Miten sopeutua ainaiseen koirankarvaan?

[huh huh]

Meillä on useita koiria, rakkaita toki kaikki. Mutta nyt on perhettä siunaantunut ja aika tuntuukin nyt menevän vain siivoamiseen =(

Koirankarvaa on aina ja kaikkialla. Siivoan joka päivä vähintään imuroimalla mutta karvat vaan leviää mm. lasten vaatteiden kautta sohville ja sänkyihin. koirat ei kylläkään saa olla sohvilla ja sängyissä.

Koiria harjataan usein ja pestään tarvittaessa. Mutta kun karvaa vaan tulee niin paljon useasta koirasta. Karva on vielä sellaista alusvillaa, pehmeää joka on vaikea saada irti mistään.

Surettaa kun kaikki ollaan aina yltäpäältä karvassa.

En kysy nyt siivousniksejä koska ne on tullut opittua tässä vuosien saatossa vaan sitä miten saisin itseni olemaan stressaantumatta tästä karvamäärästä??? Eihän se ole likaista yms. vaan lähinnä vain epäsiistin näköistä. Helpottaisi paljon jos osaisin välillä antaa vain olla, koska tiedän senkin että imuroiminenkin on vain hetken ilo.

Mitä mun pitäis tehdä noin ajatuksen tasolla tälle asialle?

 

[MargeSimpson]

No jos haluaa että on koiria niin toki niistä on ylimääräistä hommaa.
Koirista nyt vaan lähtee karvaa, enemmän tai vähemmän.

 

[Smartass]

Onhan sulla Furminaattori? Sillä saisi aika hyvin vähennettyä sitä irtonaisen pohjavillan määrää Muuten toivotan vaan pitkää mieltä, meillä kanssa kolme koiraa ja välillä meinaa parku päästä siivotessa mutta eikö parempi ole karvainen kuin koiraton koti

 

[ev]

otat boheemimman otteen tuohon. mulla oli tuo vaihe yhdessä vaiheessa ja olin uuvuksissani jo luopumassa koirista, onneksi mies ei antanut.

sittemmin olen vaan oppinut elämään niiden kanssa. ja aattele, meilläkin useempi koira ja me imuroidaan vaan kerran viikkoon, ja koirat saa olla sohvalla ja sängyissä!!! vaihtelen lakanoita vaan usein ja pidän sohvilla vilttejä jotka pesen kanssa usein. suurimmat karvat vetelen lattioilta lattialastalla, ihan niinkuin kampaajat tekee hiuksille. ja ihan siistinä pysyy vaikka sitä karvaa tosiaan on sinällään nurkat, ja kaikki täynnä.