vaikuttaa tyytyväiseltä ja mä olen tyytyväinen!

 

Minä muistan myös sen, että eniten uuden vauvan kanssa ahdisti se, ettei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitten opin ajattelemaan ettei pidä odottaakaan liikoja, vaan katsoa mitä tapahtuu ja toimia sitten siinä hetkessä.

Ensin stressasin rytmistä sun muusta, mutta huomasin senkin että just kun joku näyttää toimivan niin ensi viikolla se onkin jo kääntynyt päälaelleen. Eli turhat odotukset pois, sellaisen neuvon minä annan. Ei vauva-arkea voi täysin kontrolloida, ja paremmin jaksaa jos ei yritäkään liikaa.

 

Ymmärrän täysin ettei vauva-arkea tosiaan voi kontroilloida ainakaan täysin.
Mutta me puhumme tässä vauvoista, jotka nimenomaan välttämättä TARVITSEVAT tiukkaa rytmitystä. Puhumme vauvoista jotka eivät nuku KOSKAAN. Eivät yöllä eivätkä päivällä. Tällaisilla kokemuksilla rytmittäminen ja rytmistä stressaaminen todellakin on joillekin vauvoille ja äideille pakollista.

 

En lukenut muitten vastauksia, mutta meillä rytminluontiin (eli vauva oppi nukkumaan pitkiä unia) kun luotiin selvä unirytmi. Valvotin vauvaa päivällä aina herättyään kaksi tuntia, enkä antanut torkahtaa. Näin päästiin puolentunnin pätkä unista 3x3tunnin päiväuniin!!! Ja ajoissa yöunille, meillä klo 20, silloin ei ihan kahta tuntia ole väli.

 

Nimenomaan aloin rytmittämään juuri siksi, että vauvamme selvästi tarvitsi apua voidakseen nukkua, ja minä aloin olla lopussa.

Kyse EI ole siitä, että menen kellon mukaan vauvanhoidossa. Koko tuo edellä kuvaamani rytmi elää ihan päivästä riippuen. Joinakin öinä vauva esimerkiksi syö vain 2 kertaa, mutta joinakin öinä sitten imetän jopa 6 kertaa.Ainoa, mistä meillä ei jousteta eikä tingitä on se, että suihku/kylpy viimeistään kello 19 ja kello 20 nukkumaan.