Miten saan lapsen opetettua jakamaan tavaransa?

[äititti]

Meillä on jonkin verran yli kolmivuotias poika, joka käy pari kertaa viikossa pienten kerhossa yksinään muutaman tunnin. Siellä yrittää omia kaikki mieluisat tavarat, ei mitenkään esim. antaisi suosikkikuormuriaan muille, heti kerhon alkaessa ryntää leluun kiinni ja vaikka siirtyisi leikkimään jollain muulla, niin kuormuriin ei muut saisi koskea. Ohjaaja sanoi, että nyt jakaminen on alkanut sujua paremmin, mutta kotona tilanne on muuttunut aivan kamalaksi, pikkuveli ei saisi koskea mihinkään.

Pari kertaa ollaan oltu pojan kavereilla lähiaikana leikkimässä, vanhemmat istuvat olkkarissa ja lapset leikkivät missä leikkivät, siellä jakaminen kyllä sujuu jotenkuten. Mutta kotona ei mitenkään. Viime viikolla oli pojan paras kaveri ekaa kertaa meillä, ovat siis muuten kuin paita ja peppu, mutta kaveri ei olisi mitenkään saanut katsoakkaan poikamme leluja. Poika itkeskeli ja kiukutteli koko vierailun eikä leikkinyt kaverin kanssa ollenkaan. Kun kaveri lähti kotiin yritin jutella lapseni kanssa ja poika ilmoitti, ettei halua kaveriaan enää meille, koska se koski hänen leluihinsa. Oli aivan tosissaan valmis luopumaan ystävästään mielummin kuin antamaan toisen koskea leluihinsa.

Jäähyt ei auta, eikä auta tavaran takavarikoiminen. Pikkuveljeltään vie kaikki lelut kädestä, koska hän haluaa mielummin leikkiä niillä, ei veli niitä kuulemma tarvitse. Itkee, huutaa, kiljuu ja mätkii vanhempia, kun tulee riitaa jakamisesta. Ei kuuntele tässä asiassa järkipuhetta, ollaan yritetty jutella asiasta rauhallisesti.

Pienempänä osasi jakaa ihan hienosti, nyt tuntuu, että ongelma on alkanut vasta kolmevuotispäivien jälkeen. Voiko jakamista jotenkin opettaa vai pitääkö tässä vaan odotella lapsen kasvamista? Hermot menee jokapäiväiseen taisteluun.

 

[Anatolia]

Toistoa, toistoa ja toistoa...haet vaikka väkisin lapsen kädestä leluja ja annat niitä veljelle/kaverille.

Hankkikaa lapsille yhteisiä leluja, älkää tehkö numeroa siitä että tämä on sun ja tämä on veljen.

3 v on vielä kovin pieni, ja varmasti oppii . Mun lapsella on 8 v kaveri joka on yhä sellainen että omii kaiken eikä osaa jakaa mitään, ja SE alkaa kieltämättä tuntua jo tosi oudolta.

 

["vieras"]

Ei pidä luottaa siihen, että lapset voivat leikkiä kahdestaan sovussa vaan ainakin aluksi valvoa leikkiä.

 

[äititti]

Kiitos vastauksesta. Pojilla on paljon yhteisiä leluja, esim. sellainen fisherpricen iso parkkitalo, sillä osaavat hetken leikkiä rauhassa, kunhan pienempi vain tyytyy leikkimään "huonomilla" autoilla, jotka eivät isompaa kiinnosta. Työkalupakki on kanssa yhteinen, siinä on kyllä kaikkea useampi kappale ja korjaaminen sujuu hyvin, kunhan pienempi vaan ottaa isoveljeä kiinnostamattomia työkaluja. Ollaan yritetty pitää kaikki tavarat sellaisina, että varmasti sopivat kummallekkin, isommalla ei esim. ole legoja vaan duploilla rakentavat kummatkin. ( Pienempi laittaa kaiken vielä suuhunsa.)

En halua pojasta/pojista just sellaisia kauhukakaroita, jotka omivat kaiken eivätkä osaa leikkiä muiden kanssa. Lapsi on muuten todella sosiaalinen ja puistossakin menee aina vieraita lapsia pyytämään leikkimään, kunhan eivät vain koske pojan kaivureihin...

 

[klopsis]

Noh, en tiedä miten muut tähän suhtautuu, mutta kerronpa meidän toiminta tavan ja se on toiminut vaikka itkua ja surua se onkin omijalle aiheuttanut.

Eli meidän 3v poika pyrkii myös omimaan ns. parhaat lelut ja monesti se paras lelu on se, joka on toisella ja käy riistämässä sen käsistä.

Tässä olen huomannut, että pitää olla aikuisena silmätarkkana, jos kaveri onkin ns. myöntyväinen tai vähän arka pistämään hanttiin tuollaisessa tilanteessa, jolloin meidän öykkäri pompottaa mennen tullen.
Eli painun ottamaan tavaran takaisin kaverille.

Pihalla ollessa ei meilläkään ole jakamisen kanssa ongelmaa, sillä siellä meininkinä on lasten keskuudessa vaihdetaanko hetkeksi meininki ja tämän ovat lapset selkeästi oppineet keskenään ja se oli hirmuisen iloinen yllätys.

Takaisin omimis tilanteeseen sisätiloissa.
Eli jos meidän herra yrittää lelun palautuksen jälkeen taas ottaa väkisin lelun tai alkaa murisemaan ettei saa koskea mihinkään tms. niin silloin joutuu leikkikieltoon toviksi. Eli ihan kylmästi pois huoneesta istumaan ja jos tämäkään ei toimi, lähtee lelut takaisin hyllyille ja niihin ei sitten koske kukaan.
Varoitukset annan kahdesti ja kolmannesta YLEENSÄ loppuu se omimisvimma ja kummasti leluja annettaisiin vaikka mukaan kaverille.

Varsin sekavan tuntuinen teksti tuli, mutta tänään ei kyllä runosuoni kuki ollenkaan.
Tiukkaa linjaa ja jotain sellaista "pelotetta" minkä itse tiedät varmasti harmittavan lasta ja siitä ei luisteta. Jos ei kahdesta kerrasta usko, niin sitten se on se rangaistuksen paikka, ei auta enään siinä vaiheessa jos lapsi yrittää törkätä leluja kaverille, silloin haluaa AINOASTAAN rangaistuksen eikä oikeasti halua lelujansa jakaa omasta tahdosta.

Ja jotta lapselle tulee oikeanlainen mielikuva jakamisesta, siis että se tuo hyvän mielen kaikille eikä sitä että sillä välttää jäähyn tms. rangaistuksen, pitäisi oikeasta käytöksestä myöskin kehua alkuun kovasti.

Meillä poika on omilla konsteillamme alkanut pikkuhiljaa tajuamaan, että jos hän ei omi, antaa kaverikin lainata jotain omia lelujaan joita on tuonut mukanaan (mitkä on tietysti lopulta paljon siistimpiä kuin ne omat ), vaihtokauppa ajattelu on siis hiljalleen valaistunut pojalle myös sisätiloissa.

 

[äititti]

Kovasti tosiaan ollaan yritetty poikaa kehua, jos antaa toisilleen leluja. Kun ollaan kylässä tai kaveri on meillä käydään kyllä tasasin väliajoin katsomassa leikkejä, yleensä lapset leikkivät samassa huoneessa. Pojalla on kyllä onneksi kavereina sellaisia samanlaisia "kovapäitä", että eivät ihan suosiolla omastaan luovu. Sinänsä todella hyvä, koska muuten meidän mukulalla olisi ne kaikki parhaat lelut. Kaikki pojan kaverit ovat kyllä pikkusisaruksia, ehkä siitä johtuu se, että he ovat kaikki paljon parempia jakamaan lelunsa ja pojan käytös jotenkin tuntuu niin epämukavalta.

 

[--]

Minulle tuli mieleen, että onko pojalla kotona riittävästi omaa tilaa, jossa hän voi halutessaan leikkiä omia leikkejään, pikkuveljen pääsemättä sotkemaan? Entä löytyykö kavereiden joukosta positiivista esimerkkiä jakamisesta? Voisiko kylään kutsua jonkun oikein nätisti jakavan kaverin ja ison säkillisen leluja?