Miten saisin iloa elämään yksin lasten kanssa?

["melkein yh"]

Käyn töissä, lapset on 5v ja 7. Pyöritän arjen käytännössä kokonaan yksinäni. Mies opiskelee toisella paikkakunnalla ja tekee lisäksi iltatöitä. Käy kotona nukkumassa. Tuntuu että mulla on vastuu kaikesta yksin, niin taloudesta, lapsista kuin kaiken sujuvuudesta. Silloin harvoin kun mies on pidemmän hetken kotona, niin se nukkuu.

Tää tilanne sekä ärsyttää mua, että väsyttää. Mulla ei ole mitään omaa. Edes jumpassa en voi käydä, koska en saa lapsille vahtia siksi aikaa, nuorempaa en vielä voi jättää jumpan ajaksi isomman vastuulle itsekseen kotiin. Rahaa ei ole mihinkään. Miehen pienet tulot mitä saa menee hänen koulu- ja työmatkakuluihin sekä koulukirjoihin, vaatteisiin ja omiin ruokiinsa. Itse maksan ihan kaiken lasten vaatteet, ruoan, hankin taas yksin joululahjat. Teen myös yksin kaikki kotityöt.

Olen niin väsynyt, että kun olen saanut kaiken tehtyä mitä pitää (töiden jälkeen hakenut ensin kuopuksen päiväkodista, sitten esikoisen iltapäiväkerhosta), tarjonnut lapsille ruoan, auttanut esikoista läksyissä, hetken maannut raatona sohvalla/surffannut netissä niin en vaan jaksakaan enää mitään ylimääräistä. Arki on karua. Olisi kiva käydä vaikka HopLopissa välillä lasten kanssa, mutta tuntuu ettei aika eikä raha kumpikaan riitä. Emme saa mitään tukia (paitsi miehen opintotuki), mutta tulomme on silti niin pienet ja pk-seudulla vuokra ja muut isot, että tosi tiukkaa on sekä taloudellisesti että henkisesti. Mun vanhat rakkaat kaverit asuu muualla, täällä on vain tuttavia.

 

[Hoodrat]

Meillä ainakin viikonloppuisin vaan nautitaan. Puuhapete päälle ja kaakaota kuppiin. Ulos pulkkamäkeen jne.. Suosittelen aikaisin nukkumaan menoa välillä. Jeesii hyvin.
Älä stressaa siivouksesta ym kotitöistä niin paljon. Ota tuon ikäiset lapset mukaan kotitöihin. Esim. siivoavat oman huoneen ja 7-vuotias voi jo tyhjentää tiskikonetta. Osaavat myös laittaa vaatteita kaappiin jne.. Enemmänkin tuntuu nyt, että otat turhaa stressiä arjesta.

Ei tarvitse mitään ihmeellistä tehdä. Jätä myös välillä se kone kiinni ja ole vain lasten kanssa.

Kuuma suihku ja kypyleluja. Ite voit sheivailla jalkoja tms.. samaan aikaan.
Ei se nyt niin kamalaa ole jos vettä on kaikkialla. Lapsien mielestä se on kivaa ja saat höyryisessä suihkussa rentoutua.

Se on myös asenne kysymys.

 

[pikkumy]

Auttaisiko alkuun kyläily noiden tuttavien luona? Heistähän voisi saada pari ystävää lisää. Etenkin jos heillä on myös lapsia, niin voisi mahdollisesti saada tehtyä ajan kanssa sopimuksen että he katsovat vaikka pari tuntia viikossa sinun lastesi perään ja sinä vuorostaan joku toinen pv saman verran heidän lapsiaan? Luulisi että sieltäkin suunnalta löytyy myös muita joilla tukiverkko on heikko, joten se parinkin tunnin lastenhoitoapu vaikka yhtenä iltana viikossa voi tarkoittaa aikamoista helpotusta kun voi käydä vaikka siellä jumpassa rauhassa. Sen lisäksi että saa yhden ystävän lisää.

 

[hyviä neuvoja sait]

ei muksut tartte maksavia ajanviettotapoja, vaan vanhemman tai kaks jolla on sosiaalista elämää josta lapset on osallisia myös.

 

[dechs]

Oletko harkinnut suhdetta?

 

["vieras"]

Oliko toi miehen opiskelemaanlähtö ihan yhteinen päätös? Minusta tilanne kuulostaa ihan kohtuuttomalta sinua kohtaan, ja oikeastaan myös lapsia, koska käytännössä heillä ei ole ollenkaan isää. Eikö mies pystyisi tinkimään sen vertaa omista menoistaan, että saisitte sulle edes kerran viikkoon MLL.ltä lastenvahdin niin että pääsisit johonkin omaan menoon?

Onko mies kotona viikonloppuisinkaan, vai silloinkin töissä?

 

[melkein yh]

Mies on viikonloppuisin joko töissä tai sitten nukkuu/makoilee kotona. Ei ollut yhteinen päätös. Mies vaan ilmoitti menevänsä opiskelemaan.

ap

 

[melkein yh]

Tytöt käy kerran viikossa jumpassa. Muuten ollaan kotiympyröissä. On meillä joitain ns. ystäviä, mutta tuntuu että koskaan ei jaksaisi niitäkään tavata. Tai ehtisi.

ap