Miten selviän, diagnoosi: synnytyksen jälkeinen vakava masennus

[Kinsella]

:ashamed: emminä kehtaa soittaa mihkää kun alan heti kuitenki itkee :'(

:hug: Soita vaan. On joku varmasti aikaisemminkin sinne soittanut ja itkenyt puhelimeen. Osaavat suhtautua asiaan ja ymmärtävät tunteitasi.

Joo ihme juttu toi nla. Siellä ihan avoimesti terkalle puhuin että mullaon todella paha olla ja ahdistaa. Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. Olen yksinäinen ja mua pelottaa että vauvalle tapahtuu jotain pahaa vaikka se ei realistista edes olekaan.... Heräilin yöllä jatkuvasti tarkistamaan vauvan hengitystä, välillä jopa herätin..... *puistatus* kauheeta aikaa. Ja nle terkan neuvo : Kuule mitäjos kävisit vaunulenkillä, siellä kun on niin ihanat ilmatkin Ja minä kävelin kymmeniä kilometrejä kun en voinut kotiinkaan mennä...

Joo, muistan kun itsekin öisin vain tarkkailin lasta ja pelkäsin kaikkea... HIRVEETÄ! Ja neuvolantäti vaan kysyi että onko minulla hemppa alhaalla kun näytän niin kalpealta.. :headwall: Ja vaikka alussa purskahdin itkuun kun se kysyi miten menee niin se vaan sanoi että sä oot niin herkillä nyt kun vasta synnytytit. Hormoonit sekaisin.

 

[sivuhuomautus]

No hö, tohon tuli hymiö vaikken kyllä tarkottanu.

 

[huom]

on olemassa masennuslääkkeitä mitä voi syödä imetyksen aikana! esim sertralin.

 

[ap]

Ihana lukea teidän muiden kokemuksia, helpottaa.

Kauhea lause tuo äskeinen. Anteeksi. Ei se ihanaa ole, mutta helpottavaa.

 

[Kinsella]

Kuka olisi halukas perustamaan synnytyksenjälkeisen masennuksen kouriin joutuneille äideille ryhmän tänne palstalle? Olisi hyvää vertaistukea.

 

[ap]

Masennuslääkkeistä: Myös oma psykologini sanoi, että on olemassa lääkkeitä joilla voi imettää, mutta lääkärissä kun kävin niin hän sanoi, että imetys on ehdottomasti lopetettava!? En ole vielä tehnyt imetykselle mitään, koska pidän siitä niin paljon ja minusta tuntuu kuin se lisäisi taakkaani alkaa lämmitellä maitoja öisin ja päivisin. Pitää ottaa lääkäriin yhteys ja kysyä olisiko minun mahdollista saada lääkettä jonka aikana voin imettää.

Kauhea tuo Kaalimaan vartijan neuvolatädin suhtautuminen noihin tunteisiin. Kyllähän se vaunulenkki usein auttaa ja itsekin lähden ulos jos liikaa ahdistaa, mutta eihän se herranjumala sairautta pois vie. Ei tainnut ihan teidän neuvolatäti olla ajantasalla tilanteestasi.

 

[ap]

Kinsella: Itse en osaa moista ryhmää perustaa ja en ole edes rekisteröitynyt käyttäjä vielä. Olisin kyllä hyvin mielelläni osallistumassa vertaistukiryhmän keskusteluihin jos jku sellaisen osaa luoda. Hieno ajatus.

 

[KangasP-Akka]

Kuka olisi halukas perustamaan synnytyksenjälkeisen masennuksen kouriin joutuneille äideille ryhmän tänne palstalle? Olisi hyvää vertaistukea.

Tää ois kyllä hyvä...kun vähän välillä mietityttää tässä näin kirjotella kun tiedän että jotkut tutut tunnistaa mut täällä... :|

 

[se sama huom]

Masennuslääkkeistä: Myös oma psykologini sanoi, että on olemassa lääkkeitä joilla voi imettää, mutta lääkärissä kun kävin niin hän sanoi, että imetys on ehdottomasti lopetettava!? En ole vielä tehnyt imetykselle mitään, koska pidän siitä niin paljon ja minusta tuntuu kuin se lisäisi taakkaani alkaa lämmitellä maitoja öisin ja päivisin. Pitää ottaa lääkäriin yhteys ja kysyä olisiko minun mahdollista saada lääkettä jonka aikana voin imettää.

No voi jumakauta!!! Ihan oikeasti, esim Sertralin käy imettäessä sekä raskaana ollessa! Mikä ihmeen urpo sulle on väittäny, et imetys pitäis lopettaa...?

Tiedän, koska minulle on sanottu tuo asia joka kerta kun olen reseptin uusinut. Kun alunperin lääkkeet sain, imetin ja lääkäri tiesi siitä ja nyt olen raskaana ja samaa lääkettä syön vieläkin.

 

[Kinsella]

Kuka olisi halukas perustamaan synnytyksenjälkeisen masennuksen kouriin joutuneille äideille ryhmän tänne palstalle? Olisi hyvää vertaistukea.

Tää ois kyllä hyvä...kun vähän välillä mietityttää tässä näin kirjotella kun tiedän että jotkut tutut tunnistaa mut täällä... :|

Mä perustan sen ryhmän, koska uskon että siitä keskustelusta on apua paljon enemmän kuin siitä ettei uskalla kertoa ajatuksistaan!

Laitan linkin tähän sivustoon sitten.

 

[kaalimaan vartija]

Ap: jos imetys tuntuu susta hyvältä ja haluaisit sitä jatjaa niin kannattaa tosiaan keskustella lääkärin kanssa vaihtoehtoisista lääkkeistä. Ja kannattaa mainita että imetyksen jatkaminen tuntuisi sinusta hyvältä ja lopettaminen ehkä jopa masentaisi lisää.
No mulla oli aika erikoinen nla täti silloin.... noista ajoista on jo aikaa. Ja nla terkka siis aivan eri nykyään.Sille olenkin maininnut että tällaista taustaa on ja että mua täytyy tarkkailla etten vaan salaa taas masennu. Oli sen verran raskasta silloin ja on jättänyt sellaisen pysyvän arven että olen paljon paljon herkempi kuin mitä joskus aikaisemmin olin.

 

[jadal]

Masennuslääkkeistä: Myös oma psykologini sanoi, että on olemassa lääkkeitä joilla voi imettää, mutta lääkärissä kun kävin niin hän sanoi, että imetys on ehdottomasti lopetettava!? En ole vielä tehnyt imetykselle mitään, koska pidän siitä niin paljon ja minusta tuntuu kuin se lisäisi taakkaani alkaa lämmitellä maitoja öisin ja päivisin. Pitää ottaa lääkäriin yhteys ja kysyä olisiko minun mahdollista saada lääkettä jonka aikana voin imettää.

Kauhea tuo Kaalimaan vartijan neuvolatädin suhtautuminen noihin tunteisiin. Kyllähän se vaunulenkki usein auttaa ja itsekin lähden ulos jos liikaa ahdistaa, mutta eihän se herranjumala sairautta pois vie. Ei tainnut ihan teidän neuvolatäti olla ajantasalla tilanteestasi.

SSRI lääkkeet ovat yleensä sellaisia, joiden aikana voi imettää. Itsekin imetin 11kk ja lähes koko sen ajan käytin citalopram nimistä lääkettä. Tuota käytin myös raskaus aikana.


Toivon sulle jaksamista! ymmärrän mitä käyt läpi, itsekin vaikean masennuksen sairastaneena :hug:

 

[Kinsella]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1566221#m18026357 :hug:

 

[KangasP-Akka]

:attn: mie nostelen jotta muutki huomaa tulla tuonne ryhmään...ettei mee kaksin puheluksi ja saa muutkin apua.

 

[KangasP-Akka]

:attn: nostelen vaan jos tullut uusia masennuksen kanssa kamppailevia...

 

[harmmaa]

:ashamed: emminä kehtaa soittaa mihkää kun alan heti kuitenki itkee :'(

Ei kannata hävetä. Kyllä se hoitohenkilökunta on nähnyt ihan varmasti pahempaakin. Itse olen päässyt ihan tavallisella lääkärin lähetteellä mielenterveyshoitajalle ja myöhemmin psykiatrille. Apua on haettava ja ikävä kyllä yleensä itse.