Miten selvitä hengissä koliikkiajasta?

[ahdistavaa aikaa]

Vasta kuukauden ikäinen vauva ja jo viikon ollut hirvittäviä iltahuutoja, klo. 19 - 00.00. Vauva on todella hysteerinen, kuola valuu jne. Neuvolassa käyty ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, d-tipoillakaan ei mitään vaikutusta (pidetty taukoa).

On äärimmäisen epätoivoinen olo. Miten tällaista kestää ehkä vielä pari kuukautta?? Tuntuu, että jokainen ilta on liikaa ja itseäkin itkettää. Miten ne illat pitäisi "elää"? On niin epänormaalia istua sängynlaidalla, heijata ja hyssyttää, hieroa toista joka ilta tuntikausia. Ainoa keino hiljentää hetkeksi on pitää jalkoja lämpimän juoksevan veden alla, mutta kauanko sellaistakaan voi illassa tehdä? Ammeessa hermostui lisää. Ei puhettakaan että pystyisi katsella vaikka telkkaria tai lukea, jotta aika menisi paremmin. En tajua miten tätä jaksaa... Hoitoapuakaan ei oikein saa, kukaan ei tällaista jaksa kun ei oma lapsi kyseessä.

 

[pidä vaan]

jalat siellä lämpimän juoksevan veden alla niin kauan kun auttaa! Jos vesi alkaa kuivattaa ihoa, voit rasvata jalat.

Voimia!

 

[äitix3]

Itse kärsin -97 esikoisen kanssa samasta ongelmasta, olin tuolloin vielä yh. Tyttö huusi joka ilta ja yö, olin todella väsynyt ja kuljin kuin sumussa joka päivä. Äitini sitten ehdotti, että miksen kokeilisi mallasuutetta, sitä kun on kuulemma annettu myös minulle koliikkivaivoissani. Täytin siis joka pulloon pohjalle tuota uutetta. Ennakkoluuloja oli, mutta yllätyksekseni huomasin, että se todellakin toimii. Koitin myös cuplatonia ja siitä ei ollut tälle tytölle mitään apua. Muita tuollaisia "helpotuksia" ei juurikaan ollut tarjolla apteekissa. Käytin mallasuutetta aluksi joka pullossa, vähitellen vähensin ja lopetin kokonaan. Kun myöhemmin perheemme kasvoi vielä 2 lapsella lisää, pyysin miestäni tuomaan joka kerta jo valmiiksi mallasuutetta kaappiin. Keskimmäiselle sitä tarvitsimme myös, kuopukselle emme. Tsemppiä hirveästi!!!!!

 

[4:n äiti, ei kirj]

Tärkeintä sinulle on oppia sietämään ääntä ja "antaa sen mennä ohi korvien". Lohduttaudu, ettei tuota jatku ikuisesti ja ota huuto mahdollisuutena oppia itsehillintää ja rentoutumista ympäristöstä huolimatta - mahdollisuutena oppia sulkemaan korvat ylimääräisiltä ärsykkeiltä. Hengitä syvään ja katso samalla tv:stä tekstitettyjä ohjelmia niin ei huuto haittaa seuraamista. Kun rentoudut ja lapsesi sen sinusta aistii, lopettaa hän helpommin huudon. Anna huutaa ja pidä sylissä, että lapsesi tietää olevansa rakastettu. Et pysty tekemään mitään, mikä auttaisi vauvasi huonoon oloon.

Meillä poika myös huusi vauvana 3-4 h / ilta, ei siinä auta kuin oppia elämään äänen kanssa...

Tiedän, ettei tämä ole ehkä se vastaus, jota toivoit, mutta varmasti ainoa oikea.

Jaksamista ja itsehillintää...

 

[torpparin akka]

Hyvä vastaus edellisellä. Poppakonsteja ei ole, mutta oma rentoutuminen auttaa asiaa, tai ainakin helpottaa omaa oloa. Minä mielikuvittelin itseni jonnekin muualle. Kiikuin keinutuolissa, joka oli lainattu vartavasten tähän tarkoitukseen, vauva sylissä ja ajattelin olevani 1800-luvulla, jossakin torpassa talvella, päreen valossa...ideana siis vain se, ettei ole kiire siitä kiikkustuolista mihinkään. Aika tuntui silloin pysähtyneen, mutta sekin vaihe meni ohi.

 

[Lillis77]

Hyviä kirjoituksia tosiaan kahdella edellisellä. Mä tein juuri niin, että vaikka vauva huusi sylissä, yritin sulkea äänen pois mielestäni ja tuijotin vaan intensiivisesti telkkaria... Meillä "hypittiin" sängyn laidalla ja sohvalla tuntikausia joka päivä. Siitä vauva tuntui rauhoittuvan parhaiten. Vauva oli siis sylissä ja siinä sitten keinuteltiin. Joskus huomasin pompottelevani vaikkei vauva ollut sylissäkään! Miehelle itku oli paljon vaikeampaa, hän hermostui tosi nopeasti, eikä siihen auttanut mikään neuvo. Eli mulle jäi suurimmaksi osaksi tuo hyssyttely. Mutta sekin aika oli onneksi ohi vauvan ollessa n. 2,5 kuukauden iässä. Mäkin ajattelin etten kestä sitä huutoa niin kauaa, mutta kyllä sen vaan kesti kun oli pakko... Päivä ja hetki kerrallaan. Tsemppiä!!!

 

[Kuulosuojaimet]

Vasta kuukauden ikäinen vauva ja jo viikon ollut hirvittäviä iltahuutoja, klo. 19 - 00.00. Vauva on todella hysteerinen, kuola valuu jne. Neuvolassa käyty ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, d-tipoillakaan ei mitään vaikutusta (pidetty taukoa).

On äärimmäisen epätoivoinen olo. Miten tällaista kestää ehkä vielä pari kuukautta?? Tuntuu, että jokainen ilta on liikaa ja itseäkin itkettää. Miten ne illat pitäisi "elää"? On niin epänormaalia istua sängynlaidalla, heijata ja hyssyttää, hieroa toista joka ilta tuntikausia. Ainoa keino hiljentää hetkeksi on pitää jalkoja lämpimän juoksevan veden alla, mutta kauanko sellaistakaan voi illassa tehdä? Ammeessa hermostui lisää. Ei puhettakaan että pystyisi katsella vaikka telkkaria tai lukea, jotta aika menisi paremmin. En tajua miten tätä jaksaa... Hoitoapuakaan ei oikein saa, kukaan ei tällaista jaksa kun ei oma lapsi kyseessä.

pahinta oli juuri se itkun ääni eli olen aika ääniherkkä. Ratkaisu oli, että hommasin ihan oikeasti kuulosuojaimet itselleni. Lapsi kantoliinassa ja itse kuljin kuulokkeet päässä sen itkun ajan ja hyssyttelin lasta ja jaksaminen parani ihan älyttömästi juuri tuon äänen puuttumisen takia. Tottakai kun lapsi oli sylissä niin näin koko ajan, että hänellä ei ole "hätää" ja välillä kuuntelin itkua, että se ei ollut tästä normaalista poikkeavaa. Vyöhyketerapiassa kävimme myös. Voimia paljon!!

 

[neuvoja]

Edelliselle kirjoittajalle, koitko kantoliinan hyväksi? Millainen se oli?

Entä onko suositella vyöhyketeraputtia Helsingistä?

 

[neuvoja]

Edelliselle kirjoittajalle, koitko kantoliinan hyväksi? Millainen se oli?

Entä onko suositella vyöhyketeraputtia Helsingistä?

 

[Torpparin akka]

Hei miten minä en tuota kantoliinaa muistanut? Niin se kaikki vaan unohtuu. Minäkin tosiaan kanniskelin vauvaa kantoliinassa, sain syötyä ja tehtyä muita iltapuuhia vauva liinassa. Ainakin minä suosittelen hankkimaan kantoliinan. Korvatulppia käytin myös, kun korvat alkoivat soida.

 

[Kuulosuojaimet]

tälläistä http://www.pikkuruu.fi//?gclid=CJ6a8a77opMCFQFaMAodKkr0oA, sain sen ystävältäni lainaan ja käytin myös babybjörnin kantoreppua. Molemmissa lasta oli kevyttä kantaa ja kummallekkaan ei tullut kuuma.
Helsingistä en osaa neuvoa vyöhyketerapeuttia, mutta voisit ehkä kysäistä neuvolasta onko heillä suositella. Meidän neuvolan seinällä oli meidän vyöhyketerapeutin ilmoitus.

 

[pikku ruu]

Oliko tuota Pikku Ruuta helppo käyttää? Tuntuu, että 4 metriä kiedottuna ympärille olisi tosi hankala ja kuuma... ?

 

[juokseva vesi]

meillä auttoi juoksevan veden ääni ja hiustenkuivaajan ääni. Jotenkin ei poika pystynyt rauhoittumaan hiljaisuudessa vaan tarvitsi hälinää ympärilleen. Tämäkään ei tietenkään poistanut koliikki-itkuja, mutta helpotti aina välillä ja ehkä itkujaksot olivat vähän lyhyempiä.

 

[kuulosuojaimet]

Oliko tuota Pikku Ruuta helppo käyttää? Tuntuu, että 4 metriä kiedottuna ympärille olisi tosi hankala ja kuuma... ?

sitä ei ollut hankala käyttää eli opin sidontatekniikan nopeasti ja itse en kuulu mitenkään hikoileviin, joten minulle se ei ainakaan ollut kuuma.

Toiset kokevat, että pieni lapsi on tähän vaikea laittaa, mutta meitä kantajia on niin erilaisia, että ehkä parasta olisi, että menisit jossain vaiheessa liikkeeseen vauvan kanssa niin saisit testattua noita liinoja.

http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/erilaisia_liinoja.html

 

[Torpparin akka]

Meillä oli hug-a-bub -kantoliina. Liinan mukana tuli DVD, jossa neuvottiin muutama sidonta. Sitominen vaatii hieman opettelua. mutta minäkin tumpelo opin sen käytön silmät ristissä. Liina "puettiin" ensin itselle päälle ja vauva pujotettiin kyytiin, ohuessa trikooliinassa se tapa on mahdollista. Minä käytin liinaan kesäkuumalla, enkä kokenut sitä mitenkään tukalaksi.
http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/hugabub.html

 

[Äiti 72]

Ostimme koliikkeinun, siitä ei juurikaan hyötyä ollut. Saattoi lapsi siinä hetken viihtyä. Rintareppua ja kantoliinaakin koitimme, vauva ei niissä viihtynyt yhtään. Tuo koliikkivaihe kestää kuitenkin pienen hetken, onhan se väsyttävää ja jopa hermoja raastavaa. Siihenkin tottuu. Voimia ja sinnittele, kyllä se siitä =) Tärinä ja heijaaminen, niillä me pientä rauhoittelimme. Kahdella isolla veljellä ei koliikkeja ollut.

 

[Nel.]

Meillä oli aikoinaan sama juttu, että huutoa iltaisin n. 3kk ajan. Vauva oli iltaisin sitten aina sylissä, niin että kävelimme mieheni kanssa vuorotellen ympyrää tai tanssahtelimme paikallaan samalla telkkua katsoen...jos yritti istahtaa, huuto alkoi taas. Pääasia oli pysyä liikkeessä. Sitä oli kyllä välillä myös päivisin. Tulipahan jumpattua.

Hyvä juttu jos yöt kuitenkin nukkuu suht hyvin, ettei huutoa silloin - sitten jaksaa itsekin paremmin. Pakko todeta että minä olen ollut kyllä vuoden mittaan paljon väsyneempi silloin kun yölliset heräämiset milloin mistäkin syystä alkoi...iltahuudot vielä kestikin.

 

[S.anni]

Mikset voi katsoa telkkaria? Niin meillä ainakin mentiin. Huutava lapsi sylissä lattia edes takas, telkkari päällä. Muuten oisin lopullisesti seonnut. Katsoin chatistä lähtien kaikki, koska silloin tuntui edes vähän, ettei ole yksin maailmassa, vaan joku oli siellä sinun kanssa (juu, niin pimeeltä kuin se kuulostaakin)
Meillä tuo mallasuute aiheutti niin pitkän ja karmivan itkun jolloin ei suostunut syömään eikä nukkumaan, että sekään ei kaikille sovi.
Lähinnä kehotan varautumaan siihen, että mitään ihmekonsteja ei ole jos kyse tosiaan on koliikista. Ei ole mitään tekoa mikä sen saa loppumaan, eikä mitään aikarajakaan milloin se loppuu valitettavasti. Tämän kerron vain siksi, että itselleni oli henkisesti HYVIN raskasta, kun se huuto ei loppunutkaan kuin kananlento siihen 3kk ikään (niinkuin kaikki väittivät). Pidä vaan mielessä ettei vauva voi itkulleen mitään, ja koita olla läsnä hänelle, vaikka et huutoa kestäisikään.

 

[hellynen]

Hyviä neuvoja edellisiltä. Tässä vielä multakin.

Tärkein nevolasta saamani ohje koliikkivauvan kanssa oli, että jos et oikeasti jaksa niin laita lapsi sänkyynsä itkemään ja mene 5-10minuutiksi ulos. Hengitä syvään ja rauhoitu ja anna korvien ja käsien levätä. Olin miehen vuorotyön vuoksi joka toisen viikon illat yksin ja julmasti päätin, että pidän tuon rauhoittumishetken kerran tunnissa. Niiden avulla jaksoin illasta toiseen. Ja kun vauva huusi olipa sitten sylissä tai sängyssä niin en usko sen mitään traumoja saaneen.

 

[S.anni]

En tajua miten tätä jaksaa... Hoitoapuakaan ei oikein saa, kukaan ei tällaista jaksa kun ei oma lapsi kyseessä.

Mulla oli taas toisin päin, vauva huusi kokoajan, ei nukkunut kuin 30min pätkiä. Hoitajia olisi ollut, mutta minä en yksinkertaisesti voinut jättää huutavaa lasta toiselle, ajattelin kokoajan että lapsi huutaa ja kärsii, ja sen on paras olla tutuimmassa sylissä mikä löytyy, eli minulla.
Uskon kyllä että kuka vaan jaksaa huutavaa lasta sen pari tuntia, jotta sinä saat huilata jos niin haluat. He kuitenkin tietävät pääsevänsä kotiin huutoa "karkuun".

 

[ei aina]

ei aina se ihme kantoliinakaan auta...
meillä vauva huusi entistä enemmän kantoliinassa... kun sitten hiukan myöhemmin saimme baby-björnin ja ennenkaikkea poika laitettiin nenä menosuuntaan, hymy löytyi ;-)

 

[hellynen]

Vielä jatkan, muisti toimii pätkittäin

Hyvä konsti oli myöskin se, että istuin sohvalle niin että jalkojen alla oli rahi tai siirsin sohvapöydän lähelle sohvaa. Sitten jalat ylös ja polvet vähän koukkuun. Tyyny polvien päälle ja vauva siihen. Siinä oli hyvä heijata ja tärisyttää ja jaksoi paremmin kuin kantelua. Monesti vauva saattoi ottaa jopa pienet unet tuossa heijauksessa, mutta silloin ei auttanut lopettaa heijaamista muuten huuto jatkui taas heti.

 

[Juulia77]

Voi, ap: kirjoituksesi kuulosti niin tutulta... meilläkin siis n. ekat 3 kk pelkkää huutoa (siltä tuntui) ja koin sen tosi raskaana. Vaikka kaikki hokivat, että 3 kk jälkeen helpottaa, se tuntui silloin ihan kestämättömän pitkältä ajalta - ikuisuudelta.

Laitan tähän muutaman meidän selviytymiskeinon (varmaan tulee paljon päällekkäisyyksiä edellisten kanssa, en jaksa lukea koko ketjua...)

- korvatulpat ja kuulosuojaimet
- kantoliinassa hytkyttely
- kerran tai kaksi lähdimme autoajelulle illalla, kun vauva nukahti autoon
- vaunulenkit (vauva nukahti vaunuun)
- jumppapallon päällä pomppiminen vauva sylissä
- äiti kävelylenkille vaikka puoleksi tunniksi tai kauppaan, isä sillä aikaa vauvan kanssa
- vuorotellen huutavan vauvan kanssa toinen vanhempi suljetun oven takana, toinen voi sillä aikaa edes surffata netissä (ei vaadi keskittymistä)
- äiti lämpimään suihkuun, isä vauvan kanssa (tai toisinpäin, tai saunaan) => rentouttaa vähän
- vauvan keinuttelu auton turvakaukalossa
- ystävä kylään ja vauvaa kanniskellaan yhdessä (muita ihmisiä se huuto ei oikeasti haittaa, äiti kärsii siitä eniten)

Oletko ihan varma, ettei hoitoapua saa edes vaikka tunniksi? Omat vanhempani ainakin vakuuttivat, ettei vauvan huuto heitä häirinnyt ollenkaan, juuri siksi kun se ei ollut oma vauva eivätkä joutuneet sitä joka päivä kuuntelemaan.

Yritä ajatella seuraavia:
- itku on vauvan ainoa keino kommunikoida
- vauva ei itke turhaan
- kaikkeen itkuun ei ole selvää syytä etkä voi aina auttaa
- mikä toimii yhdellä kerralla ei ehkä toimi toisella, mutta siksi juuri kannattaa aina yrittää kaikkea
- oikeasti elämäsi ei ole tästä eteenpäin tällaista, vaan muuttuu 100 %:n varmasti
- kun vauva alkaa hymyillä, saat jo pienen palkinnon puurtamisestasi
- nykytilannetta jatkuu varmasti vain enää muutama kuukausi, olet jo jaksanut kuukauden!
- yritä ajatella, että tämä on nyt sinun velvollisuutesi, työtehtävä, jota hoidat parin kuukauden ajan - palkinnoksi saat ennemmin tai myöhemmin ihanan, hymyilevän vauvan, joka oppii uusia taitoja ja jota alat rakastaa koko ajan enemmän.

Älä syyllistä itseäsi negatiivisista ajatuksista. Itse muistan suorastaan katuneeni, että ikinä hankimme vauvan... Välillä kotimme tuntui lähinnä sirkukselta, jossa tuntitolkulla hypittiin jumppapallolla, heiluteltiin turvakaukaloa ja tehtiin ties mitä temppuja... ei todellakaan tuntunut normaalilta elämältä. Oli vielä marraskuu, vuodenajoista ankein.

Jaksamista ja voimia, viimeistään kesän jälkeen elämänne on varmasti todella paljon normaalimpaa, antoisampaa ja helpompaa!