H
"hanna"
Vieras
Mulla on ongelma. Tai oikeastaan meillä on miehen kanssa erimielisyys. Molemmat haluaisimme kissan, ja meidän lapsikin haluaisi. Ongelma vaan on se että mä haluaisin kissan marraskuun lopussa, ja mies aikaisintaan vuoden päästä. Meillä on tällä hetkellä lemmikkeina kaksi hyvin pientä koiraa, ja lisäksi mulla on kolme akvaariota joiden hoidosta huolehdin 98% minä yksin. Lapsi on reilu 3,5-vuotias. Asumme rivarin päätykämpässä, ja on sovittu että kun kissa joskus tulee, osa pihaa muutetaan kissalle ulkoaitaukseksi. Kyseessä olisi rotukissa, joten emme haluaisi siitä ulkokissaa.
Syy miksi haluaisin kissan jo nyt, on se että tutulle hyvälle kasvattajalle on syntynyt lähes täydellinen pentue, josta yhtä kissaa hän tarjosi minulle sijoitukseen. Mä itse haluan kissan koska haluaisin harrastaa sen kanssa näyttelyitä, sekä joskus myöhemmin (5-10 vuoden päästä) haluaisin itse alkaa kasvattamaan tätä rotua. Sijoituskissan kautta pääsisin seuraamaan kasvatustoimintaa askeleen lähempää kuin ihan lemmikkikissan kanssa. Lisäksi tämä kasvattaja on mun kaveri, tulemme hyvin juttuun ja molemmat luotamme toisiimme, joten tämän parempaa alkuasetelmaa sijoitussuhteelle ei voisi oikeastaan ollakaan. Ainakaan minun kantiltani. Mulle tarjottu pentu on erittäin lupaava näyttelyiden kannalta, ja muutenkin juuri sellainen kuin mistä olen haaveillut (väri, luonne, rotu). Kissan kanssa harrastaminen olisi mulle myös hyväksi, olen taipuvainen erakkomaiseen elämäntyyliin, ja kaverisuhteiden hankkiminen on mulle aina ollut vähän hankalaa. Näyttelytouhuihin osallistuessa tutustuisi väkisinkin myös muihin harrastajiin, tiedän kun ennen harrastin näyttelyitä toisen koiramme kanssa, mutta ne on nykyään molemmat leikattu joten näyttelyihin emme enää pääse. Tietenkin kissa olisi myös perheen tasavertainen jäsen ja pääasiassa lemmikki, eli pelkäksi näyttelyesineeksi en ole sitä haluamassa. Toki kissa olisi myös ihan lemmikkisopimuksella ostettuna kalliimpiikin, mutta hinta ei mulla ole tässä se ratkaiseva tekijä.
Mies taas on sitä mieltä ettei halua kissaa juuri nyt koska mulla on muutenkin jo monta lemmikkiä, ja lapsemme on vasta niin pieni. Mun mielestä noi on vähän hassuja perusteluita, en nimittäin ole vuoden päästäkään luopumassa näistä nykyisistä lemmikeistä, ja poikamme osaa olla tosi nätisti eläinten kanssa. Meidän koirat ovat keskimääräistä kissaa pienempiä, eikä meidän poika niillekään tekisi ikinä mitään tyhmää. Päin vastoin hän osaa olla tosi kiltisti niiden kanssa, ja tykkää touhuta niiden kanssa monenlaisia juttuja. Varsinaisesta hoitamisesta/huolenpidosta ei vielä voi puhua, mutta poikamme tykkää leikkiä koirien kanssa erilaisia aktivoimisleikkejä, käydä kävelyillä, ja lisäksi hän pitää kunniatehtävänään koirien ruokkimista.
Muidenkin tuttujemme lemmikkien kanssa hän tulee hyvin juttuun, kuuntelee omistajien ohjeita eläinten lähestymisestä ja pysyy itse rauhallisena vaikka onkin silminnähden valtavan innoissaan. Pojan parhaan kaverin luona asuu kaksi kissaa, niitä hän ihailee ihan valtavasti, ja tykkää leikkiä niiden kanssa. Koskaan ei yritä sim. kantaa mitään elimiä, ja sylissäkin pitää vain jos eläin siihen aikuisen toimesta nostetaan.
Kertokaa siis miten mä esitän tän asian mun miehelleni niin että ymmärtää munkin kannan? En ole hänelle vielä maininnut tuosta tarjotusta sijoitussopimuksesta, olemme tähän mennessä jutelleet ihan vaan mun kissahaaveestani, ei mistään tietystä pennusta/kasvattajasta. Hän tietää että mä haluaisin kissan jo pian, mutta on itse siis noilla mainitsemillani perusteilla sitä mieltä että aikaisintaan vuoden päästä.
Syy miksi haluaisin kissan jo nyt, on se että tutulle hyvälle kasvattajalle on syntynyt lähes täydellinen pentue, josta yhtä kissaa hän tarjosi minulle sijoitukseen. Mä itse haluan kissan koska haluaisin harrastaa sen kanssa näyttelyitä, sekä joskus myöhemmin (5-10 vuoden päästä) haluaisin itse alkaa kasvattamaan tätä rotua. Sijoituskissan kautta pääsisin seuraamaan kasvatustoimintaa askeleen lähempää kuin ihan lemmikkikissan kanssa. Lisäksi tämä kasvattaja on mun kaveri, tulemme hyvin juttuun ja molemmat luotamme toisiimme, joten tämän parempaa alkuasetelmaa sijoitussuhteelle ei voisi oikeastaan ollakaan. Ainakaan minun kantiltani. Mulle tarjottu pentu on erittäin lupaava näyttelyiden kannalta, ja muutenkin juuri sellainen kuin mistä olen haaveillut (väri, luonne, rotu). Kissan kanssa harrastaminen olisi mulle myös hyväksi, olen taipuvainen erakkomaiseen elämäntyyliin, ja kaverisuhteiden hankkiminen on mulle aina ollut vähän hankalaa. Näyttelytouhuihin osallistuessa tutustuisi väkisinkin myös muihin harrastajiin, tiedän kun ennen harrastin näyttelyitä toisen koiramme kanssa, mutta ne on nykyään molemmat leikattu joten näyttelyihin emme enää pääse. Tietenkin kissa olisi myös perheen tasavertainen jäsen ja pääasiassa lemmikki, eli pelkäksi näyttelyesineeksi en ole sitä haluamassa. Toki kissa olisi myös ihan lemmikkisopimuksella ostettuna kalliimpiikin, mutta hinta ei mulla ole tässä se ratkaiseva tekijä.
Mies taas on sitä mieltä ettei halua kissaa juuri nyt koska mulla on muutenkin jo monta lemmikkiä, ja lapsemme on vasta niin pieni. Mun mielestä noi on vähän hassuja perusteluita, en nimittäin ole vuoden päästäkään luopumassa näistä nykyisistä lemmikeistä, ja poikamme osaa olla tosi nätisti eläinten kanssa. Meidän koirat ovat keskimääräistä kissaa pienempiä, eikä meidän poika niillekään tekisi ikinä mitään tyhmää. Päin vastoin hän osaa olla tosi kiltisti niiden kanssa, ja tykkää touhuta niiden kanssa monenlaisia juttuja. Varsinaisesta hoitamisesta/huolenpidosta ei vielä voi puhua, mutta poikamme tykkää leikkiä koirien kanssa erilaisia aktivoimisleikkejä, käydä kävelyillä, ja lisäksi hän pitää kunniatehtävänään koirien ruokkimista.
Muidenkin tuttujemme lemmikkien kanssa hän tulee hyvin juttuun, kuuntelee omistajien ohjeita eläinten lähestymisestä ja pysyy itse rauhallisena vaikka onkin silminnähden valtavan innoissaan. Pojan parhaan kaverin luona asuu kaksi kissaa, niitä hän ihailee ihan valtavasti, ja tykkää leikkiä niiden kanssa. Koskaan ei yritä sim. kantaa mitään elimiä, ja sylissäkin pitää vain jos eläin siihen aikuisen toimesta nostetaan. Kertokaa siis miten mä esitän tän asian mun miehelleni niin että ymmärtää munkin kannan? En ole hänelle vielä maininnut tuosta tarjotusta sijoitussopimuksesta, olemme tähän mennessä jutelleet ihan vaan mun kissahaaveestani, ei mistään tietystä pennusta/kasvattajasta. Hän tietää että mä haluaisin kissan jo pian, mutta on itse siis noilla mainitsemillani perusteilla sitä mieltä että aikaisintaan vuoden päästä.
Toivottavasti se järkiintyy odotellessaan.