Miten saan taottua tolle miehelle asiat selviksi?

[asiaa]

Olen tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, että tämä suhde alkaa olemaan lopuillaan. Ainakin jos mitään radikaalia ei tapahdu. Suurimpina syinä mustasukkaisuus ja puhumattomuus, joiden takia tunnen olevani aivan rikki ja nurkkaan ahdistettu.

Otin asian kunnolla puheeksi muutama viikko sitten. Kerroin mm. etten ole onnellinen, enkä jaksa enää näin. En saanut minkään näköistä vastakaikua. Mies mökötti pari päivää ja sen jälkeen oli kuin ei mitään.

Nyt lauantaina yritin taas. Otin kaikki mieltäni painavat asiat esille uhkailut, pelon, sen etten muista, koska olisin ollut miehen kanssa onnellinen, yksinäisyyden jne. Koitin myös kertoa hyviä asioita... Ehdotin että tauko tekisi hyvää, jotta voisimme miettiä, mitä haluamme. Mies kuunteli, lähti nukkumaan, mökötti eilisen päivän ja tänään kysyi olenko jo kunnossa!!!

Siis piru vie menee hermo, kun ei voida keskustella mistään asioista. Oikeasti mietin, että viimeinen yhteinen onnen hetki oli se, kun lapsi syntyi ja siitäkin on jo useampi vuosi. Millä saisin miehen uskomaan? Hän ei tunnu kuuntelevan kuin kavereitaan, mutta niin paljoa en kaiva verta nenästäni, että heidän kauttaan koittaisin asioita ratkoa.

 

[Keittiönoita]

Miehet yleensä ymmärtää, kun jotain tapahtuu. Esim se, kun jätät avaimet pöydälle ja alat pakata omia ja lastesi tavaroita.

 

[ap]

Miehet yleensä ymmärtää, kun jotain tapahtuu. Esim se, kun jätät avaimet pöydälle ja alat pakata omia ja lastesi tavaroita.

Ei tässä varmaan muukaan auta, vaikka mieluummin puhuisin asiat selviksi.

 

[vieras]

Tää nyt ei varmaan auta, mut tiedän osin ton tunteen..
Itselläni suhde voi kyllä hyvin, mutta on ollut hyvin vaikeitakin aikoja.
Mieheni on hyvin samankaltainen, ei osallistu millään tavalla keskusteluun, jos alan puhuman tunteistani. Monesti turheudun. Mieheni kyllä kehottaa puhumaan tuneista silloin kun huomaa, että jokin minua vaivaa, mutta kun kerron, ei hän ota asiaan mitään kantaa..
Ei aina tietty tarteisikaan mitään kovin kummoista, mutta kun ei aina tiedä että kuunteliko edes.

Suhteen ollessa aika huonolla tolalla, oli pakko keksiä jokin keino miten asiat selvitetään, kun puhuminen tuntui niin vaikealta.
Päädyimme loputa kirjoittamaan toisillemme kirjeitä, ja se toimi meillä. Mieheni ensin oli vähän vastaan, koska sanoi ettei osaa. Mutta kannustin, niin kyllähän sitten itsekkin myönsi että oli paljon hepompaa kuin keskustelu.
Mieheni on kertonut, ettei ilkeyttään ole hiljaa kun olen jostain puhunut, vaan ei osaa heti kommentoida asiota, vaan tarvitsee sulattelu aikaa. Ja siksi juuri kirjoittaminen onnisti.

Tästä nyt ei varmaan ollut sinulle mitään apua, mutta yritin kumminkin..

 

[Keittiönoita]

Ei tässä varmaan muukaan auta, vaikka mieluummin puhuisin asiat selviksi.

Voit koittaa, tehoaisiko avioeropapereiden jättäminen keittiön pöydälle.

 

[ap]

Kiitos sinulle vieras. Olen yrittänyt tuota kirje keinoa joskus aikaisemmin, eikä se toiminut. Sain vain vastaukseksi, että on se kumma, kun ei voi suoraan sanoa asioitaan!? Mutta ehkäpä tuota voisi taas yrittää.

 

[s]

Minusta sinä kuulostat masentuneelta ap Mitä jos kokeilisit ensin hakea itsellesi jotain apua ja vasta sen jälkeen alkaisit ajatella niinkin isoja asioita, kuin eroa. Käy vaikka työterveydessä puhumassa, koska sitä kautta hommat etenee paljon nopeampaa. Avun hakeminen todella kannattaa, jos sinusta todella tuntuu, ettet ole ollut onnellinen tooooodella pitkään aikaan.

Voin kokemuksella sanoa, että siihen pahaan oloon ja onnettomana olemiseen ei välttämättä auta pelkästään suhteen elpyminen. Sitä helposti laittaa oman pahan olon suhteen tai miehen piikkiin, mutta jos paha olo on jatkunut kauan, ei se siitä mihinkään katoa vaikka miehen kans menisikin paremmin. Sitä kun näkee vaan ne huonot asiat ensin, eikä sitä mikä on paremmin kuin ennen.

Itelläni on kans semmoinen junttura mies, jonka kanssa on hyvin vaikea puhua ja yleensä jos puhun jotain negatiivisia tunteita, mies menee lukkoon ja alkaa syytellä itseään asiosta jne. Mies nyt vaan on semmoinen ja on ollut itselle välillä vaikeaa hyväksyä, miehen tapa olla keskusteluissa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jos haluan muutosta asioihin ja meidän keskusteluihin, muutoksen on lähdettävä minusta itsestä. Minun mieskin kehoittaa puhumaan asioista jotka vaivaa, mutta ei osaa kuunnella minua (huom. minun mielestä) oikealla tavalla. Joten se vika taitaakin olla minussa Vaadin toista muuttumaan, vaikka voisin ihan hyvin tulla itsekin puolitiehen vastaan. Huonoina aikoina olen surkutellu, kun mies ei kuuntele ja tue minua riittävästi ja syytellytkin ukkoparkaa niistä, mutta nyt kun on saanut oman mielialan kuntoon, sitä huomaa, että se oma tapa on ollut väärä. No ei tuo mieskään viaton ole, mutta ei kaikki ole senkään syytä, jos hommat ei toimi...

Voimia sinulle ap ja yritä ihmeessä hakea itsellesi jotain apua, koska uskon että teillä on vielä rakkautta ja suhdekkin näyttää paljon valoisammalta, kun oma mieli on valoisa

 

[mies]

Toimit hieman väärällä tavalla, eli olet esittänyt asiat "naisten kielellä". Nimittäin mies luulee nyt, että haluat vain valittaa ja että hän muuttuisi. Miehet eivät muutu ikinä, eivätkä naisetkaan.

Jos haluat erota sano se suoraan äläkä jaarittele syistä. Mies ymmärtää vain suoraa puhetta.