Olen 24 vuotias työssäkäyvä nainen. Olen melko tuoreessa suhteessa (olemme seurustelleet vasta vuoden) käytännössä olemme asuneet koko seurustelu/tapailuajan yhdessä eikä ongelmia ole ollut (eikä näin lyhyen ajan jälkeen mielestäni kuulukkaan olla) e-pillereistä huolimatta tulin raskaaksi ja raskaus huomattiin vasta 3. kuulla. En pitänyt e-pillereistä taukoja kuin muutaman kkn välein eikä mitään muita merkkejä raskaudesta ollut joten en osannut varautua yhtään. Vasta välivuodon jäätyä välistä lääkäri totesi minun olevan raskaana. Olin todella shokissa ja ensimmäinen ajatukseni oli abortti. Sillä oli kuitenkin kiire. Päätös olisi pitänyt tehdä mahd pian ja menin paniikkiin. Tiesin että haluan nykyiseni kanssa lapsia joskus mutta asia tuli niin yllättäen ja suunnittelematta. Mies oli todella innoissaan ja päätimme pitää vauvan. Jotenkin uskoin että saamme asiat kuntoon. Nyt olen kuudennella kuulla. Eniten huolestuttaa talous. Molemmat käymme töissä mutta rahat ovat jo nyt tiukilla. Emme käy ulkona baareissa, ulkona syömässä, emme harrasta mitään (siis emme ole käyneet kertaakaan koko seurustelun aikana missään, emme shoppaile eikä ole mitään luksusta) molemmat teemme fyysisesti raskasta työtä ja olemme niin väsyneitä töiden jälkeen että saamme juuri ja juuri kotityöt tehtyä. Emme elä kodin ulkopuolella yhtään. Elämä tuntuu pelkältä selviytymistaistelulta. Tuntuu niin turhalta tehdä töitä siinä missä muutkin mutta siltikin saan palkkaa vain 1200€ kuussa työskentelen ravintola-alalla. Laskujen jälkeen rahat riittävät juuri ja juuri työmatkoihin (työmatka 40km suunta) eikä julkisia kulkuyhteyksiä joten auto on pakollinen. Mies tienaa alle 2000€ kuussa ja meillä pelkkä sähkölasku on ison siirtomaksua takia 150-300€ kuussa. (Talvella helposti kuukausittain 300€), asumiskulujen ja molempien pakollisten autojen vakuutuksien laskujen jälkeen ei mitään tilille jää. Mies maksaa asumisen, minä ruoat.
Olin juuri lopettanut opiskelut ja mennyt työelämään kun erosin pettävästä ja väkivaltaisesta exästäni. Jätin kaiken irtaimiston hänelle jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti eroon hänestä. Edellisen eroni jälkeen menetin muutamassa kuukaudessa 2 läheistäni, sekä paras ystäväni sairastui vakavasti tuntui ettei elämässä ole järkeä eikä kiltteydestä ja työnteosta palkita ja kaikki ympäriltä vain kuolee. poltin itseni loppuun tekemällä useampaa työtä. Mielenterveys kärsi rankasti ja olin aivan hukassa, nukuin pari-kolme tuntia yössä lääkkeillä kun muuten en pystynyt. Yhtäkään sairaslomapäivää en pitänyt. Laskuja en kuitenkaan maksanut vaan annoin kaiken valua ulosottoon vaikka hyvin olisin voinut niitä samalla maksaa. Ajattelin vain etten selviä vuodesta kuitenkaan vaan jonain päivänä päätän päiväni itse kun riittää. Työ piti väkisin kiireisenä etten ehtinyt maata kotona miettimässä mitä nappeja vetäisin.
Uuden suhteen myötä halusin korjata asiani ja elämäni ja mies on eheyttänyt minua rajusti. Halusin elää taas, Halusin korjata taloudellisen tilanteeni että voisimme joskus ottaa lainaa yhteistä kotia varten Nyt olen niitä yli vuoden maksanut ja maksettavaa on vielä 4000€ (luottokortti, osamaksuja, lääkärilaskuja, kaikkea)
Ennen olin useammassa työpaikassa (päivätyö 8h/pvä/ 5krt viikko ja illat ja viikonloput baareissa töissä) 7 päivää viikosta mutta alan olla henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt etten pysty kuin hoitamaan juuri ja juuri oman vakituisen työni. (Eli en kykene tekemään kuin normityöni 8-10h/pvä 5 krt viikossa) En tiedä miten saan kaikki laskuni maksettua ennen äitiyslomaa. Ulosottoon menee 1/3 tuloistani ja yritän siinä sivussa maksaa uusia vakuutuslaskuja ja niitä maksusitoumuksen perintätoimistoihin jotka olen saanut vältettyä valumasta ulosottoon. Itken usein piltaisin enkä koe nauttineeni raskaudesta niin paljon kuin voisin. Pelkään etten voi tarjota lapselle mitään tai oma pääni ei kestä jatkuvaa kituuttamista. Äitiyspäiväraha laskuri sai minut itkemään entistä enemmän. Tutut kyselevät mitä hankintoja olemme tehneet vauvalle. Emme mitään, sillä rahat eivät riitä. Ihmiset luulevat ettemme ole hankkineet mitään koska emme ole niin "innoissamme" vauvasta. Tietysti olemme mutta mitäs ostat jos ei nytkään saa edes säästöön penniäkään. Miehestä tilanne ei ole paha eikä häntä näytä asia vaivaavan vaan uskoo että selviämme. On hyvin vaatimaton eikä häntä haittaa ettemme käy missään tai voi hankkia mitään) hän haluaa minun onneani ja varmasti tekisi vielä enemmän töitä (on nytkin kellonympäri töissä 5 päivää viikosta) mutta en halua sitä. En halua sysätä hänen harteilleen selviämistämme kun luulisi että SUOMESSA 2 aikuista jotka tekevät töitä selviäisivät helposti mutta ei.
vituttaa olla työssäkäyvä veronmaksaja joka itkee palkkapäivinä eikä voi antaa lapselleen mitään. Jos olisin kotona makaava sossupummi jota ei kiinnosta töissäkäyminen en voisi muuta kuin katsoa peiliin mutta nyt en tiedä ketä syyttäisin. Saan tessin mukaista palkkaa (koko tes vaan on ihan perseestä) tietysti syytän itseäni siitä etten heikkona hetkenä hoitanut raha-asioitani kunnolla mutta siitä olen kyllä saanut itse maksaa moninkertaisesti. Olisipa edes sen verran rahaa että vaan saisi edes jotain sivuun ja selviäisi. Miten te muut vähätuloiset olette selvinneet?
Anteeksi avautuminen mutta kylläpä helpotti.
- J
Olin juuri lopettanut opiskelut ja mennyt työelämään kun erosin pettävästä ja väkivaltaisesta exästäni. Jätin kaiken irtaimiston hänelle jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti eroon hänestä. Edellisen eroni jälkeen menetin muutamassa kuukaudessa 2 läheistäni, sekä paras ystäväni sairastui vakavasti tuntui ettei elämässä ole järkeä eikä kiltteydestä ja työnteosta palkita ja kaikki ympäriltä vain kuolee. poltin itseni loppuun tekemällä useampaa työtä. Mielenterveys kärsi rankasti ja olin aivan hukassa, nukuin pari-kolme tuntia yössä lääkkeillä kun muuten en pystynyt. Yhtäkään sairaslomapäivää en pitänyt. Laskuja en kuitenkaan maksanut vaan annoin kaiken valua ulosottoon vaikka hyvin olisin voinut niitä samalla maksaa. Ajattelin vain etten selviä vuodesta kuitenkaan vaan jonain päivänä päätän päiväni itse kun riittää. Työ piti väkisin kiireisenä etten ehtinyt maata kotona miettimässä mitä nappeja vetäisin.
Uuden suhteen myötä halusin korjata asiani ja elämäni ja mies on eheyttänyt minua rajusti. Halusin elää taas, Halusin korjata taloudellisen tilanteeni että voisimme joskus ottaa lainaa yhteistä kotia varten Nyt olen niitä yli vuoden maksanut ja maksettavaa on vielä 4000€ (luottokortti, osamaksuja, lääkärilaskuja, kaikkea)
Ennen olin useammassa työpaikassa (päivätyö 8h/pvä/ 5krt viikko ja illat ja viikonloput baareissa töissä) 7 päivää viikosta mutta alan olla henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt etten pysty kuin hoitamaan juuri ja juuri oman vakituisen työni. (Eli en kykene tekemään kuin normityöni 8-10h/pvä 5 krt viikossa) En tiedä miten saan kaikki laskuni maksettua ennen äitiyslomaa. Ulosottoon menee 1/3 tuloistani ja yritän siinä sivussa maksaa uusia vakuutuslaskuja ja niitä maksusitoumuksen perintätoimistoihin jotka olen saanut vältettyä valumasta ulosottoon. Itken usein piltaisin enkä koe nauttineeni raskaudesta niin paljon kuin voisin. Pelkään etten voi tarjota lapselle mitään tai oma pääni ei kestä jatkuvaa kituuttamista. Äitiyspäiväraha laskuri sai minut itkemään entistä enemmän. Tutut kyselevät mitä hankintoja olemme tehneet vauvalle. Emme mitään, sillä rahat eivät riitä. Ihmiset luulevat ettemme ole hankkineet mitään koska emme ole niin "innoissamme" vauvasta. Tietysti olemme mutta mitäs ostat jos ei nytkään saa edes säästöön penniäkään. Miehestä tilanne ei ole paha eikä häntä näytä asia vaivaavan vaan uskoo että selviämme. On hyvin vaatimaton eikä häntä haittaa ettemme käy missään tai voi hankkia mitään) hän haluaa minun onneani ja varmasti tekisi vielä enemmän töitä (on nytkin kellonympäri töissä 5 päivää viikosta) mutta en halua sitä. En halua sysätä hänen harteilleen selviämistämme kun luulisi että SUOMESSA 2 aikuista jotka tekevät töitä selviäisivät helposti mutta ei.
vituttaa olla työssäkäyvä veronmaksaja joka itkee palkkapäivinä eikä voi antaa lapselleen mitään. Jos olisin kotona makaava sossupummi jota ei kiinnosta töissäkäyminen en voisi muuta kuin katsoa peiliin mutta nyt en tiedä ketä syyttäisin. Saan tessin mukaista palkkaa (koko tes vaan on ihan perseestä) tietysti syytän itseäni siitä etten heikkona hetkenä hoitanut raha-asioitani kunnolla mutta siitä olen kyllä saanut itse maksaa moninkertaisesti. Olisipa edes sen verran rahaa että vaan saisi edes jotain sivuun ja selviäisi. Miten te muut vähätuloiset olette selvinneet?
Anteeksi avautuminen mutta kylläpä helpotti.
- J
Viimeksi muokattu:
