Miten sait miehen suostumaan seuraavan lapsen tekoon?

[aargh]

Haluaisin toisen lapsen, mutta mies puhuu aina vaan, että "sitten joskus". Todella ärsyttävää, kun ei tiedä, mitä se joskus tarkoittaa. Jos kyselen tarkemmin, niin mies vaan murahtaa, että keskustellaan tästä asiasta joskus toiste. Aaargh.

Miten teillä on päätetty lapsen hankinnasta? Onko pitäny suostutella miestä/toisinpäin vai onko se ollu yhteinen päätös?

 

[Oonutsalo]

Meillä ensimmäinen haluttiin yhtäaikaa molemmat. Toiseen lapseen puhuin muutaman kuukauden ympäri miestä, ja nyt kolmannesta olen haaveillut jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän mutta ei vaan ryökäle halua kolmatta lasta enää. Itellä aivan kamala vauvakuume ollut jo monta kuukautta ja syli tuntuu niin tyhjältä, mutta vaikka kunka olen asiasta puhunut, niin yhtään ei ole isäntä lämmennyt. P-aska tilanne tämmönen.

 

[Kis-Kisu]

ei sitä toiseen enää tarvinnu suostutella... Mä vaan sanoin, että annetaan tulla kun tullakseen.

Ekaa yhteistä sitä sitten pitikin vähän useamman vuoden jallittaa, ennekuin anto periksi.

Nostat vaan kissan pöydälle ja kysyt että haluaako oikeesti toista ja koskas ruvettais koittamaan? Kuinka vanha esikoinen on?

 

[Minttu]

Usein puhutaan sitä, että kun naiset ovat niin urakeskeisiä, etteivät halua lapsia. Luulenpa, että useammin kuin arvataankaan on kyse juuri tästä, että mies ei ole suostuvainen ajatukseen.

 

[harmailia]

En mitenkään. Pari vuotta sitten oisin halunnu kolmannen lapsen, mies ei ja se oli sit kans EI. Nyt on mies taas sillä kannalla että jos tulen raskaaks niin se ei ois mikään paha juttu, mutta itteeni taas mietityttää... Nuorempi lapsista kohta 4v ja nyt alkaa olla helpompaa kaikki niin mietin...
Meidän kahden lapsen kohdalla ei oo kummankaa tarvinnu suostella toisiamme, ollaan oltu näistä kahdesta hankinnasta niin samaa mieltä

 

[minä]

en oo koskaan kysynyt,ilmoitin vaan että raskaana ollaan

 

[noh]

Ei tarvinnut suostutella, me olemme aina päättäneet asiasta yhdessä. Ekan kohdalla keskustelu sai alkunsa miehen aloitteesta, toisen kohdalla minun aloitteestani, kolmas puolestaan oli iso yllätys...

 

[nuuk]

Miehesi ei halua lasta vielä ja sinun pitää kunnioittaa sitä! Ei mikään ihme että tämä maa on täynnä yksinhuoltajia kun naiset vaatii, haluaa ja marisee ja kävelee miesten yli.

 

[wilheliina]

no mä sanoin ainakin vaan näin että olishan se kiva kun tolla olis tossa leikkikaveri,ei olis paljon ikäerookaan,niin mies sano vaan että no niinhän se olis .Nyt yritetään siis toista <3

 

[ap]

Miehesi ei halua lasta vielä ja sinun pitää kunnioittaa sitä! Ei mikään ihme että tämä maa on täynnä yksinhuoltajia kun naiset vaatii, haluaa ja marisee ja kävelee miesten yli.

Tätähän mä pelkäänkin, että jos mies suostuu vain mun mieliksi ja tuleekin vaikeeta, niin mies lähtee vaikka sitten kävelemään. Esikoinen on nyt 2-vuotias.

Eilen mua alkoi melkein itkettämään, kun sanoin miehelle, että "kauheeta kun se synnytys pelottaa jo valmiiksi, vaikken ole vielä edes raskaana" niin mies vaan tokas, että ei tehdä sitä toista lasta sitten ollenkaan. Ja jatkoi heti perään, että jos aiot sitten raskausaikana valittaa koko ajan tulevaa synnytystä, niin hän ei sitten jaksa kuunnella sekuntiakaan. Mun eka synnytys oli ihan kamala, ja mies kyllä tietää sen, oli mukana synnytyksessäkin. Jotenkin loukkaannuin tuostakin.

Musta vaan olis niin ihanaa, jos meidän esikoisella olis sisarus. Tulen itse 5-lapsisesta perheestä ja sisarukset on ollu mulle niin äärettömän iso rikkaus.

 

[Meemis]

Meillä minä ylipäätään päätin lasten ajankohdan. Ilmoitin miehelle, että noita hemmetin pillereitä en enää syö, hoida sinä ehkäisy (kumilla), jos et muksuja halua. Eipä sitten käytetty mitään, ja eka lapsi syntyi. Ehkäisyä käytettiin muistaakseni pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen, sitten mies taas kyllästyi kondomin käyttöön. Toinen lapsi syntyi kuitenkin vasta kahden vuoden kuluttua, kroppani ei kai ollut valmis toiseen raskauteen aikaisemmin.

Miehen mielestä olen häntä huijannut, vaikka olen täysin rehellisesti kertonut jättäneeni ehkäisyvastuun hänelle. Jos olisin odottanut miehen valmiutta isyyteen (siis sitä, että HÄN ehdottaa lapsen tekoa) meillä ei olisi yhtäkään lasta tällä hetkellä.

Toisaalta, jo suhteemme alussa olimme keskustelleet, kuinka monta lasta haluamme (kaksi tai kolme) ja millä ikäerolla (max kolme vuotta). Käsityksemme olivat hyvin yhteneväiset. Lisäksi olin jo alkumetreillä ilmoittanut, etten tee lapsiani enää kolmen kympin jälkeen, haluan tulla äidiksi viimeistään 25-vuotiaana (tämä itselleni sopiva ikä). Mieheni on minua muutaman vuoden vanhempi ja lopulta hän tuli isäksi ihan sopivan ikäisenä kolmekymppisenä.

En kylläkään rohkaise tekemään lasta vastoin miehen tahtoa, ennemmin tekisin niin kuin itsekin: jättäisin päätäntävallan miehelle itselleen (käytä kondomia tai vastaa seurauksista).

Meillä miehen vastahakoisuuteen on ollut syynä pelko toimeentulostamme. Esikoisen syntyessä hän vielä opiskeli, minä vain olin työelämässä. Toisen lapsen saatua alkunsa, mies jäi työttömäksi eikä varmuutta uudesta työpaikasta ollut. Huomattuaan meidän kuitenkin selviävän taloudellisesti, on mieskin voinut tunnustaa, että on oikein onnellinen lapsistaan ja siitä, että meillä heidät jo on (eikä vasta kun mies on jo 40-vuotias).

 

[ennen sattui ja tapahtui]

muutaman kuukauden ajan mainitsin silloin tällöin asiasta, että voisihan meille se toinenkin tulla jne. mutta en mielestäni mitenkään jauhanut, eikä nyt niin mahdoton ollut vielä vauvakuume itselläkään. Mies sitten kypsytteli asiaa sen pari kuukautta ja sanoi että hänen puolestaan voi tulla jos on tullakseen ja jätettiin ehkäisy pois.

 

[MImmuli]

Miehesi ei halua lasta vielä ja sinun pitää kunnioittaa sitä! Ei mikään ihme että tämä maa on täynnä yksinhuoltajia kun naiset vaatii, haluaa ja marisee ja kävelee miesten yli.

Tätähän mä pelkäänkin, että jos mies suostuu vain mun mieliksi ja tuleekin vaikeeta, niin mies lähtee vaikka sitten kävelemään. Esikoinen on nyt 2-vuotias.

Eilen mua alkoi melkein itkettämään, kun sanoin miehelle, että "kauheeta kun se synnytys pelottaa jo valmiiksi, vaikken ole vielä edes raskaana" niin mies vaan tokas, että ei tehdä sitä toista lasta sitten ollenkaan. Ja jatkoi heti perään, että jos aiot sitten raskausaikana valittaa koko ajan tulevaa synnytystä, niin hän ei sitten jaksa kuunnella sekuntiakaan. Mun eka synnytys oli ihan kamala, ja mies kyllä tietää sen, oli mukana synnytyksessäkin. Jotenkin loukkaannuin tuostakin.

Musta vaan olis niin ihanaa, jos meidän esikoisella olis sisarus. Tulen itse 5-lapsisesta perheestä ja sisarukset on ollu mulle niin äärettömän iso rikkaus.

Jospa se synnytys oli miehellekin ikävä kokemus ja siksi pelkää toisen lapsen hankkimista?

 

[j]

Me puhuttiin ennen ensimmäistäkään, että halutaan molemmat 3 ja mahdollisimman pian. Sitä sitten on yritetty toteuttaa, ei ole kummallakaan mieli muuttunut. Nyt on se kolmas tulossa ja esikoinen täyttää kohta 3.

 

[m]

Ota puheeksi sitä kautta, että millainen ikäero hänestä olisi sisaruksille mukava.

 

[meah]

Kysyin, että tehtäiskö yksi vauva?

 

[Trinsessa]

Noh, meillä ei päätetty ensimmäistä, eikä toistakaan. Hyö vaan tulivat. Ja kaikki loput tulevat lapset tulevat jos on tullakseen.
Mutta minä vetoisin ikäerohommiin jos ei mies suostuisi.

 

[Huopatossu harmaana]

Mies itse halusi ja ehdotti

 

[maranooka]

Ensimmäinen tuli vähän yllärinä. Siitä ei siis tarvinnut päättää
Toista aloin kummeilemaan ennen miestä, mutta kyllä mies sitten joidenkin kuukausien päästä ymmärsi että todella haluan toisen lapsen. Tahtoi mies siinä vaiheessa itsekin.. (Enkä jankuttanut asiasta yhtään, muutaman kerran keskustelin ja perustelin ja pari kuukautta mies asiaa itsekseen pohti.)
Kolmas olikin sitten alunperin miehen vauvakuumeen tulosta. Sai sen siis tartutettua minuunkin muutamassa kuukaudessa.

 

[vieras]

Meillä mies alkoi ehdottelemaan ekaa ja heti synnytyksen jälkeen oltiin molemmat sitä mieltä että halutaan näitä lisää, -monta! Nyt odotan tokaa, esikoinen täyttää juuri vuoden. Kolmas ainakin vielä suunnitelmissa.