Miten säilyttää malttinsa, jos lapsen tekemiset menevät ihan älyttömiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apuca"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apuca"

Vieras
Äsken tenava tuli jankaamaan, että haluaa jonkun traktorin viedä täältä sisältä ulos leikkeihinsä. Sanoin, että sinä tottelet minua ja lopetat tuon jankaamisen. Lapsi vain jatkoi jankutustaan ja ohjasin hänet ulos takaisin leikkehinsä.

Siitäkös lapsi hermostui jälleen kerran ja uhkasi että hajottaa kivellä lasin rikki. Hän ottikin kiven käteensä ja virnuili ilkikurisen näköisesti. Sanoin, että laske kivi maahan - et voi ikkunaa hajottaa. No lapsipa sitten heitti kiven jalkaani, ei onneksi kovalla voimalla. Ja nyt yritän jäähdytellä tässä itsenäni, etten menisi antamaan samalla mitalla takaisin. Kun yritän nyt todenteolla saada lapsen jälleen aisoihin, hän on elänyt koko kesän ns. kuin pellossa.

On tässä pitkin päivää ollut pieniä matseja lapsen kanssa, mutta eiköhän nuo jää toivottavasti jossain vaiheessa pois, kun lapsi huomaa, että periksi en enää anna. Lapsi lähinnä kunnolla raivostuessaan alkaa huitoa ja lyödä tai toinen variaatio on, että nipistelee kipeästi käsivarttani. Yritän vain olla kuin ei mitään olisi ja olla jämäkkänä kaikesta huolimati.
 
Minkä ikäinen lapsi?
Miksi pitää säilyttää maltti? Kyllä äiti saa suuttua.

Jäähylle meillä joutaa tuollaisista - ja tuosta olisi se traktori lähtenyt kaapin päälle lopppäiväksi (jäähylle siis menevät niin lapset kuin lelutkin, tarpeen ja tapauksen mukaan).
 
Mutta harmillista, kun lapsi on tämmöinen, että kun hän ei siedä rajoittamista. Heti pitää olla huitomassa ja yrittämässä lyömistä tai sitten nipistelyä Olen lapsellekin tänään monasti sanonut, että on parempi, että pidetään rajoja täällä kotonakin, niin koulussakin sinulla on helpompi ja mukavampi olla
 
Miksei erityislasta voisi yhtälailla laittaa jäähylle? Kyllä erityislapsi tarvitsee rajat ja osoituksen siitä, että toimii väärin, yhtälailla kun ns. tavallinenkin lapsi. Siinähän sitä vaikeuksissa vasta ollaankin, kun ikä karttuu, voimat lisääntyy ja lapsi on vailla rajoja!
 
Siis miksi hän ei saanut viedä OMAA leluansa ulos leikkeihinsä jos hän niin halusi?? Olisit voinut selittää hänelle että jos hän vie sen ulos se voi rikkoutua, sotkeutua jne ja varmistaa että hän ne ymmärtää. Jos hän sittenkin vielä olisi halunnut niin toimia niin olisin antanut viedä lelun ulos.
 
Minusta lapsen on syytä oppia tottelemaan ensimmäisellä sanomisella eikä sillä että aletaan jankkaamaan tai hokemaan miksi miksi miksi..... Eihän me aikuisetkaan aleta työpaikalla takaisin jankkaamaan, jos meitä kehoitetaan jonkin työtehtävä hoitamaan alta pois.
 
[QUOTE="vieras";26891263]Siis miksi hän ei saanut viedä OMAA leluansa ulos leikkeihinsä jos hän niin halusi?? Olisit voinut selittää hänelle että jos hän vie sen ulos se voi rikkoutua, sotkeutua jne ja varmistaa että hän ne ymmärtää. Jos hän sittenkin vielä olisi halunnut niin toimia niin olisin antanut viedä lelun ulos.[/QUOTE]

Meillä natsiäideillä ainakin on lapsille ulko- ja sisälelut erikseen. Joissain tilanteissa joustetaan, muttei läheskään kaikessa. Aikuinen päättää.

Täysin tietämättömänä sanoisin vielä, että luulisin (???) että erityislapsille tarkat ja turvalliset rajat on vielä tärkeämmät kuin tavislapsille. Siksi ehkä säännöt olisi hyvä olla samat kuin koulussa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;26891271:
Minusta lapsen on syytä oppia tottelemaan ensimmäisellä sanomisella eikä sillä että aletaan jankkaamaan tai hokemaan miksi miksi miksi..... Eihän me aikuisetkaan aleta työpaikalla takaisin jankkaamaan, jos meitä kehoitetaan jonkin työtehtävä hoitamaan alta pois.

Niin, erityislapsen kanssa tuo taitaa vaan olla vähän pidempi prosessi, ja näin äkkiseltään ajateltuna voisi olla hyvä että olisi ammattilaisten apua kasvatuksessa. Vähän Liliin kommenttia lainaten: vaikea vastata tämän enempää kun ei ole kokemusta tai tietoa erityislapsista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;26891271:
Minusta lapsen on syytä oppia tottelemaan ensimmäisellä sanomisella eikä sillä että aletaan jankkaamaan tai hokemaan miksi miksi miksi..... Eihän me aikuisetkaan aleta työpaikalla takaisin jankkaamaan, jos meitä kehoitetaan jonkin työtehtävä hoitamaan alta pois.
Jos tuo ei meinaa aina pysyä "normaalin" 8 v lapsenkaan mielessä, niin miten sitten 8 v erityislapsen?

Ei lapset ole aikuisia. Ja kyllä meissä aikuisissakin on sellaisia, jotka kysyy että "mutta miksei".
 

Yhteistyössä