Miten selviydyn villin taaperoni kanssa? Ja miten se selviää hengissä??

[:-O]

Mä saan harmaita hiuksia, olen niin väsyksissä välillä tuon villin lapseni kanssa!! Se kiipeää joka paikkaan, kiskoo päällensä vaikka mitä vaarallista, teloo itseään jatkuvasti jne jne. Vaikka koti tehty miten turvalliseksi, aina se jotain keksii. Vähintäänkin aloittaa sellaisen villin laukan, että teloo päänsä sohvankulmaan tai kaatuu parketille ja lyö suunsa. Sama ulkona, keksii mitä vain. Kerran jos toisenkin jouduttu jo paikkaukseen päivystykseen. On huono syömään ja nukkumaan, ei malta keskittyä mihinkään ja meneminen vaan mielessä. Vaatii kaikessa ihan hirveästi! Jäyhä rauhallinen mies on niin avuton lapsen suhteen, että minun vastuulle jää kaikki syöttämiset jne. Minulla ei riitä aikaa eikä energiaa enää mihinkään muuhun, kaadun rättiväsyneenä nukkumaan kun vihdoin saan lapsen unille, ja siitäkin tiedän että herää pomppimaan sängyssään useamman kerran yön aikana. Eniten pelkään, että lapsi satuttaa joku kerta pahemmin itsensä.
Miten tämän jaksaa ja miten saa pidettyä lapsen hengissä?? On nyt vasta 1½v.

 

[Vaaka-äiti]

Hei !

Elät tosi raskasta ja energiaa vaativaa aikaa lapsesi kanssa. Muistan hyvin nuo ajat, minun mielestäni ikäkausi välillä 1-2 v. on aika työläs jos lapsi on noin kovin "aktiivinen" kuin omasi on. Itselläni alkoi jatkuva vahtiminen helpottaa kun napero lähestyi kahta ikävuottaan, toivottavasti Sinullakin. Jos perheellänne on käytettävissä sukulais/ystäväverkostoa pyydä reippaasti lapsenhoitoapua. Voithan neuvolassa myös jutella, onko kysymyksessä tavallista villimpi 1,5 vuotias. Mukavaa syksyä perheellenne, ehkä jo muutaman kuukauden päästä alkaa seesteisempi vaihe !

 

[Oikeanlaista energiaa]

Suosittelen omega 3 monipuolisen ruokavalion lisäksi. " Omega-3 -rasvahappoja on tutkittu myös ADHD:n esiintyvyyden ja lasten keskittymishäiriöiden kannalta, mutta aiheesta kaivataan vielä lisätutkimuksia". En sano että lapsellasi on adhd, mutta mun lapseni on kivasti rauhoittunut, jäänyt keskittymään esim. piirustukseensa kun ennen juoksi päättömänä ympäriinsä.

http://www.moller.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=15&Itemid=23

 

[Äidin rasavilli piltti]

Moi! Mun lapsi on 1v 1kk, ja meillä on ihan samanlaista. Vaikka kuinka yritän ennakoida ja olla tarkkana, niin silti aina jotakin sattuu. Mullakin on joskus hermo kireällä, että onko sun ihan pakko joka ikinen sekunti mennä kuin tuulispää. Mun lapsi on niin taitava, että jos hetkeksikin käännän selkäni, niin hän kykenee parissa sekunnissa vammauttamaan lemmikkieläimet ja itsensä.

En mä osaa sua auttaa. Lapsi kasvaa koko ajan, ja onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut. Minkäs sille teet, että lapsen jalat on vikkelämpiä kuin harkinta. Meillä ehdottomasti tärkein oman pääni kannalta on runsas ulkoilu. Ulkona lapsi saa kiivetä, temppuilla, juosta ja tutkia turvallisemmin kuin sisällä ikinä. Lapseni on jo pitkään esimerkiksi osannut laskea yksin liukumäestä, ja siinä sitä energiaa kuluu, kuin kipittää portaita ylös ja laskee alas. Joka päivälle järjestön myös kerhoilua ja muuta mukavaa, me tarvitaan niitä. Joka päivä harjoitellaan myös rauhassa olemista ja keskittymistä, kuten satujen lukemista, palapelin kokoamista ja maalaamista/piirtämistä. Kyllä lapsi osaa hyvin keskittyäkin (tuon ikäiseksi) kunhan on saanut ensin riittävästi fyysistä rasitusta ja raikasta ulkoilmaa.
Tsemppiä sulle, eiköhän se muutaman vuoden päästä helpota!

 

[Miehelle vastuuta]

Mä saan harmaita hiuksia, olen niin väsyksissä välillä tuon villin lapseni kanssa!! Se kiipeää joka paikkaan, kiskoo päällensä vaikka mitä vaarallista, teloo itseään jatkuvasti jne jne. Vaikka koti tehty miten turvalliseksi, aina se jotain keksii. Vähintäänkin aloittaa sellaisen villin laukan, että teloo päänsä sohvankulmaan tai kaatuu parketille ja lyö suunsa. Sama ulkona, keksii mitä vain. Kerran jos toisenkin jouduttu jo paikkaukseen päivystykseen. On huono syömään ja nukkumaan, ei malta keskittyä mihinkään ja meneminen vaan mielessä. Vaatii kaikessa ihan hirveästi! Jäyhä rauhallinen mies on niin avuton lapsen suhteen, että minun vastuulle jää kaikki syöttämiset jne. Minulla ei riitä aikaa eikä energiaa enää mihinkään muuhun, kaadun rättiväsyneenä nukkumaan kun vihdoin saan lapsen unille, ja siitäkin tiedän että herää pomppimaan sängyssään useamman kerran yön aikana. Eniten pelkään, että lapsi satuttaa joku kerta pahemmin itsensä.
Miten tämän jaksaa ja miten saa pidettyä lapsen hengissä?? On nyt vasta 1½v.

Pistät sen jäyhän miehesi ottamaan myös vastuuta lapsen vahtimisesta, siihen luulisi miehen pystyvän. Saat itse vähän hengähtää välillä.

 

[meilläkin ennen]

Hei! Meillä oli ihan samanlaista, aina jotain sattui eikä voinut kirjaimellisesti päätään kääntää toiseen suuntaan kun jo kaatui tai tippui tai kiipesi tai veti jotain päälleen tms. Olin myös ihan uupunut tuolloin, siis vain siihen jatkuvaan varuillaan oloon. Lapsi oli kyllä oikein hyväntuulinen, mutta niin vauhdikas ja varomaton että joka sekunti piti olla toimintavalmiudessa.

Mutta sitten juuri tuon puolentoista vuoden tienoilla tapahtui jotain, lapsi vain yhtäkkiä rauhoittui, alkoi leikkiä enemmän leluilla, istua paikoillaan ja katsella kirjaa, ajaa pikkuautolla tms. Hiekkalaatikossakaan ei ollut koskaan ennen pysynyt vaan nyt saattoi puuhailla omiaan. Muutos oli ihan huomattava, keskittymiskyky kai parani siinä vaiheessa.

Eli toivottavasti teilläkin meininki rauhoittuu!

 

[Hmm.....]

Aloita siitä, että puhut miehesi kanssa vakavasti aiheesta. Et sinä voi yksin olla vastuussa lapsesta. Miehen on hoidettava myös oma osuutensa lapsesta, niin sinäkin pääset välillä hengähtämään ja jaksat taas katsoa lapsen perään. Jos mies kerran on rauhallinen kuin mikä, niin eiköhän hän olisi hyvä energisen lapsen kanssa, jos vaikka olisi niin että lapsi rauhottuisi hieman hänen kanssaan. Kun sinä olet saanut levättyä ja hengähdettyä, niin jaksat paremmin ja mahdollisesti myös levänneen jaksaa paremmin keksiä ratkaisua tilanteeseen.

Niin kuin joku sanoi, keskustele neuvolassa, jospa heiltä saisi jotain vinkkiä tilanteeseen.

Auttaisikohan, jos antaisi lapsen purkaa energiansa jossain turvallisessa paikassa, mahdollisesti ulkona. Toisilla on lapsilla on energiaa, vaikka muille jaettavana. Jospa tuon energian tuhlauksen avulla saisitte yöt rauhoittumaan.

 

[1v8kk]

Kuulostaa ihan meidän pikkukakkoselta. Nytkin on huuli halki niin että mummot ja mammat päivittelevät kadulla... Esikoinen on maailman rauhallisin, mutta tämä. Meidän pikkuisemme oli sellainen hätähousu, syö niin nopsaan että muut vasta aloittelevat kun hän jo lopettaa ja on aina nukkunut huonosti. Jos yhtään lohduttaa, niin olin tuohon ikään ihan epätoivoisen väsynyt ja tuskainen hötkyilyyn, mutta nyt kahdessa kuukaudessa poika on rauhoittunut hurjasti. Hän jaksaa odottaa jo muutaman sekunnin haluamaansa asiaa ja istuu lukemassa kirjaa jo useamman minuutin. Myös yöt ovat rauhoittuneet hurjasti, minä ja mieheni olemme nukkuneet eri huoneissa melkein koko ajan syntymästä tähän asti, toinen nukkuu hätähousun kanssa joka toinen yö ja sitten vaihdetaan. Kaikkea on kokeiltu, uskokaa pois, mutta vasta pari viikkoa sitten hän nukkui ensimmäisen yönsä putkeen...

Energiaa pojalla riittää valtavasti, vauhti on suurin ongelma. Ylivilkas hän ei sinänsä ole, että jaksaa kyllä keskittyä lukemaan ja leikkimään itsekseen pitkiksi ajoiksi (pidemmiksi kuin muuten rauhallisempi esikoinen), mutta jatkuva tohotus ja kiipeily näkyy mustelmina ja kopsuina. Hän kiipeää laatikoita pitkin tiskipöydälle ja yhtenä päivänä löysin hänet vanhempien sängystä pomppimasta potkutteluautolla. Hän on myös jonkin verran kovakourainen otteissaan, niin että täytyy olla tarkkana muiden lasten ja eläinten kanssa. Hän on halkaissut myös minun huuleni heittäytymällä taaksepäin voimalla ja isänsä silmään hän teki pahaa jälkeä tökkäisemällä huitoessaan. Hauskinta on työntää tripp trapp ikkunalaudan viereen ja kiivetä siitä keikkumaan ikkunalle (toki ikkuna on oltava aina kiinni...). Olen huolesta soikeana aina jos hän on hereillä...

Eli ymmärrän huolesi ja väsymyksesi. Kalanmaksaöljyä olemme kokeilleet (ehkä se vähän auttaa, niitä omegoja siis), mutta selvästi auttavat ainakin tarkat vuorokausirytmit ja riittävä telmiminen sisällä ja ulkona.

 

[Äidin rasavilli piltti]

1v8kk; hauska toi lapsen touhujen kuvailu. Virkku lapsonen!

Kerhossa taas kerran mietin, että tuntuuko musta vaan siltä, vai onko mun lapsessa todellakin noin paljon enemmän energiaa kuin muissa. Hän ei ole aggressiivinen, päin vastoin todella sosiaalinen, mikä sekin vähän pistää silmään. Kun muut lapset vielä miettii, että mihinkähän sitä tultiin, on mun lapsi jo tutkinut koko paikan, ja paijaa antaumuksella jotain lähentelystä järkyttynyttä kerholaista. Hän ei onneksi koskaan töni, pure tai raavi, suukottaa vaan.

Mä koitan ajatella, että tällaista tää nyt on, ehkä joskus tulee vielä rauhallisempi kausi. Ja jos ei tule, niin lapseni sitten vaan on vikkelä tapaus.

 

[erikoinen]

Onpa kiva kuulla muiden kommentteja! Meidän lapsi on siitä jännä persoona, että välillä ja tietyissä tilanteissa on äärettömän sosiaalinen, utelias ja villi, ottaa tilansa ja rakastaa olla keskipisteenä. Sitten taas toisissa tilanteissa on aivan uskomattoman ujo, paljon ujompi kuin muut. Istuu takiaisena sylissä ja itkee jos on paljon lapsia/ohjelmaa ympärillä. Mutta kun päästään kotiin, riehuu ja kiljuu kaksinverroin.

 

[ihimettelenpäs]

Onko tosiaan? Kuulostaa musta ihan normaaleilta, terveiltä lapsilta, anteeksi vaan.

Tai sitten on omanikin erikoisen vilkas kuten useimmat tututkin. Muskarissa tosin on nähty ihmeen rauhallisia, velttoja vauvoja ja isompiakin - mutta kuka sanoo, että ovat samanlaisia kotona... Ei kai lasten kuulukaan nököttää hiljaa paikallaan. Sävyeroja tietenkin on, mutta eiköhän normaalin rajoissa. Selvitä tarvitsee silti, sekä lapsen että vanhempien. Jotenkin hurjalta kuulostaa kyllä tuo ensiavussa paikkailu. Voimia toivotan vain, kun ei muutakaan mahda. Ja yksi näkökulma, joka itseä on hyödyttänyt: mukaan leikkeihin ja ilo irti!

 

[edellinen]

Luin vasta oman tekstini: anteeksi, jos kuulosti tylyltä. Oikeastaan ymmärrän hyvin uupumisen, se koskee myös itseä. Toisaalta nautin tästä ajasta todella paljon ja koitan jaksaa uskoa, että pärjätään. Kaikki lapset eivät nuku edes päiväunia... Iloitsen siis siitä, että omani on virkeä, luonteikas, vahvatahtoinen, vilkas, kiinnostunut kaikesta, energinen, temperamenttinen, villi, hauska - aivan mahdottoman ihana riiviö

 

[involve your husband!]

Samaa mieltä kuin joku edellä: nyt miehelle heti enemmän vastuuta lapsenhoidossa!! Miten niin hän on "avuton" lapsen kanssa? Eikai nyt aikuinen mies ole avuton puolitoistavuotiaan kanssa, ja vaikka muka olisikin, niin silti tekee hänelle (ja sinulle!) hyvää hoitaa lastaan muutama tunti niin että sinä saat hengähtää. Jos mies on "jäyhä ja rauhallinen", niin eikö se rauhallisuus voisi tarttua lapseenkin? Ja mies saa tuta, miten rankkaa on viettää vilkkaan taaperon kanssa muutama tunti; ymmärtää sitten sinuakin paremmin!
Siis: järjestä itsellesi jokin vaikka puoli päivääkin kestävä meno esim. viikonloppuna, niin että mies saa ihan itse hoitaa lapsen ulkoilut, syömiset ja nukkumiset. Hoitakoon ne ihan omalla tavallaan, joitakin ohjeita voit jättää mutta älä päsmäröi liikaa. Kyllä fiksu mies huomaa, miten on paras oman lapsen kanssa toimia. Ehkä hän saattaa jopa huomata, miten jokin homma toimisi paremmin muulla tavalla tehtynä.

Anyway, joku myös edellä mainitsi, että ikäkausi yhdestä kahteen vuotta on todella rankka. Ja olen täysin samaa mieltä! Lapsella on energiaa vaikka muille jakaa mutta meno on täysin päätöntä. Vuoden kuluttua on jo ihan eri meininki.
Tsemppiä!

 

[villi tyttö]

Meillä myös todella villi 1v2kk kuopus. Tänään keksi siirtää syöttötuolin ikkunan alle ja kiipesi sen avulla ikkunalaudalle. Kun kävin vessassa oli sillä aikaa kiivennyt keittiön pöydän kautta keittiön työtasolle ja istui lavuaarissa. Tänään kiipesi myös ekaa kertaa pois pinnasängystä joten nyt tarvii sit ostaa jatkettava sänky jottei satuta itseään jos putoaa. Ulkona juoksee ihan päättömänä mihin sattuu ja kiipeää joka paikkaan. Hulluksi tässä tulee.
Esikoinen on aina ollut todella rauhallinen eikä hänen kanssaan ollut mitään ongelmia.
Mies tekee pitkää päivää joten olen suurimman osan ajasta yksin lasten kanssa.

En tiedä mitä pitäis tehdä? Joten en ap:lle osaa neuvoja antaa mutta et oo yksin ongelman kanssa.

 

[hmmmmmm]

En oo poikaani mitenkään poikkeuksellisen villinä koskaan pitänyt, mutta missään tapauksessa en häntä yksin uskaltaisi jättää esim. vessakäynnin ajaksi. Jos näin tekisin, oltaisiin päädytty ensiapuun jo monta kertaa... Tai siis yksin kyllä on, mutta nostan aina pinnasänkyyn siksi aikaa, eikä sieltä osaa vielä kiivetä pois. Ikää on nyt 1v4kk.