S
"Sari"
Vieras
Teet tiski- ja siivousvuorot. Jos mies ei hoida osuuttaan, niin annat hänelle kuukauden aikaa korjata tilanne tai laitat eropaperit vireille.
M
MOI KKA
Vieras
H
"hippula"
Vieras
[QUOTE="Vieras";28424924]Miehesi on sottapytty. Jos kahdella ihmisellä, jotka asuvat samassa kodissa on erilainen siivuostaso, syntyy aina ongelmia. Toisella häiritsee leivän murut pöydällä ja toinen ei edes näe niitä. Sun miehelläs tuntuu puuttuvan koko ajatus siitä että kotona olisi kiva olla siistiä, jos ei moneen viikkoon tajuu siivota astioita. Oon pahoillani, mutta tuota on todella vaikea muuttaa :/
Ootko kokeillu pyytää aina yhdelle päivälle tekemään jotain? Jos sottapytylle sanoo, että tiskaa nyt heti tai sun tiskivuoro on seuraavaksi, niin se ei välttämättä tapahdu ikinä. Käskyttäminen tehä heti tuntuu pomottelulta ja jos ei anna aikarajaa niin sen lykkää aina huomiselle. Koita sanoa, että tiskaa tänään. Se antaa vapauden valita milloin sen tekee, mutta kumminki se tulee tapahumaan lähitulevaisuudessa.
Asuin joskus siskoni kanssa samassa kämpässä ja hän ei siivonnut ikinä. Huomasin tuon kaikkein toimivammaksi tavaksi pyytää tekemään jotain.[/QUOTE]
pyytäminen ei tuota tulosta,vain se että käsken ja käsken ja käsken,sitten tekee.. saattaa sanoo että kohta ja sitten sanon ei vaan nyt, niin sit saattaa sen koneen täyttää. mutta mä en halua olla oikeasti mikään äiti. totakin tapahtuu harvoin
Ootko kokeillu pyytää aina yhdelle päivälle tekemään jotain? Jos sottapytylle sanoo, että tiskaa nyt heti tai sun tiskivuoro on seuraavaksi, niin se ei välttämättä tapahdu ikinä. Käskyttäminen tehä heti tuntuu pomottelulta ja jos ei anna aikarajaa niin sen lykkää aina huomiselle. Koita sanoa, että tiskaa tänään. Se antaa vapauden valita milloin sen tekee, mutta kumminki se tulee tapahumaan lähitulevaisuudessa.
Asuin joskus siskoni kanssa samassa kämpässä ja hän ei siivonnut ikinä. Huomasin tuon kaikkein toimivammaksi tavaksi pyytää tekemään jotain.[/QUOTE]
pyytäminen ei tuota tulosta,vain se että käsken ja käsken ja käsken,sitten tekee.. saattaa sanoo että kohta ja sitten sanon ei vaan nyt, niin sit saattaa sen koneen täyttää. mutta mä en halua olla oikeasti mikään äiti. totakin tapahtuu harvoin
V
"vieras"
Vieras
Oon tätä tehnytkin. Pyykänny, kokannu ja tiskannu vaan itelle+pojalle. Turha sitte kitistä kun ei oo vaatteita ja astioitakaan.
Teillä asuu kaksi masentunutta ja väsynyttä aikuista jotka kaipaa molemmat kipeästi apua.. perheneuvolaan soittoa ja siellä aukomaan asioita ja tekemään oikeita suunnitelmia ammattiauttajan johdolla miten arkea aletaan PIKKUHILJAA rakentamaan uudelleen niin että molemmat osallistuvat voimavarojensa mukaan..
T
"tyyppi"
Vieras
[QUOTE="hippula";28423712]ihanko totta mun pitäisi vielä kaikkien vuosien jälkeen kyetä sanomaan samoista asioista nätisti? no en kykene niin paljon vituttaa tollanen puhdas itsekkyys!
[/QUOTE]
Jos haluaa muutosta kannattaa muuttaa omaa käyttäytymistään. Toisenkin on pakko muuttaa omaa vuorovaikutustaan kun totuttuun ei voi enää turvautua.
[/QUOTE]
Jos haluaa muutosta kannattaa muuttaa omaa käyttäytymistään. Toisenkin on pakko muuttaa omaa vuorovaikutustaan kun totuttuun ei voi enää turvautua.
[QUOTE="hippula";28423694]mies kyllä pesee pyykkiä, muuta ei tee.
ei tuo toimi! mistä me muut sitten syödään kun kaikki astiat on lopult amiehen käyttämiä? kerran kokeilin muutaman viikon, odotin että milloin tekee jotain. Kiva oli tutuillekkin valehdella miksi ei voi tulla kylään;Täällä oli tiskipöytä täynnä likaisia astioita, kaikki pinnat keittiössä likaisia, pöydän alunen lasten jäljiltä täynnä ruuan tähteitä,samaten pöytä. kaikki pöydät täynnä papereita, lattialla liikkumatilaa,ei juuri yhtään, täynnä leluja, vaatteita, lehtiä. sohville ei mahtunut istumaan:täynnä lehtiä ja vaatteita! lattialla ei ollut metriäkään tyhjää tilaa.
->tuossa vaiheessa hermostuin olin äkäinen koko päivän ja siivosin, illalla mies pyys että tuu kainaloon, sanoin sille että en tule syynkin varmaan arvaat.
->mies mökötti.[/QUOTE]
Mua jäi tässä vaivamaan pari seikkaa: ensin sanot, että odotit muutaman viikon josko mies tekee jotain. Odotit, että mies tajuaa itse tarttua toimeen vai sanoit että noi on sitten sun sotkujas ja siivoat ne itse?
Toinen juttu: kyllästyit katsomaan sotkua, siivosit itkuraivolla ja ilmoitit miehelle että en tuu kainaloon ja tiedät kyllä miksi. Teitkö selväksi miksi? Ei mies ihan todella välttämättä tajua. Ei se osaa lukea sun ajatuksiasi, että ensin päiväkausia odotat siivousta ja sitten siivoat itse. Miehet tarttee selkeitä ohjeita, ei rivien välistä lukemista.
Mun miehelläni oli tapana laittaa pyykit kuivumaan suoraan koneesta semmosina myttyinä. Räyhäsin aikani että nää on ihan kauheen näkösiä eikä ees kuivu kunnolla. Ei se tajunnut ennenkuin sanoin että mennääs kattomaan kun äitee näyttää sulle yhden jutun. Kato kun paita otetaan koneesta niin se ravistellaan tälleen suoraksi ennenku laitetaan narulle. Ilme oli melko hölmistynyt kun itse sit hokasi sen jutun.
ei tuo toimi! mistä me muut sitten syödään kun kaikki astiat on lopult amiehen käyttämiä? kerran kokeilin muutaman viikon, odotin että milloin tekee jotain. Kiva oli tutuillekkin valehdella miksi ei voi tulla kylään;Täällä oli tiskipöytä täynnä likaisia astioita, kaikki pinnat keittiössä likaisia, pöydän alunen lasten jäljiltä täynnä ruuan tähteitä,samaten pöytä. kaikki pöydät täynnä papereita, lattialla liikkumatilaa,ei juuri yhtään, täynnä leluja, vaatteita, lehtiä. sohville ei mahtunut istumaan:täynnä lehtiä ja vaatteita! lattialla ei ollut metriäkään tyhjää tilaa.
->tuossa vaiheessa hermostuin olin äkäinen koko päivän ja siivosin, illalla mies pyys että tuu kainaloon, sanoin sille että en tule syynkin varmaan arvaat.
->mies mökötti.[/QUOTE]
Mua jäi tässä vaivamaan pari seikkaa: ensin sanot, että odotit muutaman viikon josko mies tekee jotain. Odotit, että mies tajuaa itse tarttua toimeen vai sanoit että noi on sitten sun sotkujas ja siivoat ne itse?
Toinen juttu: kyllästyit katsomaan sotkua, siivosit itkuraivolla ja ilmoitit miehelle että en tuu kainaloon ja tiedät kyllä miksi. Teitkö selväksi miksi? Ei mies ihan todella välttämättä tajua. Ei se osaa lukea sun ajatuksiasi, että ensin päiväkausia odotat siivousta ja sitten siivoat itse. Miehet tarttee selkeitä ohjeita, ei rivien välistä lukemista.
Mun miehelläni oli tapana laittaa pyykit kuivumaan suoraan koneesta semmosina myttyinä. Räyhäsin aikani että nää on ihan kauheen näkösiä eikä ees kuivu kunnolla. Ei se tajunnut ennenkuin sanoin että mennääs kattomaan kun äitee näyttää sulle yhden jutun. Kato kun paita otetaan koneesta niin se ravistellaan tälleen suoraksi ennenku laitetaan narulle. Ilme oli melko hölmistynyt kun itse sit hokasi sen jutun.
J
"jojo"
Vieras
Mahtaako ap nähdä tätä ketjua enää? No, ehkä joku muu lukee silti.
Kiinnitin huomiota noihin ap:n esimerkkeihin "en ole miehen äiti, joka siivoaisi kaikki tämän sotkut."
Pakko kysyä, että kai teillä sentään lapset osallistuvat kotitöihin? Jos eivät, korjaa asia mitä pikimmiten tai heistä kasvaa samanlaisia lusmuja kuin isänsä. Äiti ei ole siivousautomaatti. Jos he osallistuvat, voisit vedota siihen, kun puhut miehellesi. Kerrot, että sinusta on älytöntä, että aikuinen mies ei kykene tekemään kotihommia, vaikka askareet onnistuvat lapsiltakin. Kerro myös, että mies on huono esimerkki. Meillä tuo tehosi, samoin mies pistelee nykyään salaattia poskeen, kun huomautin, että lapset ottavat mallia vanhemmiltaan. Asia pitää vain muotoilla sievästi.
Koska olette tilanteessa, jossa homma menee helposti huutamiseksi, älä puhu asiasta ollenkaan. Kirjoita kirje. Vältä kirjoittamasta asioita muotoon "minä joudun aina" tai "sinä et koskaan" vaan aloita kertomalla asioita "minusta tuntuu siltä, että..." tai "minusta olisi ihanaa jos..."
Kerro, miten sinä haluaisit asian olevan, mutta ota huomioon myös miehen mielipide. "Sinusta ehkä tuntuu/luulen, että sinä ajattelet..." Jos oletat väärin, mies huomaa, missä kohtaa ajattelette eri tavoin. Kerro myös, että tiedät huutamisesi olevan väärin, mutta että olet umpikujassa etkä enää osaa esittää asiaasi nätimmin, sillä olet ihan piipussa.
Kirjoita ylös myös miehesi hyvät puolet, anna kehuja. "Pidän sinusta, koska/rakastan sinussa sitä, että/arvostan sitä, kun..." Voit myös kertoa, ettet haluaisi luopua hänestä tai pilata muuten hyvää suhdetta tällaisen asian takia, mutta voimavarasi alkavat olla lopussa ja tarvitset mieheltä konkreettista apua. Kerro, että sinua harmittaa, kun riitelette.
Joudut todennäköisesti kirjoittamaan kirjeen useampaan kertaan, että saat sen hiottua kuntoon. Ainakin minulla käy äkkiä niin, että vaikka yritän aloittaa kirjeen rauhassa ja asennoitua siten, että en syyttele ja olen levollinen, jossain vaiheessa kuohahtaa ja syyttely alkaa. Loppupää kirjeestä voi olla hyvonkin rumaa, mutta se on kätevä tapa päästellä höyryjä. On oltava tarkkana, ettei se versio joudu miehen käsiin. Lue kirjeesi seuraavana päivänä, silloin huomaat, missä menee vikaan. Korjaa se. Jos vielä mättää, lue kirje uudestaan illalla tai seuraavana päivänä ja korjaa vielä. Anna vasta valmis kirje miehelle.
Varaa aikaa keskusteluun lähipäivinä, ja muista pysyä silloin tyynenä tai homma valuu hukkaan. Voi olla, ettei mies keskustele kanssasi, eikä ainakaan aloita keskustelua, mutta hän saattaa silti kuunnella, kun puhut kirjeen sisällöstä hänelle. Minun mieheni saattaa tuijottaa korostetusti vaikka televisiota ja näyttelee, ettei kuule, mutta yllätys yllätys, hän kuuntelee silti hyvinkin tarkkaan, vaikkei kommentoi mitään. Tällä tavoin meillä on selvitelty isojakin asioita. Riita poikki kirjeitse, sitten minä puhun "kuuroille korville" ja lopulta joku päivä mieskin haluaa puhua asiasta. Sitten haetaan kompromissia.
Kiinnitin huomiota noihin ap:n esimerkkeihin "en ole miehen äiti, joka siivoaisi kaikki tämän sotkut."
Pakko kysyä, että kai teillä sentään lapset osallistuvat kotitöihin? Jos eivät, korjaa asia mitä pikimmiten tai heistä kasvaa samanlaisia lusmuja kuin isänsä. Äiti ei ole siivousautomaatti. Jos he osallistuvat, voisit vedota siihen, kun puhut miehellesi. Kerrot, että sinusta on älytöntä, että aikuinen mies ei kykene tekemään kotihommia, vaikka askareet onnistuvat lapsiltakin. Kerro myös, että mies on huono esimerkki. Meillä tuo tehosi, samoin mies pistelee nykyään salaattia poskeen, kun huomautin, että lapset ottavat mallia vanhemmiltaan. Asia pitää vain muotoilla sievästi.
Koska olette tilanteessa, jossa homma menee helposti huutamiseksi, älä puhu asiasta ollenkaan. Kirjoita kirje. Vältä kirjoittamasta asioita muotoon "minä joudun aina" tai "sinä et koskaan" vaan aloita kertomalla asioita "minusta tuntuu siltä, että..." tai "minusta olisi ihanaa jos..."
Kerro, miten sinä haluaisit asian olevan, mutta ota huomioon myös miehen mielipide. "Sinusta ehkä tuntuu/luulen, että sinä ajattelet..." Jos oletat väärin, mies huomaa, missä kohtaa ajattelette eri tavoin. Kerro myös, että tiedät huutamisesi olevan väärin, mutta että olet umpikujassa etkä enää osaa esittää asiaasi nätimmin, sillä olet ihan piipussa.
Kirjoita ylös myös miehesi hyvät puolet, anna kehuja. "Pidän sinusta, koska/rakastan sinussa sitä, että/arvostan sitä, kun..." Voit myös kertoa, ettet haluaisi luopua hänestä tai pilata muuten hyvää suhdetta tällaisen asian takia, mutta voimavarasi alkavat olla lopussa ja tarvitset mieheltä konkreettista apua. Kerro, että sinua harmittaa, kun riitelette.
Joudut todennäköisesti kirjoittamaan kirjeen useampaan kertaan, että saat sen hiottua kuntoon. Ainakin minulla käy äkkiä niin, että vaikka yritän aloittaa kirjeen rauhassa ja asennoitua siten, että en syyttele ja olen levollinen, jossain vaiheessa kuohahtaa ja syyttely alkaa. Loppupää kirjeestä voi olla hyvonkin rumaa, mutta se on kätevä tapa päästellä höyryjä. On oltava tarkkana, ettei se versio joudu miehen käsiin. Lue kirjeesi seuraavana päivänä, silloin huomaat, missä menee vikaan. Korjaa se. Jos vielä mättää, lue kirje uudestaan illalla tai seuraavana päivänä ja korjaa vielä. Anna vasta valmis kirje miehelle.
Varaa aikaa keskusteluun lähipäivinä, ja muista pysyä silloin tyynenä tai homma valuu hukkaan. Voi olla, ettei mies keskustele kanssasi, eikä ainakaan aloita keskustelua, mutta hän saattaa silti kuunnella, kun puhut kirjeen sisällöstä hänelle. Minun mieheni saattaa tuijottaa korostetusti vaikka televisiota ja näyttelee, ettei kuule, mutta yllätys yllätys, hän kuuntelee silti hyvinkin tarkkaan, vaikkei kommentoi mitään. Tällä tavoin meillä on selvitelty isojakin asioita. Riita poikki kirjeitse, sitten minä puhun "kuuroille korville" ja lopulta joku päivä mieskin haluaa puhua asiasta. Sitten haetaan kompromissia.
Similar threads
Uusimmat
-
-
VYle TV1 uutiset: Riikka Purra on vielä tällä kaudella valmis lisäsopeutusleikkauksiin
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 9
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
Kuumimmat
-
V
-
W
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V