Ihan ensimmäisenä kannattaa tarkistaa, että puitteet huoneen siistinä pitämiseen on parhaat mahdolliset, eli että säilytystilat ovat lasten ulottuvilla, että jokaiselle lelulle on oma paikkansa ja että leluja ei ole liikaa.
Erilaiset muovilaatikot (esim Ikeasta nämä http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80098583 ovat aivan huippuja kynien, petshoppien, barbien pikkukrääsän ym. pienen romun säilytykseen ja sitten taas nämä http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80098516 legojen, barbinukkien, junaratojen ym. säilytykseen) vaikka värikoodattuina (lukutaidottomatkin lapset muistanevat, että pinkkiin tulee barbit, siniseen legot ja keltaiseen junarata) tai lelujen kuvalla tai tekstillä varustettuna helpottavat siivoamista.
Sitten se lelujen määrä. Mä olen ottanut sellaisen linjan, että kaikki, mikä on rikki (ja nyt ei puhuta mistään mummin vanhasta 50-luvun leikkikaluaarteesta tms oikeasti arvokkaasta), menee roskiin. Tässä periaatteessa on kaksi hyötyä. Ensimmäinen on se, että lapsi oppii, ettei kaikkea roskaa säilytetä ja toinen on se, että lapsi oppii pitämään huolta leluistaan. Vaikka se lelu olisi kaikkein rakkain, ja sen menee (tahallaan) rikkomaan, niin se lentää roskiin. Enkä mä nyt tarkoita, että tässä asiassa pitää olla ihan natsi. Onhan se selvää, että jos lapsella on lempinalle, joka on rakastettu risaksi, se parsitaan ja paikataan huolella ja rakkaudella, mutta jos se lempibrätsi löytyy huoneesta tukka leikeltynä, raajat irtirevittyinä ja tussilla sotkettuna, niin kikkelis kokkelis, mitäs läksit - kyllä lentää kaaressa kaatikselle.
Käyttökelpoiset, mutta ikätasoltaan jo menneisyyteen jääneet ehjät lelut taas lahjoitetaan esim. kavereille tai sitten vaikka lähimpään päiväkotiin, sairaalaan, neuvolaan ilahduttamaan muita lapsia. Antamisen ja lahjoittamisen ilo on myös asia, joka lapsen on hyvä oppia ihan kantapään kautta. Kirpparilla myynti on ihan ok sekin, jos tavoitteena on vaikka hankkia rahaa johonkin uuteen, kalliimpaan leluun, jota ei lapselle haluta ihan vaan ilman edestä antaa.
Siivoamisen pilkkominen helposti jäsenneltäviin osiin on hyvin tärkeää. Jos lapselle sanoo "siivoa huoneesi", saattaa hänen olla vaikea toimia, kun ei tiedä mistä aloittaisi. Mä olen neuvonut lasta että ensin kerää vaikka kaikki likaiset vaatteet ja vie ne pyykkikoriin. Sitten kerää kaikki roskat roskikseen. Sitten kerää kaikki barbinuket barbilaatikkoon, jonka jälkeen barbivaatteet ja romppeet omaan laatikkoonsa. Sitten kirjat hyllyyn jne. jne. Eli yksi asia kerrallaan. Kun mukuloita on useampi, voidaan jokaiselle antaa oma hommansa, vanhimmalle vaativin ja nuorimmalle helpoin, kullekin oman kykynsä mukaan. Kun nämä rutiinit toistetaan vanhemman ohjauksella riittävän monta kertaa, painuu periaate lasten selkäytimiin ja heidän on helpompi lähteä oma-aloiteisesti jäsentelemään siivousurakkaa ja pilkkoman se helposti hanskattaviin osiin.
Mitähän vielä.... Niin, olen myös pyrkinyt opettamaan lasta siihen, että kun leikki vaihtuu, edelliset romut kerätään kasaan ennen kuin otetaan uudet esille, niin ei jää niin suurta urakkaa päivän päätteeksi. Olen myös pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että lelut kerätään paikoilleen joka ilta, jotta aamulla olisi mukavampi aloittaa uusi päivä. Olen myös käyttänyt uhkaa kannustimena, jos lapsi ei ole siivonnut vaan on kiukutellut. Silloin olen mennyt jätesäkin kanssa keräämään tavaroita ja säkki on mennyt varastoon jäähylle. Joskus on myös käynyt niin, että pikkukrääsää on mennyt imuriin, kun muksu ei ole suostunut niitä keräämään lattialta. Näitä keinoja ei ole tarvinnut käyttää montaakaan kertaa, oppi meni perille ja nykyisin asiasta ei tarvitse vääntää juurikaan peistä.
Tällaisia ideoita siis meidän perheestä, testattuja ja ainakin kohtuullisesti toimivia. Testattuna on myös se tekniikka, että lapsen ei tarvitse tehdä mitään, äiti siivoaa kaiken - ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että se ei toimi. Meillä nimittäin lapsuudessani tehtiin niin, että äiti aina vaati minua siivoamaan, muta kun en niin tehnyt niin aina loppujen lopuksi hän siivosi huoneeni. Fiksuna pikkulikkana en tietenkään sitten siivonnut ja kyllä on ollut opettelemista näin aikuisena huushollin siistinäpitämiseen. Olen itse opetellut nimenomaan rutiinien ja listojen avulla pitämään kodin siistinä ja siksi varmaan sitä tapaa lapsellenikin tyrkytän.
Pojat on 7- ja 9-vuotiaat.
Tätä aion käyttää myös omien lapsien kanssa, jos näille ei siivoominen maistu.