miten saan poikani 1v 5kk nunkkumaan öisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 2-lapsen äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
2

2-lapsen äippä

Vieras
Poitsu saattaa herätä kymmeniä kertoja yössä, huutaa ja raivoaa. Rauhottuu kun ottaa syliin, mutta kun yritän laittaa takaisin sänkyyn niin raivo alkaa kahta kauheampana.
Ei ole sairaana, lääkäreissä on käytetty useampia kertoja, kun olin aivan varma että on korvatulehdus tai vastaava, mutta mitään ei löytynyt.
Mehua tai maitoa joudun antamaan kolme-neljä tuttipullollista yössä niin saan pojan edes vähäksi aikaa rauhoittumaan.
Tätä on nyt jatkunut kolmisen kuukautta ja vitsit alkavat olla vähissä.
Oliskohan kenelläkään mitään hyvää unikoulu neuvoa, kun en mielellään lähtisi noihin "huudatus hoitoihin"?
 
Kuulostaa tutulta!!!
Meillä neiti 1v 2kk nukku yönsä todella hyvin (8kk-1v1kk), mutta nyt on pari viikkoo riehuttu ja huudettu kun pitää mennä nukkumaan ja herää ainakin 2-4 kertaa yös ekä rauhoitu muuten kuin syliin ja nukahtaa sit uudelleen siihen!!!

Et otan kans noit vinkkejä vastaan, jos tää vaihe nyt viel tästä pidentyy!!!
 
Johtuisko siitä että on tottunut saamaan palvelua öisin eli teidän tapauksessa juotavaa? Kuulostaa kyllä kauhean suurelta määrältä jos oikeasti juo monta pullollista maitoa, saatikka mehua! Anna tilkka vettä jos jotain tarvii mutta ensimmäisenä lopettaisin nuo juomisten antamiset.
 
unikoulu on varmasti nyt ainut vaihtoehto.kaikki yöpalvelut pois ja varsinkin mehut!saa niistä vaan virkeyttä kun pitäis nukkua ja muutenkaan mehut ei ole kyllä 1 vuotiaan juomaa....tämä siis minun mielipide,kukin tekee niinkuin haluaa.
 
Kuulostaapas ihan meidän pojalta!!!
Ikäkin menee melki samaan ja meilläkin huudettu jo yli kolme kuukautta...
sekä vettä menee useita pulloja yössä, pahimpina öinä...
Nyt ihme ollut pari yötä jo omassa sängyssä koko yön, eikä raivareita ollut ja viime yökin meni ilman juomaa.

Meillä ainaskin paras konsti oli ottaa poika meidän väliin nukkumaan, siihen tyyntyi nopeasti ja mekin saimme nukkua yömme, vaikka ahdasta olikin.
Uskon että nytkin takapakkia tulee, mutta enää en öitäni valvo, vain otan poikani suosiolla viereen, jos ei omaan sänkyyn rauhoitu.
Kaippa on jotain läheisyyden kaipuuta, sen vuoksi olen nyt parina iltana sylitellyt pojan kanssa enemmän ja katsellut rauhassa kirjaa, ennen unille menoa, tiedä onko tästä ollut meillä jotain apua!?!?
Toivottavasti teilläkin pian yöt rauhottuisi ja voimia teille vanhemmille!
 
Meillä myös yöt muuttuneet levottomammiksi pojan ollessa noin 1v6kk. Vaivaa kestää satunnaisesti useita öitä, sitten rauhoittuu hetkeksi ja taas alkaa. Ainoa mikä meillä on auttanut on ollut tuo iltaistuskelun lisääminen. Eli halitaan, nauretaan, luetaan, lauletaan yms. ennen nukkumaanmenoa enemmän. Ja nykyään varoittelen poikaa reilusti ennen nukkumaanmenoa, että uniaika on lähellä. Valitettavasti varoitus saa aikaan sen, että kirjapino ilmestyy viereen ;) Kun tulee tuo rauhallisempi nukkumiskuukausi, iltaluettavaakaan ei niin paljoa tarvita ja silloin ehdotus saattaa jopa tulla ensin vanhemmilta.

Samoihin aikoihin noiden univaikeuksien kanssa on enemmän uhmaa, joten itse olen tulkinnut tämän jonkinlaiseksi uhman muodoksi. Yöllä herätessään poika kuulostaa pelokkaalta tai raivokkaalta. Ja rauhoittuu joko syliin (varmaan viereenkin rauhoittuisi, mutten ole vielä 'antanut periksi') tai tekemällä jotain (vaipan vaihto, veden juonti). Eli kysymys ei ainakaan meillä varmaan ole janosta vaan siitä, että jonkin asian tekeminen vie möröt ja pelot mennessään. Yleensä rauhoittuu noin 5-10 minuutissa ja jää omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta tietysti muu perhe on sitten hereillä....
 
Meillä unikoulutettiin lopulta niin, että huutoaikaa pidennettiin asteittain... eli siis ei menty heti ekoihin huutoihin. Ekana iltana odotettiin 5min ja sitten kävin vaan laskemassa pojan alas makuulle ja toivotin hyvät yöt. Näin mentiin sitten kunnes rauhoittui itsekseen nukkumaan. Seuraavana yönä odottelin 10min ja sitten 15... Maksimissaan huusi 20min (muistaakseni). Aika nopeasti alkoi mennä perille, eikä ihan kamalia huutoöitä ollut oikeastaan ollenkaan. Vajaan viikon verran meni katkonaisia öitä ja kellon katselua ja nyt sitten nukutaan lähes poikkeuksetta kokonaisia öitä (autuus kestänyt jo pari kuukautta). Itse olin huudatus-unikoulun vastustaja, kunnes vaihtoehdot kävi nolliin ja huomasin, että homma toimii, eikä näyttänyt ainakaan jäävän mitään traumoja. Pääasia meillä oli, että äiti kävi näyttäytymässä säännöllisesti, muttei mitään hyssyttelyjä tai syliin ottamisia... ei siis jätetty pitkäksi aikaa yksin. Sekava sepustus, mutta toivottavasti vähän edes jotakuta auttaa.
 
Niin ja siis samaan kuului itsekseen nukahtamisen opettelu illalla. Jos mukahtaa illalla äidin kanssa, vaatii samaa myös yöllä. Asteittain vähensin palvelua sänkyyn laittamisen jälkeen ja ilta toisensa jälkeen hivuttauduin kauemmas sängystä ja kohti ovea. Nyt jää hyvin mielin sänkyyn itsekseen nukahtamaan.
 

Yhteistyössä