Miten selvittää kun ei vaan tiedä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en tiiä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en tiiä

Vieras
Olen nyt kohta pari vuotta miettinyt mitä mä haluan tässä elämässä. Mutta edelleenkään en ole varma. Olen tietty hieman mukavuuden haluinen ihminen ja lasten turvallisuus sekä hyvinvointi mulle tärkeää. Siksi jotkut asiat jääneet toteutumatta.

Kaikki on mulle niin epäselvää..
Pitäiskö erota ja muuttaa vai pitäiskö vielä yrittää jotain
Opiskellako kesken jäänyt vai aloittaa uutta vai jatkaa työnhakua.
En osaa edes päättää värjäänkö hiukset vai en ja jos niin minkä väriseksi.
En tiedä enää mitään... Ennen mä niin tiesin varmasti mitä haluan..
 
Noh, senpä takia ihmiset tekeekin elämässä niitä "virheitä" kun aina ei voikaan tietää.

Mua hämmästyttää esim. mun yksi kaveri, joka jo 18-vuotiaana tiesi mitä halusi elämältänsä, minkä nimen haluaa lapselleen, ja että haluaa kaksi poikaa. Tuon mukaan on elänyt, n. 10 vuotta tuon jälkeen teki tasan nämä asiat, ja hämmästykseksi saikin ne toivomansa pojat. Harvalla kai kuitenkaan noin. Sitä en osaa sanoa että kuinka onnellinen on varmaksi pelatussa elämässään. Ei ne virheetkään aina niin pahasta ole.
 
Noh virheitä mun elämään kyllä mahtuu yllinkyllin vaikka olenkin aina ennen tiennyt mitä haluan ja harvemmin olen saanut sen mitä haluan, mutta olen kuitenkin tiennyt mitä haluan.
Ei jaksais nyt enempää virheitä, paineita ja odotuksia.
 
Tee jotain :D. Itse opiskelisin ensin keskenjääneen loppuun, siitä on hyvä jatkaa jos haluaa, ja pointtina vielä että asiat kannattaa yleensä kyllä viedä loppuun.

Siinä ehdit sitten miettimään muita asioita, ja luultavasti loput asiat loksahtelevat paikoilleen.
 
maseentuneelta tai uupuneelta menee päätöksentekokyky ehkä ensimmäisenä. mutta ei se niin vaarallista ole. voithan jutella muiden kanssa isoista ratkaisuista ja hautoa niitä riittävästi.

mutta sun olis hyvä päästä puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa tilanteesta, jos olet mennyt tuollalailla noin epämääräiseen tilaan ettet oikein saa mitään järkevää sanottua edes siitä, miksi pitäisi lähteä ja miksi jäädä. se kun on vielä ongelma erikseen, että pitäisi osata päättää sitten kun on ensin käynyt vaihtoehtonsa huolellisesti läpi ja tutkaillut sitä, mitä pitää korjata että jokainen vaihtoehto toimisi parhaalla tavalla. varmaan sulla enemmän näkemystä on kuin mitä nyt olet kertonut, mutta epämääräinen vaikutelmahan sinusta nyt tulee.
 
Sitä mä vähän pelkään että onko tää jotain masennusta vai mistä on kyse.
On vaan niin hemmetin iso kynnys lähteä puhumaan jonkun kanssa tästä.
En oikein edes tiedä minne mennä. Kun tää on pieni kunta maaseudulla ja ei täällä ole oikein mitään mielenterveystoimistoja sun muita. Mieluiten kanssa hoitais alkuun tämän asian sillai hissunkissun ettei tarvis kertoa miehelle sun muille tästä asiasta tai siitä että menisin jonnekkin juttelemaan.

joku tk-psykologi on vissiin olemassa jonka luo voi kuka tahansa mennä mutta lieköhän sinnekin pitkä jono?
 
Eiköhän tuo oo ihan tavallista. En minäkään osaa päättää mitään, en tiedä vielä edes mikä on se oikea ammatti mulle vaikka oon kolmikymppinen. Mä vaan teen asioita silti vaikken osaa päättää, valitsen aina vaan jonkun vaihtoehdon.
 

Yhteistyössä