V
"vieras"
Vieras
Synnytys vielä edessä päin ja siellä miehen suvussa odotetaan milloin ne (siis kaksoset) tulee ja olisivat heti tulossa katsomaan. Nyt kuitenkin synnytys mennee sektioon vauvoista johtuvista syistä ja en todellakaan haluaisi yhtään ketään kotiin. Mieshän voi hoitaa kahvitukset yms., mutta kun jo nyt tuntuu etten jaksa ottaa yhtään ketään vierasta vastaan katsomaan vauvoja ja kyselemään ties mitä. Kivut on luultavasti isot sektiosta johtuen(olen reilusti ylipainoinen ja siksi haavakin ehkä herkempi) ja imetys ja kaikki vie aikansa. Enkä halua sen sukua katsomaan miten imetän. Siis luonnollistahan se on, mutta en halua. Eikä käsky älä tule imetän auta, koska mm. anoppi oli meillä Jouluna ja kun oltiin miehen kanssa joulusaunassa niin se paukkasi tulla sinne keskustelemaan ja vaikka mies kuinka sanoi keskustellaan myöhemmin mene nyt pois niin ei mennyt perille vaikka kuinka äkäisesti sanoi. Ja eräs näistä sukulaisista on sellainen, joka kuvaa videokameralle aivan kaikki mitä meillä tapahtuu. Kokemusta on eräästä toisesta heidän vierailustaan meillä. Ensimmäisen kuukauden ainakin haluaisin olla vain perheeni kanssa ja oppia hoitamaan kahta vauvaa enkä tavata yhtään ylimääräisiä henkilöitä. Mieskin jää kotiin isyysvapaalle enkä halua että sen aika menee sitten vieraiden kestitsemiseen ja jopa kuljetukseen. Omasta suvustani ketään ei ole tulossa katsomaan ja he näkevät vauvat livenä vasta kun käydään heillä joskus kesällä. Tämä välimatkojen vuoksi. Kertokaas miten suvun olettaisi ottavan tiedon vastaan jos mieheni sanoo heille, että meille ei tulla ainakaan ensimmäiseen kuukauteen? Tai jos tulette niin ovi ei aukene. Samoin sama vahva ei, jos joku on tulossa flunssaisena niin tyrmätään se vierailukäynti siihen? Miten te muut olette ottaneet vieraita vastaan? Kärsin nyt hirveistä liitoskivuista enkä halua nytkään kenenkään tulevan vierailulle kun kaikki seisominen ja liikkuminen on kivuliasta ja tarvitsen päiväunet rikkonaisten yöunien vuoksi. Niin ja näistä vieraista on turha sanoa, että nehän on avuksi ja auttavat. Ei mene näin. Ne on vanhuksia, eikä lastenhoidosta tietoakaan. Kokemusta tästäkin, kun aikoinaan 1kuukautiselle esikoiselle yrittivät syöttää heille tarjoamiani voileipiä ja täytekakkua. Siis olivat jo suuhun työntäneet ja vauva kakisteli niitä suussaan. Onneksi huomasin. Samoin anopillakin on joku pakkomielle saada tarjota vauvalle jotain. Aikoinaan oikein itki kun ei saanut tehdä vauvalle ruokaa ja ei mennyt perille kun sanoin vauvan syövän vain maitoa vielä näin pienenä. Muutenkin anoppi ei hoida vauvaa, kun miehenikin mielestä hän ei ole siihen yhtään turvallinen hoitaja monenkin syyn takia.
Ymmärtäisin jotenkin, jos muuten oltaisiin paljon tekemisissä, mutta kun tosi harvoin pidetään yhteyttä ja vauvoja pitäs päästä katsomaan saman tien. Viimeksikin yhdetkin ystävälliset toivat kivat taudit tuliaisinaan.
