Miten selvisit väkivaltaisesta parisuhteesta?

["magic"]

Oma tarinani:

Muutin toiseen kaupunkiin. Meillä ei ollut onneksi yhteisiä lapsia, joten ero oli 'sudden death'. En vastannut enää puhelimeen, muutin osoitteen salaiseksi ja muutin kerrostalon ylimpiin kerroksiin.

Edeltävät 4-5 vuotta olivatkin aika pitkälti yhtä helvettiä.. Mies oli aivan eläin. Hän kiristi väkivallalla lähimpiäni kohtaan, lähetteli parhaalle ystävälleni (joka tuki minua) tappouhkauksia, uhkasi tulla työpaikalleni riehumaan. Ja huom: hän oli tuolloin vasta parikymppinen. Kerran hän oli työpäivän aikana tyhjentänyt yhteisen kotimme ja jättänyt pöydälle sarjakuvapiirroksen, jossa "itsekäs sai palkkansa" eli siis minä. Sen jälkeen alkoi taas piina: jos en sitä tai jos en tätä niin hän tulee äitini luo (asuin siellä väliaikaisesti). Hänellä ei koskaan ollut rahaa esim. ruokaan, mutta viinaan kyllä. Muita naisia oli jatkuvasti - todella räikeitä juttuja.

Nyt kun mietin noita tunnen syvää kiitollisuutta ettei hän enää kuulu elämääni millään tavalla, mutta myös surua menetetyistä vuosista jotka hänen kanssaan tuhlasin...

 

[ninaTT]

Tulin raskaaksi. Suureksi onnekseni exän huonoihin puoliin kuuluu alkoholin ja väkivallan lisäksi totaalinen saamattomuus. Tiesin, ettei minulla olisi mitään vaaraa kunhan erottaisiin, sillä ei se omaa tarpeeksi aloitekykyä toteuttaakseen mitään vaativampaa rikosta. Kunhan tykkäsi riidellä ja alistaa.

 

[röppö]

Otin ja häivyin...

Hommasin asunnon itselleni ja lapsille ja ilmoitin että muutan..
Nykyään tavataan vain ohimennen,kun hakee tai tuo vanhempaa tyttöä jos silloinkaan.
Jokainen lyönti,riepottelu tms oli kuulemma omaa syytäni ja totaalisen ansaittua..
Oksettaa edes ajatella,kuinka olen ollut ihmisen kanssa joka paiskoo raskaana olevaa naista pitkin asuntoa..
:kieh: