Toggle sidebar

Miten se voi olla mahdollista, että pahoinpidelty lapsi yhä rakastaa vanhempiaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lottapauliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lottapauliina

Vieras
Katsoiko kukaan tänään Punainen lanka ohjelmaa...?

Minua harmitti, kun en nähnyt sitä alusta asti, mutta siinä oli vieraana nainen, jonka äiti oli systemaattisesti kiduttanut ja pahoinpidellyt tätä tyttöä / naista koko lapsuusiän.

Kaikkien kauheuksien jälkeen oli kyllä kaikista sairairainta kuulla, miten nainen "rakastaa" ja haluaa antaa tälle anteeksi :o :o :o ...Siis antaa anteeksi mitä?

Minä en edes kutsuisi ihmistä, joka on pahoinpidellyt minut kerta toisensa jälkeen ja pilannut lapsuuteni, äidiksi.

Mitä ihan oikeasti tuollaisten ihmisten päässä liikkuu?

Selittäkää minulle joku, jota on joskus pahoinpidelty...Miksi yhä vain rakastatte kiduttajaanne? Miksi kutsutte häntä isäksi tai äidiksi?

Minä en olisi aikuisiällä MISSÄÄN tekemisissä henkilön kanssa, joka olisi noin systemaattisesti pilannut lapsuuteni. Tämä on asia, jota en osaa MILÄÄN ymmärtää!
 
mun isä on mua ja sisaruksiani ja äitiäni pahoinpidellyt.. Hän on sairas,maanisdepressiivinen yms. En tosiaan hyväksy mitään noita tekoja ja välillä nostaa katkeruuskin päätään kun tiedän mun ja sisarusten aika monien ongelmien johtuvan noista lapsuuden jutuista.
Mutta kyllä mä taidan isääni silti rakastaa :/
Ehkä jos ei olisi muuttunut yhtään,niin en tiedä. Mutta hän on ollut vuosikaudet juomatta ja on muuttunut ihan eri ihmiseksi. zombie ehkä kuvaa parhaiten,vissiin kova lääkitys tuon tekee.
Olemme siis ihan väleissä ja käymme kyllä siellä kylässä kun sinne kaupunkiin menemme.
Kai se on joku sisäänrakennettu juttu että omia vanhempiaan vaan rakastaa oli ne millaisia tahansa.
 
Mun exän äiti oli jättänyt sitä yksin jo vauvana ja heittänyt pihalle koko päiväksi ilman ruokaa talvipakkasillakin ja muuta kamalaa. On edelleenkin täysin hirviö koko ämmä, mutta exä vaan hakee äitinsä hyväksyntää ja rakkautta edelleen :( On oikeen säälittävää katsoa vierestä miten toinen "palvoo" äitiään, joka ei ole koskaan lastaan rakastanut lastaan, koska sillä on väärä isä :( Niinkuin sekin olisi lapsen vika!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lottapauliina:
Katsoiko kukaan tänään Punainen lanka ohjelmaa...?

Minua harmitti, kun en nähnyt sitä alusta asti, mutta siinä oli vieraana nainen, jonka äiti oli systemaattisesti kiduttanut ja pahoinpidellyt tätä tyttöä / naista koko lapsuusiän.

Kaikkien kauheuksien jälkeen oli kyllä kaikista sairairainta kuulla, miten nainen "rakastaa" ja haluaa antaa tälle anteeksi :o :o :o ...Siis antaa anteeksi mitä?

Minä en edes kutsuisi ihmistä, joka on pahoinpidellyt minut kerta toisensa jälkeen ja pilannut lapsuuteni, äidiksi.

Mitä ihan oikeasti tuollaisten ihmisten päässä liikkuu?

Selittäkää minulle joku, jota on joskus pahoinpidelty...Miksi yhä vain rakastatte kiduttajaanne? Miksi kutsutte häntä isäksi tai äidiksi?

Minä en olisi aikuisiällä MISSÄÄN tekemisissä henkilön kanssa, joka olisi noin systemaattisesti pilannut lapsuuteni. Tämä on asia, jota en osaa MILÄÄN ymmärtää!
Click to expand...

ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, ettet voi ymmärtää sitä, kun sinulle ei ole tuota tapahtunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Kaikista helpoimmalla pääsee, kun pääsee sinut historiansa kanssa ja pystyy antamaan anteeksi. Eli itse "uhrille" on anteeksianto kaikista helpointa _oman itsensä_ vuoksi.
Click to expand...

Tää on varmaan totta. Niin kauan ne asiat painaa omaa mieltä, kunnes ne pystyy jotenkin käsittelemään.... Viha vaan lisää katkeruutta.
 
Kaipa se on joku selittämäton "side" omiin vanhempiin.. voisi olla jopa joku primitiivinen hengissäpysymisen edellytys, että lapsi rakastaa vanhempiaan, oli he minkälaisia tahansa, kun ei muuten selviäisi... "anteeksi antaminen" on eri juttu aikuisena. Jospa sitä haluaa antaa anteeksi itsensäkkin vuoksi, sillä on aika raskasta vihata ja olla katkera lopun elämänsä. Usein aikuisiässä aletaan kans ymmärtää toisen mielen sairaus ja sen syitä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja Joanna:
Minä en rakasta, enkä ole missään tekemisissä. Kyse on isäpuolesta, josta onneksi äitikin erosi.
Click to expand...

Isäpuoli on ei asia kuin omat vanhemman. Tai siis minun mielestäni.
Click to expand...

No onhan se eriasia, vaikka hän olikin "isäni" 2-vuotiaasta alkaen siihen asti kun 17-vuotiaana lähdin kotoa pois. Ja hän on kuitenkin kahden veljeni ihan oikea biologinen isä.
 
Lapset ovat hämmästyttävän lojaaleja vanhemilleen, ehkä liiaksikin, siis ollessaan lapsia.
Mutta uskon, että jos kykenee antamaan anteeksi vanhemmilleen vapauttaa se omaan elämään uusia voimavaroja. Anteeeksianto, ei tarkoita sitä, että pitäisi kyetä täysin unohtamaan tapahtuneet, eikä sitä että pitäisi olla hirvittävästi tekemisissä..
Mutta anteeksianto vapautaa siihen, että voi helpommin elää omaa elämäänsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Lapset ovat hämmästyttävän lojaaleja vanhemilleen, ehkä liiaksikin, siis ollessaan lapsia.
Mutta uskon, että jos kykenee antamaan anteeksi vanhemmilleen vapauttaa se omaan elämään uusia voimavaroja. Anteeeksianto, ei tarkoita sitä, että pitäisi kyetä täysin unohtamaan tapahtuneet, eikä sitä että pitäisi olla hirvittävästi tekemisissä..
Mutta anteeksianto vapautaa siihen, että voi helpommin elää omaa elämäänsä.
Click to expand...

Puhut niin totta!! Mä olin vihaa ja katkeruutta täynnä koko teini-ikäni. Ja pitkään vielä sen jälkeenkin kun pääsin tilanteesta irti. Ajan kuluessa olen kyllä antanut asiat anteeksi, mutta unohda en koskaan!!! Tekemisissä emme ole millään tavalla vaikka hän onkin kahden minulle läheisen veljeni isä. Kyseinen ihminen on minulle kuin ilmaa... ei herätä mitään tunteita.
 
Juu oman jaksamisen kannalta on parempi antaa anteeksi koska ihminen joka vihaa kuluttaa energiaa aivan turhaan.Ihmisen on yksinkertaisesti helpompi elää.Minä esimerkiksi en unohda tai hyväksy saamaani kohtelua,mutta annan anteeksi.Anteeksiantaminen ei ole helppoa mutta olo on todella paljon parempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lottapauliina:
Katsoiko kukaan tänään Punainen lanka ohjelmaa...?

Minua harmitti, kun en nähnyt sitä alusta asti, mutta siinä oli vieraana nainen, jonka äiti oli systemaattisesti kiduttanut ja pahoinpidellyt tätä tyttöä / naista koko lapsuusiän.

Kaikkien kauheuksien jälkeen oli kyllä kaikista sairairainta kuulla, miten nainen "rakastaa" ja haluaa antaa tälle anteeksi :o :o :o ...Siis antaa anteeksi mitä?

Minä en edes kutsuisi ihmistä, joka on pahoinpidellyt minut kerta toisensa jälkeen ja pilannut lapsuuteni, äidiksi.

Mitä ihan oikeasti tuollaisten ihmisten päässä liikkuu?

Selittäkää minulle joku, jota on joskus pahoinpidelty...Miksi yhä vain rakastatte kiduttajaanne? Miksi kutsutte häntä isäksi tai äidiksi?

Minä en olisi aikuisiällä MISSÄÄN tekemisissä henkilön kanssa, joka olisi noin systemaattisesti pilannut lapsuuteni. Tämä on asia, jota en osaa MILÄÄN ymmärtää!
Click to expand...

Noin meni minullakin. Lapsuus oli pahoinpitelyä, vedoten kasvatukseen. Karkailinkin murkkuna.
Kuitenkin tapailin vanhempiani, annoin heille aikuisena anteeksi. Sääli kun tuollaiset sattui vanhemmiksi mutta perusasiat olivat aina kunnossa. Ei ollut alkoholia, vain riitelyä ja ahdistavaa mykkäkoulua.
Olin äitini vierellä viimeiseen hengenvetoon.
Kai sitä on lojaali vanhemmilleen kun ei muutakaan voi. Eihän minua olisi ilman vanhempiani ja sain kyllä rakkauttakin.
Sen päätin jo nuorena että mahdollisia omia lapsiani en löisi minkään syyn nojalla. Siitä olen ylpeä, aina voi kierteen katkaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Kaikista helpoimmalla pääsee, kun pääsee sinut historiansa kanssa ja pystyy antamaan anteeksi. Eli itse "uhrille" on anteeksianto kaikista helpointa _oman itsensä_ vuoksi.
Click to expand...


Viisaasti sanottu:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa vieras:
Mun exän äiti oli jättänyt sitä yksin jo vauvana ja heittänyt pihalle koko päiväksi ilman ruokaa talvipakkasillakin ja muuta kamalaa. On edelleenkin täysin hirviö koko ämmä, mutta exä vaan hakee äitinsä hyväksyntää ja rakkautta edelleen :( On oikeen säälittävää katsoa vierestä miten toinen "palvoo" äitiään, joka ei ole koskaan lastaan rakastanut lastaan, koska sillä on väärä isä :( Niinkuin sekin olisi lapsen vika!
Click to expand...

Tässäpä tulee myös toinen tärkeä pointti. Se lapsi (myös aikuisena ) hakee vanhemmiltaan hyväksyntää ja rakkautta aina!
Ja ap:n on turha yrittääkään asiaa tajuta, jos ei itse ole pahoinpidelty.
Se on niin helppo sanoa, miten ite toimis, kun ei tilanteesta mitään tiedä.
 
Minä olen varmaankin jotenkin tunnevammainen tms. mutta en muista koskaan rakastaneeni isääni, joka pahoinpiteli äitiämme silmiemme edessä (ja vähän meitäkin) ja kännäsi senku ehti. Halveksi äitiäni ja sekä tyttäriään, poika olikin sitten jotain niin täydellistä. 6-vuotiaana vanhempani erosivat ja edelleenkin se on ollut elämäni onnellisin päivä kun muutimme pois yhteisestä "kodista". Isä joi ja poltti sisällä ja haisikin niin pahalta että sen luona ällötti olla, yleensä siskon kanssa teimme siellä suursiivouksen (ala-asteikäisinä!) kun sinne joka toinen viikonloppu pakolla jouduimme. Olen pienestä pitäen toivonut, että isäni jäisi kiinni kännissä autolla ajamisesta ja joutuisi vankilaan, ettei sitä tarvitsi nähdä. Vuosiin en ole ollut häneen missään yhteyksissä, enkä aio ollakkaan. Katkera en enää jaksa olla, mutta ei minulla mielestäni ole hänelle mitään anteeksi annettavaa, ei hän ole koskaan tajunnut sitä edes pyytää. Minulle on ihan se ja sama onko koko ihmistä olemassakaan.
 
Vähän aiheen vierestä ja mietin pari kertaa kehtaanko kysyä, mut kysyn nyt uteliaisuuttani jos joku haluaa vastata vaikeaan kysymykseen: mitä ja minkälaista se pahoinpitely on käytännössä ollut? Mitä teille on tehty ja kuka teki?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen varmaankin jotenkin tunnevammainen tms. mutta en muista koskaan rakastaneeni isääni, joka pahoinpiteli äitiämme silmiemme edessä (ja vähän meitäkin) ja kännäsi senku ehti. Halveksi äitiäni ja sekä tyttäriään, poika olikin sitten jotain niin täydellistä. 6-vuotiaana vanhempani erosivat ja edelleenkin se on ollut elämäni onnellisin päivä kun muutimme pois yhteisestä "kodista". Isä joi ja poltti sisällä ja haisikin niin pahalta että sen luona ällötti olla, yleensä siskon kanssa teimme siellä suursiivouksen (ala-asteikäisinä!) kun sinne joka toinen viikonloppu pakolla jouduimme. Olen pienestä pitäen toivonut, että isäni jäisi kiinni kännissä autolla ajamisesta ja joutuisi vankilaan, ettei sitä tarvitsi nähdä. Vuosiin en ole ollut häneen missään yhteyksissä, enkä aio ollakkaan. Katkera en enää jaksa olla, mutta ei minulla mielestäni ole hänelle mitään anteeksi annettavaa, ei hän ole koskaan tajunnut sitä edes pyytää. Minulle on ihan se ja sama onko koko ihmistä olemassakaan.
Click to expand...

Siis onko isäsi ajanut kännissä autoa? Ilmoita heti asiasta viranomaisille! Ana pitäisi ilmoittaa kun tuollaista havaitsee.

 
[/quote]

Siis onko isäsi ajanut kännissä autoa? Ilmoita heti asiasta viranomaisille! Ana pitäisi ilmoittaa kun tuollaista havaitsee.

[/quote]

Niin siis siitä on jo varmaan 15- 20 vuotta aikaa kun tiedän varmasti noin tapahtuneen, olin siis silloin pieni lapsi ja valitettavasti usein kyydissäkin. Asun nykyään toisella puolella Suomea, enkä todellakaan tiedä missä ja milloin nykyään ajelee ja missä kunnossa. Paha siitä on nykyään ilmoitella minnekkään ja tuo on vielä "pieni" juttu niihin moneen muuhun verrattuna mitä on aikanaan tehnyt, enkä todellakaan missään nimessä hyväksy humalassa autolla ajamista...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa