Miten saada mies innostumaan?

[tippaleipä.]

Moi.

Olen nuori (22 v) opiskelija, mieheni muutaman vuoden vanhempi. Yhdessä olemme olleet 6 vuotta, joista naimisissa 3. Aloitan tulevana syksynä yliopisto-opinnot ja miehen pitäisi valmistua kolmen vuoden päästä samaisesta laitoksesta. Teemme molemmat osa-aikatöitä, taloudellisesti pärjätään melko kivasti.

Minulla on ollut vaihtelevasti vauvakuumetta jo parin vuoden ajan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Olen moneen otteeseen keskustellut asiasta mieheni kanssa ja hän sanoo, että haluaa ehdottomasti lapsia sitten, kun on valmistunut. Voidaan hänen puolestaan kuulemma aloittaa heti yrittäminen, kun hän on valmistunut ja vakityössä, vaikka minulla onkin tuolloin vielä opiskelut todennäköisesti pahastikin kesken. En vain ymmärrä, miten jaksan tämän kuumeilun kanssa vielä vähintään kolme vuotta! Asiaa ei yhtään helpota, että lähipiirissäni tuntuu tursuavan vauvoja vähän joka tuutista. Olenko vain tunteella käyvä typerys, vai olisiko mahdollista pärjätä tälläisessa elämäntilanteessa lapsen kanssa?

Olisiko kenelläkään laittaa faktoja pöytää, mieluiten järkisyitä, miksi lapsi kannattaisi "hankkia" nyt eikä vasta myöhemmin? Jotain, jolla saisin mieheni innostumaan asiasta. Kuulostaa hieman urpolta kysellä täällä neuvoja ja pohtia asiaa, mutta olisin kiitollinen, jos jollakin olisi mielipiteitä asiasta.

 

[kielo.]

Ei ole mitään "järkisyitä" milloin lapset pitäisi hankkia. Jokainen luonnollisesti hankkii ne sitten kun on itse valmis siihen.

Vaikka miehesi on sanonut, että haluaa lapset vasta kolmen vuoden päästä, voi olla, että vauvakuume tuleekin aikaisemmin ja hän tuntee olevansa valmis esim. vuoden päästä. Tärkeintä on kuitenkin ettet painosta liikaa. Eräälle ystävälleni kävi niin, että kun hän painosti lasten hankkimista (eli puhui koko ajan lapsista ja latoi syitä miksi nyt kannattaa tehdä ym.) niin johan alkoi suhdekin voimaan pahoin. Nyt ovat eronneet. En tosin tiedä, että oliko tämä syy, mutta kuitenkin. Olivat sitä ennen seurustelleen 10 vuotta.

Sinä olet nuori, miehesi on nuori, ja jos toisesta tuntuu, ettei ole valmis niin silloin kannattaisi odottaa. Miehesi haluaa varmasti siksi odottaa, että saa opiskelunsa päätökseen ja hyvän työpaikan, jotta voi turvata perheensä elämän. Vauvoja ei kannata tehdä sillä periaatteella, että "kun muutkin"..se ei ole mikään muoti-ilmiö vaan lapsen saaminen pitää tuntua oikealta molemmille.

 

[Tilliäinen]

Keskustelua samasta aiheesta: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/keskustelu/t1704255

 

[jeahraitt]

Sinulla on vielä rutkasti aikaa!!
Ymmärrän vauvakuumeesi, mutta haluaisin kertoa, että vauva/pikkulapsielämä ei sitten todellakaan ole sellaista, kuin mitä ruusunpunaisissa kuvitelmissasi nyt näet.
Se on imettämistä, valvomista, imetysongelmia, vaipanvaihtoa, hyssyttämistä, nukuttamista... lapsi sairastelee, vanhempana ei suostu syömään, nukkumisongelmia jne jne jne. Toki myös aivan ihanaa, mutta 100% aikaavievää ja erittäin työlästä. Elämä muuttuu kertaheitolla täydellisesti. Lapsi ei ole nukke, jota voi pukea ihaniin vaatteisiin ja laittaa omaan pieneen pinnasänkyyn köllöttelemään. Siis kaikella ystävällisyydellä haluan vain sanoa.
Suosittelen lämpimästi, että hoidat ainakin opiskelut ennenkuin alat lapsentekoon, nimittäin lapsen jälkeen voi olla todella rasittavaa yrittää lukea tentteihin yms.
Vakituisen työpaikan saaminenhan on sitten eri juttu, sitä ei välttämättä kannata odotella ennen vauvan hankkimista.

Vauvat ja lapset ovat ihana, mutta ne ovat, kliseistä tai ei, koko elämänpituinen sitoumus.
Minulla itselläni on kaksi lasta, vanhempi on 2v7kk ja nuorempi 8,5kk. Olen 32-vuotias ja sain esikoiseni pari vuotta valmistumiseni jälkeen. Olen onnellinen myös siitä, että vietin koko "kaksikymppiseni" suht vapaasti ja tulin äidiksi vasta hieman vajaa 30-vuotiaana.