V
vierailija
Vieras
Mies kiroilee hyvässä, pahassa, komentaessa, normaalisti jutellessa riidellessä...säästelee kyllä sukulaisten ja ystävien kuullen mutta lasten läsnäolo ei haittaa. Alkaa jo ärsyttää kun mies ei vaan ymmärrä että jatkuva kiroilu on haitaksi lapsille. Väittää ettei hänen kiroilu altista lasta oppimaan sitä yhtään sen enempää, hänellä on kuulema monta kaveria joiden perheessä on kiroiltu paljon mutta he eivät kiroile. Kertoo lapsille että isällä on sellainen tapa puhua mutta lapset ei saa sitä opetella. Hän ei näe että hänen kiroilusta on lapsille haittaa, mutta huomaan itsekin että olen rennompi niinä hetkinä kun mies vaivautuu puhumaan normaalisti niin en voi kuvitellakaan mikä stressi lapsilla on miehen ärräpäistä. Lasten komentaminenkin on yhtä vitun viljelyä ja sen olen jo kauan toivonut onnistuvan ilmankin. Lukuun ottamatta vanhinta lasta joka saa sen kirosanan tosiaan vasta sitten kun tekee joskus harvoin jotain tosi suurta. Päästäisi sen ärräpään muidenkin kohdalla kun sattuu jotain tosi pahaa mutta siihen riittää se että pari vuotias pudottaa ruokaa tai isommalla lapsella on huono hetki ja huokailee eikä kerkeä sitä kun hetken tekemään niin isä vetää herneen nokkaan ja kiroilee, ei puhettakaan lähestyä rauhassa. Ekaluokkalainen kyselee miksi jotkut lapset kiroilee ja tietää että se on väärin. Kerron että se on huonoa käytöstä ja tosi väärin. Seuraava kysymys onkin miksi iskä saa tehdä niin... no ei saa ja isikin on tosi tyhmä ?! Mies sanoo iloisetkin asiat esim: " olipa meillä vitun kiva reissu " ja tuo oli siis miehen tyyli puhua kun on iloinen. Puhuu kyllä iloisesti ja hymyilee mutta miten tuo yksi sana kuuluu lasten korville saatikka iloisesta asiasta kerrottaessa. Ei muutama kirosana joskus haittaa mutta että jatkuvasti ?! Miten noin yksinkertainen asia on niin hankalaa ymmärtää?
Kohta pääsee minultakin ärräpää..
Kohta pääsee minultakin ärräpää..