miten saan 5-vuotiaan ymmärtämään...

[mitäs nyt?]

...että meidän 9v sukulaispoika on niin paljon häntä isompi, että on omissa harrastuksissaan, omien kavereidensa kanssa yms ja ei ehkä ole niin kiinnostunut enää leikkimään yhdessä meidän pojan kanssa....
ovat jo niin eri maailmoissa...

lapsi kyselee koko ajan et pyydetäänkö mattia ja voidaanko soittaa matille ja mitähän matti tekee ja mä kutsun kyllä matin mun synttäreille....

oikeesti, mä oon sanonut ihan suoraan lapselle selittäen mitä tohon aluksi kirjoitin, mutta ei....

nyt kun matti täyttää 10 niin juhlat pidetään jossain megazonessa tms (?) joku värikuulasotajuttu (?) minne on kutsunut n.5 läheisintä kaveriaan ja meidän poika on ihan murtunut kun häntä ei ole kutsuttu.... eikä ymmärrä miksei vaikka ollaan selitetty....

välillä toki tää matti käy meillä ja me käydään siellä, mutta ei niiden leikeistä enää meinaa tulla mitään.. osasinkohan selittää.. tällä matilla on itsellään 2 pikkusisarusta ja osaa kyllä olla ja touhuta pienempiensä kanssa, mutta näkee ettei oo lempipuuhaa..

 

[PölyEsteri]

Voi pikkuista.

Kyllä meidänkin 6 vuotias sanoo 18 vuotiasta serkkutyttöä parhaaksi ystäväkseen. Onneksi serkkutyttö pitää lapsista.

Meidän vanhempi lapsi on 11, mutta ne kyllä leikkii keskenään tuon 6 vuotiaan kanssa ja niillä on ihan omat jutut kahdestaan.

Yrittäkää hommata 5 vuotiaalle oman ikäisiä kavereita?

 

["alkup."]

Voi pikkuista.

Kyllä meidänkin 6 vuotias sanoo 18 vuotiasta serkkutyttöä parhaaksi ystäväkseen. Onneksi serkkutyttö pitää lapsista.

Meidän vanhempi lapsi on 11, mutta ne kyllä leikkii keskenään tuon 6 vuotiaan kanssa ja niillä on ihan omat jutut kahdestaan.

Yrittäkää hommata 5 vuotiaalle oman ikäisiä kavereita?

meidän 5veellä on omanikäisiään kavereita myös, ei ole siitä kiinni.. tää matti vaan on niin idoli... en tiedä...

 

["heh"]

Onko pojalla miten paljon oma ikäisiä kavereita? Jos yrittäisit rohkaista enemmän heidän seuraansa.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="alkup.";23675060]meidän 5veellä on omanikäisiään kavereita myös, ei ole siitä kiinni.. tää matti vaan on niin idoli... en tiedä...[/QUOTE]

Toisaalta se on hyvä juttu, että on joku tommonen, jota voi ihailla. Pyytäkää Mattia juttuihin, joista Matti nauttii ja pienempi voi olla mukana. Sillä tavalla, että se pienempi ei ole pelkkä rasitus.

 

["Rohmu"]

Meillä vähän sama tilanne oman (6-v) ja ystävän pojan (11-v) kanssa. Se on varmaan tuo ikä, kun juur ihannoidaan vanhempia/isompia poikia... en ole itsekään muuta osannut kuin selittää, että 11-v:llä on itsellä omia kavereita, joiden kanssa harrastetaan ym. Silti oma poika toivoo tätä isompaa aina käymään ja joskus yhdessäolo onnistuukin pleikkaripelien kautta, joita kumpikin tykkää pelata ja "ajatusmaailma kohtaa".

 

["vieras"]

Meillä on myös samanlainen tilanne, mutta toisinpäin. Eli meidän poika on nyt 11.v. ja tuo naapurin poika joka on 6.v. käy lähes joka päivä meillä pyytämässä meidän poikaa, tai tulee meille. Täällä on myös molemmille oman ikäisiä kavereita. Teimme semmoisen sopimuksen että tämä naapurin poika tulee vain kerran tai kaksi viikossa, ei useammin, ja se on toiminut. Näin kuinka oma poikani kärsi siitä kun tuo poika oli joka päivä täällä.

 

[Anatolia]

Lapsi ymmärtää sen kyllä, vaikka asiasta hetkellisesti surulliseksi tulisikin.

Minä selittäisin, että Matti on sinua paljon isompi, ja hänellä on kova kiire koulun, harrastusten ja sen sellaisten kanssa. Ja panostaisin entistä enemmän 5-vuotiaan omien kaverisuhteiden kehittymiseen.