Hae Anna.fi-sivustolta

Miten saan isäni ymmärtämään etten tahdo lahjoja?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä vierailija, 17.03.2019.

  1. vierailija Vierailija

    Olen 34-vuotias, avioliitossa, ihan hyvin omillani toimeentuleva nainen. Ongelma on isäni joka on koko elämäni ajan ostellut jatkuvasti lahjoja joita en halua tai tarvitse.

    Ongelma alkoi jo niin varhaisessa lapsuudessani etten moneen vuoteen tajunnut sitä ongelmaksi. Vanhempani erosivat ollessani 5-vuotias, mutta tapasin isääni tiheästi tämän jälkeenkin. Sain aina älyttömät määrät lahjoja: kun kaverit saivat joululahjaksi nallen, minä sain niitä 15. Kun kaveri sai suklaapatukan, minä sain kymmenen kilon laatikon Kinder-patukoita (muistaakseni laskettiin että niitä oli yli 200). Hän saattoi tuhlata kuukauden tulonsa yhdessä päivässä lahjoihin, ilman mitään merkkipäivää, ihan "muuten vaan". Pikkulapsesta tämä oli tietysti mielettömän hienoa. Isä oli maailman paras isä.

    Jossain vaiheessa homma muuttui: isäni alkoi laskeskella rahojaan edessäni valittaen että taas täytyy syödä kaurapuuroa kun "sun lahjoihis on kulunut 983 euroa ja 45 senttiä tässä kuussa". Tunsin syyllisyyttä vaikken tietenkään rahasta tai sen arvosta ymmärtänyt paljonkaan tuossa iässä. Vasta teini-ikäisenä aloin käsittää että isältä ei voi ottaa lahjoja vastaan, ja olenkin nyt 20 vuoden ajan yrittänyt kaikin tavoin saada lahjoituksia loppumaan.

    Rahoja hän ei enää laske edessäni, mutta joka kerta kyläillessään, eli noin kerran kuussa, kaikista kielloista huolimatta, hän tuo vähintään kassillisen satunnaista roinaa, välillä kalliitakin lahjoja, kuten kodinkoneita ja elektroniikkaa, esim kameroita, ipodeja, puhelimia ym mitä en ole millään tavalla ilmaissut tarvitsevani. Myös miehelleni hän on ostanut pari useamman satasen lahjaa. Keskusteluista on tullut hankalia, koska en voi millään tavalla osoittaa että pidän mistään asiasta tai esineestä. En voi kertoa minkä elokuvan katsoin viimeksi, minkä kirjan luin tai mistä väristä pidän. Jos teen näin, hän ostaa kaiken asiaan liittyvän x 3 ja vähän asian vierestäkin, ja roudaa ne asuntooni ensi kerralla tavatessamme. Kerran suosittelin hänelle elokuvaa, jonka jälkeen sain lahjaksi kaiken elokuvaan liittyvän fanitavaran, limited editionit, extendet versiot, kalenterit, action figuurit ym jotka varmasti olivat todella kalliita mutta joista en ollut tippakaan kiinnostunut. Asuntoni on aivan täynnä hänen vuosien varrella hankkimaansa romua, josta ei saa hankkiutua eroon. Isäni on pienituloinen, ja on ilmeisesti ottanut lainoja ja ostanut lahjoja osamaksulla, on aina veloissa jne.

    Olen lukemattomia kertoja yrittänyt keskustella asiasta järkevästi isäni kanssa, selittänyt että olemme tavaran suhteen erilaisia ihmisiä, että arvostan kyllä ajatusta mutta en halua lahjoja, että hänen kuuluisi käyttää vähät rahansa omiin asioihinsa, ettei asuntooni mahdu enempää roinaa, olen suuttunutkin, kieltänyt kyläilemästä jos on tuomassa roinaa, ja yrittänyt saada häntä viemään romut mukanaan lähtiessään. Viimeisin keino on toiminut pari kertaa, kun lahja on ollut jokin todella kallis, kuten monen tonnin telkkari, mutta isäni suuttuu joka kerta kun pidän pintani, eikä suostu palauttamaan tavaroita kauppaan, vaan pistää sen sijaan omaan varastoonsa hyödyttöminä eikä koskaan myy tai käytä niitä.

    Inhoan ylipäätään kaikkea turhaa roinaa, ahdistaa, tunnen itseni hirveäksi, kiittämättömäksi ihmiseksi, mutta en yksinkertaisesti voi enää ottaa näitä lahjoja vastaan. Se tuntuu pahalta ja väärältä niin monesta eri syystä.

    Onko kenelläkään ollut samankaltaisia tilanteita? Kaikki hyvät (ja huonommatkin) ratkaisut otetaan ilomielin vastaan!
     
  2. vierailija Vierailija


    Sano vaan kiitos - ja laita sitten hyvä kiertoon. Voit vaikka todeta "kuinka ystäväsi X ilahtuu juuri tällaisesta !" Etsi vaikka joku kerho tai seura tms harrastuspiiri, joka mielellään ottaisi vastaan juuri sellaisen esineen.
    Lahjoita hyväntekeväisyyteen tai sellaiselle, joka siitä oikeasti ilahtuisi.
    Muista aina mainita isällesi kuinka hyvään tarpeeseen se jollekin puutteenalaiselle tuli.

    Toisaalta voisit tietysti pyytää häntä tuomaan jonkun ihan nimenomaisen jutun, esim aivan tietyn kahvipaketin tms. tuliaisen, jonka hinta on normaalin tuliaisen puitteissa.
     
  3. vierailija Vierailija

    Hyväntekeväisyyteen lahjoittamista olen itsekin harkinnut, mutta isä on nimenomaan kieltänyt hankkiutumasta tavaroista eroon, ja hän suuttuu ja loukkaantuu jos näin teen. Pari kertaa olenkin lahjoittanut mm. kirjoja pois, ja vielä vuosikymmenen jälkeenkin isä kyselee niiden perään. Olen yrittänyt selittää etten voi käyttää asuntoani varastona kaikelle mitä en tarvitse, ja ehdottanut että hän vie osan romuista itse pois jos hän toivoo etten anna niitä muille, mutta turhaan.

    Toisaalta, en enää tässä vaiheessa usko että tilanteeseen löytyy ratkaisua joka EI loukkaisi isääni - lahjoituksesta sentään joku muu voisi ilahtua.

    Tuota nimenomaisen tuliaisen taktiikkaakin on kokeiltu juuri ruuan muodossa, tuloksena se että tuliainen tuodaan kyllä mutta aina myös pari kassillista muuta tavaraa, vaikka olisi selkeästi ja moneen kertaan painotettu "EI MITÄÄN MUUTA, kiitos".

    Ihanteellinen ratkaisu olisi sellainen, joka lopettaisi isäni rahan tuhlauksen lahjoihin, ja näin parantaisi hänen kurjaa taloudellista tilannettaan. Siinä mielessä mainitsemasi "ystävälle X" lahjoittaminen ja siitä isälle suureen ääneen ilmoittaminen voisi ehkä saada jonkinlaisen psykologisen reaktion aikaan. Kuka sitä nyt tyttären kaverille viitsii jatkuvasti ostella kalliita lahjoja? Luulisin? Toisaalta kyse on isästäni, joten jää nähtäväksi. Kokeilemisen arvoinen idea kuitenkin, kiitos!
     
  4. vierailija Vierailija

    Toivottavasti saat vielä lisää kokeilemisen arvoisia ideoita täältä.
     
  5. money money Vierailija

    Pyydä isää lahjoittamaan sinulle rahaa "lahjatilille", jokin tietty summa, jonka voit sitten käyttää haluamallasi tavalla. Tai säästää pahan päivän varalle.
     
  6. vierailija Vierailija

    Kiitos vastauksesta! Tämä oli varmaan ihan ensimmäinen omakin ideani, ja ehdotin sitä isälle jo vuosia sitten. Valitettavasti isä ei ollut oikein kiinnostunut, eikä idea näin toteutunut. Tykkää varmaan ostella lahjoja mieluummin, oman makunsa mukaisia, huolimatta siitä että minä en niitä tahdo :/
     
  7. vierailija Vierailija

    Isäsi pakonomainen tarve ostaa lahjoja voi olla myös sairauden oire. Eräs tuttavani harrasti samanlaista toimintaa vuosia ja myöhemmin puhkesi psykoosi sekä vähitellen muistisairaus. Järkipuhe ei auttanut. Nykyisin hänellä on raha-asioissa edunvalvoja.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti